Sydämeni pakahtuu.
Miksi elämä riepoo
pienoistani?
Opettaakseen
tunnetta syvää
mitä ilman ei voi elää
RAKKAUTTA.
Taisteltava on
onnensa puolesta
luovuttamatta.
Kyyneleitä
kätes kaulassani
ihmettelemme
elämän taitoa
tehdä meistä nöyriä
seuraamaan sydäntemme ääntä.
Luopumaan paljosta
mutta olemaan ONNELLINEN.
Miksi elämä riepoo
pienoistani?
Opettaakseen
tunnetta syvää
mitä ilman ei voi elää
RAKKAUTTA.
Taisteltava on
onnensa puolesta
luovuttamatta.
Kyyneleitä
kätes kaulassani
ihmettelemme
elämän taitoa
tehdä meistä nöyriä
seuraamaan sydäntemme ääntä.
Luopumaan paljosta
mutta olemaan ONNELLINEN.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä taitoa myös opeteltuani voin vain nöyrästi kiittää runostasi =)
..enkelin kuvia.
Kiitos itsellesi.
kiitos paljon runosta joka on totta tosiaan ja antoi ajattelemisen aihetta positiivisessa mielessä minulle.
..ja kiitos jos se herätti ajatuksia.
Minut se sai purkautumaan
se tunne mahtavin
joka on RAKKAUS.
Sinulle myös kauniita unia..prinsessa:))
on oppi parhain
kiitos ja hyv yötä
Huokaan ensin.
On vaikein taitolaji.
Lapasensa elämälle toivois hyvää.
Tuo sydän meren raivon kokea saa.
On monta ja jokaisella se oma elämä.
Herkästi kuvaat lasta tukien.
"elämän taitoa
tehdä meistä nöyriä
seuraamaan sydäntemme ääniä".
Uskottu meille äideille olla lähellä.
Kiitos puhuttelevasta runosta...Liisa
sitä voisi opettaa..elämisen taitoa??
Oma äitini sanoi aina että "kantapään kautta opitaan".
Kiitos lissukka...ja öitä:))