11 kk ikäinen tyttömme on ikänsä heräillyt yöt. Pari viimeistä kuuta ovat olleet tuloksetonta lempeää unikoulua. Nyt mukaan on tullut vielä lohdutonta itkua ja huutoa yöllä. "Kohtaus" saattaa kestää tunninkin; tyttö puskee pystyyn sängyssä, kierii ja heittelehtii. Joskus olen väsyneenä antanut sitten nousta pystyyn niin siinähän se pinnasängyssään seisoo ja huutaa naapuritkin hereille. Tyttö nukkuu samassa huoneessa koska asumme kaksiossa eikä sänkyä oikein saa muualle siirrettyä. Mies saa tytön rauhoitettua melko nopeasti, mutta ei hän voi joka yö olla työssäkäyvänä vastuussa rauhoittelusta. Ei MILLÄÄN jaksaisi yöllä seisoa pinnasängyn vierellä pitelemässä kaksin käsin tyttöä makuuasennossa. Tulee jo niin kauhea kiukkukin :(. Olisiko jollain vinkkejä kokeiltavaksi tai edes samankaltaisia kokemuksia? Tuntuu että tämä ei lopu IKINÄ! Kiukuttaa ihan äidit, jotka kertovat parikuisen nukkuvan jo yöt läpeensä. Me heräämme vähintään kolme kertaa, yleisimmin viisi-kuusi kertaa. Puuh!
Yöraivarit
Nyyhkyiita
3462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pystyy rauhoittamaan vauvan nopeasti, kyllä tietysti hänen kannattaisi se tehdä ainakin mahdollisimman usein. Tuskin isäkään siinä samassa huoneessa kovin hyvin nukkuu, jos vauva huutaa. Vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt, että molempien vanhempien on jaksettava kestää vähemmilläkin yöunilla. Sitä paitsi vauvan kanssa kotona olo on kyllä rankempaa kuin mikään "aikuisten työ". Voihan isä sitten vaikka työpäivän jälkeen ottaa torkut...
Yöhuutoon sinänsä ei kai auta kuin rauhoittelu ja aika. kyllä se joskus loppuu!
vauvan itku on niin tyhmän kuulosta kanan kaakatusta että ei käy kateeksi teitä.teidän pentu on oikea varis joka ulvoo paskanhajuisena asunnossanne.hyvä keino on huutaa sen korvaan takas nii lujaa ja niin kauan että lopettaa huutamisen..ei täällä suomessa sisällä kanoja kasvateta.
siltä, ettei se lopu koskaan, mutta kokemuksesta voin kertoa, että
et huomaakaan, kun lapsesi lähtee jo kouluun ja kohta riparille, sitten kysyt, et mihin ne vuodet katosi.
Toi on varmaan sitä rankinta aikaa, kun takana jo useita kuukausia taisteltuna eikä loppua näy.
Saisitteko edes yhdeksi yöksi vaikka isovanhempia teille valvomaan ja itse johonkin muualle nukkumaan.
Yksi hyvin nukuttu yö auttaa taas vähän aikaa jaksamaan.
Kuka tietää, vaikka lapsi ei edes heräilisi niin usein, kun ei pääse äitiä pompottamaan, vaan vastassa onkin rauhallinen mummi, esim. tai täti, tai eno, kuka vaan joku joka vois yhden yön edes uhrata.