Toivon että tää olis asiallinen palsta, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä joku tollo eksyy tänne mutta jätän hänet omaan arvoonsa.
Mä olin tai siis olen ihastunut yhteen poikaan ja olen itsekin poika ja homo. Se itse asiassa alotti koko homman. 7 luokalla se alko käyttytymään häiritsevästi. Itse asiassa se kiusas mua mut aina kun kukaan muu ei nähny niin se jutteli mukavia. Meillä oli pientä vipinää aina puukässän luokassa ja kotitalousluokassa ku siellä on sellasia tilanteita missä oli pari työskentelyä ja se osoitti selvästi kiinnostusta koska se no okei menee jo liian henk. kohtaseks mut meillä oli ihanaa. :D
Sitä jatku aina kevääseen. Se kiusas mua ja loukkas joskus pahasti mutta sillä oli kova esiintymisen halu ja sit aina jossain välissä se esitti kauheen mukavaa tai mä luulen että se oikeesti on sellanen koska ei sillä oo pokkaa olla sellanen hellä ja ihana muiden edessä.
8. luokalla meidän ystävyyssuhde läheni. Kunnes mulle sattu pien onnettomuus ja olin poissa todella pitkään. Mä soitin kyl sille ja sanoin että en pääse pitkään aikaan kouluun. Se käsitti kai väärin. Enneku palasin kouluun mä ilmotin sille että mä tulen ja se oli tosi onnessaan. Mut se ei enää ollu samanlainen. Kaikki meni taas melkein samanlaiseks ku 7. luokalla. Se kiusas enemmän tai vähemmän ja sit välillä kyseli kaikkee kuten "missä sä olit eile" "mikä sulla on" "miks sä et puhu".
Siihen asti en ollu tajunnu mitään sen merkeistä tai no kyl mä tiesin että se oli kiinnostunu musta. 9. luokka tuli ja meni. Mut keväällä mä jouduin sen viereen muutamassa aineessa joten oltiin aika paljon yhdessä. Sillä oli aina jotain sanottavaa mun hiuksista tai vaatteista, joko kehumista tai moittimista. Sit mä aloin rakastua siihen voimakkaammin. Meillä oli englantia ja sit mä istuin sen viereen ja aloin moikkaamaan sille aina joka tunnin alussa. Sitten ku mä luin tekstiä tai jotain se häiritsi siinä taustalla ja yritti saada mut nauramaan. Tai sit se varasti mun penaalin tai alko tökkiä. Se ei tuntunu pahalle koska mä nautin siitä että meillä oli pientä kontaktia.
Mä tiesin miltä tilanne näytti. Mä olin kiinnostunu siitä ja se oli musta. Joten mä mesessä päätin sit kysyä suoraan muutamia asioita mut se muuttu riidaks joka ei tosin johtunu musta vaan sillä oli paha päviä tai jotain. Mä loukkasin sitä ja se loukkas mua. Mä sanoin sitä homoks eikä se kieltäny. Seuraavana päivänä koulussa se sano ettei se oo pahastunu ja kysy mutla että en kai mä suuttunu mut kaikki oli hyvin. Päätin odottaa kesään jolloin meidän luokka hajoaisi ja porukkaa muuttais muuaalle ei lukioihin ja ties minne. Kerroin mesessä sille että mä tykkään siitä. Se nauro tai siis pisti nauravan HAHA hymiön. Sen jälkeen mä kysyin että mikä naurattaa ja siihen se jäi.
No mä en tienny että yks meidän luokkalainen tyttö oli sen pojan hyvä ystävä. JOten se poika oli käskeny sitä tyttöä kysymään multa että tykkäänkö mä siitä oikeesti. Mä olin hermona ja raivostuin koska se poika lupas että sanon mä mitä tahansa niin se ei kerro kenellekkään. Mutta me kaikki kerrotaan vähintään parhaalle ystävälle tälläset asiat. Mut mä en tienny että se tyttö oli vaan kysymässä multa sitä koska se poika halus olla varma ja se oikeesti tykkäs musta. No mä sanoin sille tytölle että mun ja sen pojan välillä ei ole mitään enkä mä vois ikinä kuvitella olevani sellasen pojan kanssa enkä mä edes vois olla pojan kanssa. Mä en halunnu vielä paljastua homoks. Sanoin vaan sen suojellakseni itseäni.
En mä tienny että se tyttö oli sen parhaimpia ystäviä. tai no kyl mä jotain aavistelin joskus. No arvaatte varmaan että viesti meni suoraan sille pojalle. Ihmettelin että miks se poisti mut mesestä. Mä loukkasin sitä :( pahemmin ku se oli koskaan loukannu mua. En mä tienny vielä sillo mitään. Kaikki ne kolme vuotta se halus vaan iskeä mua ja mä torjuin sitä niin paljon kun kerkesin. Ja nyt se luulee että mä vaan leikin sen tunteilla.
Syksyllä näin sen samassa bussissa. Mikä katastrofi! Huomaisn pian että jouduimme liikkumaan toiseen paikkakuntaan lukioon ja amiskeen samassa bussissa. Mikä tuska nähdä se. Mä luulin että se ei halunnu olla mun kaa vaikka asia oli niin että mä olin loukannu sitä ja tuhonnu sen maailman. Sain tietää vasta hiljattain tästä mun kaverin kautta. Ja nyt on jo melkein lokakuu! Mun keskittymis kyky on ihan pihalla aina kun näen sen ja se vaikuttaa mun koulun käyntiin ja lukiossa ei oikein auta jos ei pysty keskittymään.
Mä olen vaan ihmetelly että mikä on vikana. Vaikka mä olin se vika. Sit huomasin että se alko olemaan meidän entisen luokan tytön kanssa aika läheinen. Jos se poika ei ollu kyydissä niin se tyttö istu edessä. Jos ne molemmat oli bussissa niin ne istu lähellä toisiaan.
Lähetin sille pojalle sähköpostia ja kerroin mitä mä oikeesti tunnen. Sitten se alko välttelee mua. Meni toisella bussilla. Samoin se tyttö mut joskus niiden on pakko mennä sillä vuorolla jolla mä menen. Bussimatkan jälkeen ne käveli vierekkäin ja jutteli mukavia ja mä murjottaen kävelin lukiolle ku se käänty amikseen. Sitten tänään valkenin. NE ON YHDESSÄ! Miten se on mahdollista..sitä mietin.. melkein teki mieli itkeä kun menin bussiin. Lähetin sille pari päivää sitten anteekspyyntö viestin sillo ku sain tietää että mä tuhosin ensirakkauteni.
Oon odottanu vastausta mut mitään ei kuulu. Tänään sen viesti oli selvä ku näin yhdessä; Mä olen yhdessä tytön kanssa etkä sä voi sille mitään.
Mä olen murtunu ja teksi mieli itkeä mutta koska mä olen jo muutenkin tyttömäinen niin olisin ihan paska lopullisesti jos alkaisin vielä pillittää. Tiedän että se haluu kostaa mulle. Koska mä rikoin sitä niin pahasti. Mä luulin aina olevani se haavoittuva osapuoli mutta mä olin nyt se hirviö.
Toinen ongelma on se että mun vieressä istuu enkun tunneilla tosi kaunis tyttö joka on kiinnostunu musta mutta minä en siitä muuta kuin ystävänä. Sekin alkoi lähennellä. Musta tuntuu että kohta mä saan treffikutsun. Mitä mä teen! JOs kieltäydyn niin koko koulu saa tietää että mä torjuin yhden kauneimmista ja älykkäimmistä olennoista maan päällä! Se jälkeen pojat on mun kimpussa ja haukkumassa koska menin tekemään sellasen "virheen" mut en mä voi sanoo että mä olen homo Toisaalta mä olen alkanu ehkä vähän kiinnostuu siitä. Se on älykäs, hauska, ymmärtäväinen, kaunis....Se puhuu nin ihanaa englantia ja krijottaa erinomasesti englannin kielisiä aineita.
Mä tiedän että se on puhunu musta ystävilleen ja kohta se kysyy ihan varmasti mua ulos tai jonnekin. Yks päivä se tuli jo tosi lähelle istumaan. Se on päivä päivemmältä enemmän mun kanssa ja mua ahdistaa. Mutta nyt kun se paskiainen on yhdessä sen tytön kanssa niin mäkin voisin näyttää mihin pystyn. Siinä olis sillä ihmettelmistä ku näkis mut "kleopatran" (adjektiivi) seurassa verratuna sen piipittävään kanaan. Mut en voi tehdä sellasta. En voi alottaa suhdetta siinä mielessä että kostaisin. Sen jälkeen loppupelissä on vähintään 4 särkynyttä sydäntä ja 2 uhria. Se poika leikkii sen tytön tunteilla. Mä tiedän sen. Se on liian homo ollakseen tytön kanssa.
Mä en kestä. Olen neiti mutta en voi mitään. Harkitsen vakavasti eroamista lukiosta koska mä en pysty enää keskittymään mihinkään. Paitsi tänään kun oli kokeet ja mä olin raivoissani ja tuntu että tieto vuotaa paperille. Luulen että kymppi tulee.
Mä en voi nähdä sitä poikaa. Liian raskasta. Mitä jos mä purshkahdan itkuun keskellä kaupunkia?! Mä en jaksa. kaikki muistot yläasteelta pyörii mun mielessä ja mulla on paha olo sen takia että mä loukkasin ihmistä jota rakastan syvästi. Se ei enää puhu mulle. Ei vastaa viesteihin ei puhelimeen! Se ei anna edes mahdollisuutta pyytää anteeks.
Nyt mulla on sellanen olo että haluan syliin ja halattavaks. Tai haluan lopettaa koko elämisen.
Juu kuulostan ihan tytöltä mut oon poika. Olkaa kiltit asiallisia. En saa mennä homo palstalle koska se on periaatteessa K-18.
Mä olin tai siis olen ihastunut yhteen poikaan ja olen itsekin poika ja homo. Se itse asiassa alotti koko homman. 7 luokalla se alko käyttytymään häiritsevästi. Itse asiassa se kiusas mua mut aina kun kukaan muu ei nähny niin se jutteli mukavia. Meillä oli pientä vipinää aina puukässän luokassa ja kotitalousluokassa ku siellä on sellasia tilanteita missä oli pari työskentelyä ja se osoitti selvästi kiinnostusta koska se no okei menee jo liian henk. kohtaseks mut meillä oli ihanaa. :D
Sitä jatku aina kevääseen. Se kiusas mua ja loukkas joskus pahasti mutta sillä oli kova esiintymisen halu ja sit aina jossain välissä se esitti kauheen mukavaa tai mä luulen että se oikeesti on sellanen koska ei sillä oo pokkaa olla sellanen hellä ja ihana muiden edessä.
8. luokalla meidän ystävyyssuhde läheni. Kunnes mulle sattu pien onnettomuus ja olin poissa todella pitkään. Mä soitin kyl sille ja sanoin että en pääse pitkään aikaan kouluun. Se käsitti kai väärin. Enneku palasin kouluun mä ilmotin sille että mä tulen ja se oli tosi onnessaan. Mut se ei enää ollu samanlainen. Kaikki meni taas melkein samanlaiseks ku 7. luokalla. Se kiusas enemmän tai vähemmän ja sit välillä kyseli kaikkee kuten "missä sä olit eile" "mikä sulla on" "miks sä et puhu".
Siihen asti en ollu tajunnu mitään sen merkeistä tai no kyl mä tiesin että se oli kiinnostunu musta. 9. luokka tuli ja meni. Mut keväällä mä jouduin sen viereen muutamassa aineessa joten oltiin aika paljon yhdessä. Sillä oli aina jotain sanottavaa mun hiuksista tai vaatteista, joko kehumista tai moittimista. Sit mä aloin rakastua siihen voimakkaammin. Meillä oli englantia ja sit mä istuin sen viereen ja aloin moikkaamaan sille aina joka tunnin alussa. Sitten ku mä luin tekstiä tai jotain se häiritsi siinä taustalla ja yritti saada mut nauramaan. Tai sit se varasti mun penaalin tai alko tökkiä. Se ei tuntunu pahalle koska mä nautin siitä että meillä oli pientä kontaktia.
Mä tiesin miltä tilanne näytti. Mä olin kiinnostunu siitä ja se oli musta. Joten mä mesessä päätin sit kysyä suoraan muutamia asioita mut se muuttu riidaks joka ei tosin johtunu musta vaan sillä oli paha päviä tai jotain. Mä loukkasin sitä ja se loukkas mua. Mä sanoin sitä homoks eikä se kieltäny. Seuraavana päivänä koulussa se sano ettei se oo pahastunu ja kysy mutla että en kai mä suuttunu mut kaikki oli hyvin. Päätin odottaa kesään jolloin meidän luokka hajoaisi ja porukkaa muuttais muuaalle ei lukioihin ja ties minne. Kerroin mesessä sille että mä tykkään siitä. Se nauro tai siis pisti nauravan HAHA hymiön. Sen jälkeen mä kysyin että mikä naurattaa ja siihen se jäi.
No mä en tienny että yks meidän luokkalainen tyttö oli sen pojan hyvä ystävä. JOten se poika oli käskeny sitä tyttöä kysymään multa että tykkäänkö mä siitä oikeesti. Mä olin hermona ja raivostuin koska se poika lupas että sanon mä mitä tahansa niin se ei kerro kenellekkään. Mutta me kaikki kerrotaan vähintään parhaalle ystävälle tälläset asiat. Mut mä en tienny että se tyttö oli vaan kysymässä multa sitä koska se poika halus olla varma ja se oikeesti tykkäs musta. No mä sanoin sille tytölle että mun ja sen pojan välillä ei ole mitään enkä mä vois ikinä kuvitella olevani sellasen pojan kanssa enkä mä edes vois olla pojan kanssa. Mä en halunnu vielä paljastua homoks. Sanoin vaan sen suojellakseni itseäni.
En mä tienny että se tyttö oli sen parhaimpia ystäviä. tai no kyl mä jotain aavistelin joskus. No arvaatte varmaan että viesti meni suoraan sille pojalle. Ihmettelin että miks se poisti mut mesestä. Mä loukkasin sitä :( pahemmin ku se oli koskaan loukannu mua. En mä tienny vielä sillo mitään. Kaikki ne kolme vuotta se halus vaan iskeä mua ja mä torjuin sitä niin paljon kun kerkesin. Ja nyt se luulee että mä vaan leikin sen tunteilla.
Syksyllä näin sen samassa bussissa. Mikä katastrofi! Huomaisn pian että jouduimme liikkumaan toiseen paikkakuntaan lukioon ja amiskeen samassa bussissa. Mikä tuska nähdä se. Mä luulin että se ei halunnu olla mun kaa vaikka asia oli niin että mä olin loukannu sitä ja tuhonnu sen maailman. Sain tietää vasta hiljattain tästä mun kaverin kautta. Ja nyt on jo melkein lokakuu! Mun keskittymis kyky on ihan pihalla aina kun näen sen ja se vaikuttaa mun koulun käyntiin ja lukiossa ei oikein auta jos ei pysty keskittymään.
Mä olen vaan ihmetelly että mikä on vikana. Vaikka mä olin se vika. Sit huomasin että se alko olemaan meidän entisen luokan tytön kanssa aika läheinen. Jos se poika ei ollu kyydissä niin se tyttö istu edessä. Jos ne molemmat oli bussissa niin ne istu lähellä toisiaan.
Lähetin sille pojalle sähköpostia ja kerroin mitä mä oikeesti tunnen. Sitten se alko välttelee mua. Meni toisella bussilla. Samoin se tyttö mut joskus niiden on pakko mennä sillä vuorolla jolla mä menen. Bussimatkan jälkeen ne käveli vierekkäin ja jutteli mukavia ja mä murjottaen kävelin lukiolle ku se käänty amikseen. Sitten tänään valkenin. NE ON YHDESSÄ! Miten se on mahdollista..sitä mietin.. melkein teki mieli itkeä kun menin bussiin. Lähetin sille pari päivää sitten anteekspyyntö viestin sillo ku sain tietää että mä tuhosin ensirakkauteni.
Oon odottanu vastausta mut mitään ei kuulu. Tänään sen viesti oli selvä ku näin yhdessä; Mä olen yhdessä tytön kanssa etkä sä voi sille mitään.
Mä olen murtunu ja teksi mieli itkeä mutta koska mä olen jo muutenkin tyttömäinen niin olisin ihan paska lopullisesti jos alkaisin vielä pillittää. Tiedän että se haluu kostaa mulle. Koska mä rikoin sitä niin pahasti. Mä luulin aina olevani se haavoittuva osapuoli mutta mä olin nyt se hirviö.
Toinen ongelma on se että mun vieressä istuu enkun tunneilla tosi kaunis tyttö joka on kiinnostunu musta mutta minä en siitä muuta kuin ystävänä. Sekin alkoi lähennellä. Musta tuntuu että kohta mä saan treffikutsun. Mitä mä teen! JOs kieltäydyn niin koko koulu saa tietää että mä torjuin yhden kauneimmista ja älykkäimmistä olennoista maan päällä! Se jälkeen pojat on mun kimpussa ja haukkumassa koska menin tekemään sellasen "virheen" mut en mä voi sanoo että mä olen homo Toisaalta mä olen alkanu ehkä vähän kiinnostuu siitä. Se on älykäs, hauska, ymmärtäväinen, kaunis....Se puhuu nin ihanaa englantia ja krijottaa erinomasesti englannin kielisiä aineita.
Mä tiedän että se on puhunu musta ystävilleen ja kohta se kysyy ihan varmasti mua ulos tai jonnekin. Yks päivä se tuli jo tosi lähelle istumaan. Se on päivä päivemmältä enemmän mun kanssa ja mua ahdistaa. Mutta nyt kun se paskiainen on yhdessä sen tytön kanssa niin mäkin voisin näyttää mihin pystyn. Siinä olis sillä ihmettelmistä ku näkis mut "kleopatran" (adjektiivi) seurassa verratuna sen piipittävään kanaan. Mut en voi tehdä sellasta. En voi alottaa suhdetta siinä mielessä että kostaisin. Sen jälkeen loppupelissä on vähintään 4 särkynyttä sydäntä ja 2 uhria. Se poika leikkii sen tytön tunteilla. Mä tiedän sen. Se on liian homo ollakseen tytön kanssa.
Mä en kestä. Olen neiti mutta en voi mitään. Harkitsen vakavasti eroamista lukiosta koska mä en pysty enää keskittymään mihinkään. Paitsi tänään kun oli kokeet ja mä olin raivoissani ja tuntu että tieto vuotaa paperille. Luulen että kymppi tulee.
Mä en voi nähdä sitä poikaa. Liian raskasta. Mitä jos mä purshkahdan itkuun keskellä kaupunkia?! Mä en jaksa. kaikki muistot yläasteelta pyörii mun mielessä ja mulla on paha olo sen takia että mä loukkasin ihmistä jota rakastan syvästi. Se ei enää puhu mulle. Ei vastaa viesteihin ei puhelimeen! Se ei anna edes mahdollisuutta pyytää anteeks.
Nyt mulla on sellanen olo että haluan syliin ja halattavaks. Tai haluan lopettaa koko elämisen.
Juu kuulostan ihan tytöltä mut oon poika. Olkaa kiltit asiallisia. En saa mennä homo palstalle koska se on periaatteessa K-18.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä sun kannattaa tutustua siihen tyttöön ihan vaan kaverina. :)
Ja yrittää unohtaa se poika. Tiedän, että se on varmasti ihan saatanan vaikeaa, itelläkin unohtamis prosessi menossa, mutta siitä ei tuu mitään. :(
Jos poika ei halua kuunnella sua, ei vastaa viesteihin, vaikka kuinka yrittäisit kertoa, että pidät hänestä,niin voi olla, ettei hänellä ollut yhtä vahtat tunteet sinua kohtaan. Tai sitten hän on loukkaantunut.
Jos alat tämän tytön kaveriksi, ja poika saa tietää siitä, hän voi yrittää rikkoa teidän välit, kertomalla sinulle että välittää susta. Se ei ois ihme. Sitten kun ns. jätät tytön, poika ei enää ole kiinnostunut sinusta. Tuo olisi niin tuttu tilanne. toivottavasti sinulle ei käy niin!!
Olen pahoillani kun en osa auttaa. :/
Mutta koita pärjätä!!
Rakkaus sattuu. Itkeminen auttaa. Uusi auttaa. Ensirakkaus ei koskaan unohdu... todennäköisesti sä tulet itsemään sitä samaa jokaisesta sun tulevasta suhteestas. Sä kyllä selviät tästä, kaikkien on koettava tuo joskus. Kärsiminen kasvattaa luonnetta... Ehkä jos sä olisit toiminu toisin kun valehtelit sille tytölle teidän suhde vois olla erilainen. Mutta nykyisin? koeta kestää.
Mun velikin on homo (tai bi) ja se on ihan tunnevammanen ihminen. Se aina kiusaa yhtä poikaa jatkuvasti yläasteella, mut kyl mä tiedän, että se oikeasti tykkää siitä, mut ei vaan osaa ilmaista asiaa ihan oikein. =D
No asiaan kuitenkin, menneitä ei kannata ottaa ihan itseensä. Voit puhua kavereiden kans tai sit soittaa tohon Poikien puhelimeen(jotain sinnepäin), mut ylipäätänsä puhuminen on paras tapa! Älä jätä lukiota kesken, kadut sitä vielä.
Jatka urheesti eteenpäin, jotkut asiat on parempi jättää taakse. Jos se kymppi tulee, se on hyvä, tarkoittaa, että oot hyvä oppilas. =) Ite kuulun laiskoihin.. Ja kenenkään kanssa ei mun mielestä kannata vielä seurustella, ensin vaikeudet pois! >=)
mee joskus sillai et sil pojal ei oo muuta vaihtoehtoo ku puhuu sun kaa sit puhut kerrot kaiken. ja sille muijalle sanot yksinkertasesti et ettet oo kiinnostunu SIITÄ muutaku kaverina. ku sanot siitä ni se on henkilö eikä tytöistä joten et myöskään paljastu homoks jos et oo viel valmis. mut älä missään nimessä keskeytä lukioo jätkän tai kenenkää takii. tuut katumaan sitä loppuelämäs. joskus sä viel naureskelet noille jutuille kuinka kammottavaa oli sillon ja et ei se loppuen lopuks ollu nii iso juttu. nyt se vaa tuntuu silt.. koita ymmärtää oon huono selittää.
oooon ihan samaa mieltä ---vanhanpiian kanssa siitä että meet juttelemaan sille pojalle niin ettei sillä oo muuta vaihtoehtoo kuin kuunnella sua... äläkä lopeta lukiota kesken!!!!!!!!muuten kadut. Tsemppiä sinulle!;)
Oon puolestas tosi ilonen siitä et et saanu sitä poikaa....on siis loistava asia et tyttö on kiinnostunu sinusta ja sieki alat pikkuhilijaa kiinnostumaan siitä...tytöt eivät ole samanlaisia kuin pojat et tässä sun ensirakkaudessa se poika oli kärsivällinen ja kesti monta vuotta...mut tytöt tarvitsevat paljon huomiota ja pieniki väärä lause tai ele voi jopa viestiä tytölle et et tykkää siitä..en kuitenkaa sano et ei pidä olla oma ittes vaan jos tunnet siitä vois tulla jotaki nii kannatta yrittää....koska se rakkaus jonka pojat saa tytöltä tyttöystävän on miljoona kertaa ihmeellisempää ja mahtavempaa mitä homo suhteissa syntyy (en sano tätä loukatakseen sinua vaan sanon et kokeille ensin miltä tuntuu rakastua ja rakastaa tyttöä)...uskon et sinussa on edelleen sitä heteroa...vain ne tapahtumat teki sinusta homon, koska se tapahtu sulle niin pienenä ja juuri siinä iässä oma käsityksemme maailmasta muokkautuu...eli se homojätkä johon ihastuit on mennyttä...miksi katsoa taaksepäin mennyttä kun edessäsi on maailman kaunein ja ihmeellisin asia: tyttö, joka tykkää sinusta..sulle tää on vaikeeta varmasti mut se on sen arvosta
En ole heteroksi ryhtymässä koska minua ei häiritse homouteni enää. Kaikenlisäksi itseä häiritsevä homous on sairaus joka tarvitee terapiaa yms. Parempi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minusta ei hyvää tytön poikaystävää saa ja homojen kulissi parisuhteet ja varsinkin perhe-elämä on toinen helvetti maan päällä. Siitä kärsivät vaimo/tyttöystävä /ja lapset. Minun takiani ei tarvitse kärsiä. Tyttö lähenteli tänään taas ja enemmän kuin aikaisemmin, mutta katson edelleen hänen tulevaisuutensa ja minun kannaltani myös että on parempi ettemme aloita valheellista suhdetta. Minulla ei sitä paitsi ole minkään näköistä seksuaalista viettiä tyttöjä kohtaan ja mitähän se tyttö ajattelisi jos en suostuisi suutelemaan kunnolla? Näen hänet mielummin ystävänä kuin murtuneena petettynä.
Kaikenlisäksi homosuhteessa miehen tarjoama rakkaus on erilaista mitä heteromies voi tarjota naiselle heterosuhteessa.