Siis...Meidän 1v 2kk tyttö on tullu ihan mahottomaksi nukutettavaksi. Ennen nukutus kesti noin 5-15min ilman mitään ylimääräistä häslinkiä, mut nyt siihen menee sekä päikkäreille, että yöunille mentäessä aina vähintään puol tuntia, yleensä enemmän.
Yöunille mennään, ainakin vielä, ilman huutoa, mut kauhee melskaus sängyssä. Ynisee, höpöttää, kiertää rinkiä, nakkelee unipupua ympäriinsä ja osottelee sit sen perään (enää ei nosteta sitä jos vinttaa menemään). Päiväunille meno on vielä kauheampaa. Itkee, kuikkii verhojen taa, kiljuu, vintto pupua ja nyt tekee lähes aina kakat kesken nukutuksen. Olen yrittänyt kakattaa pottaan ennen unia ja pitäny vähintään tunnin tauon ruokailun jälkeen, mut silti. 95% kerroista vääntää kakat vasta, kun on menty sänkyyn. Tuntuu, et tekee ne ihan vaan kiusallaan, mut osaako tuon ikänen vielä tehä niin...en tiedä...
Ollaan pidetty aika tarkat rutiinit nukutuksille mentäessä, et pitäs tytön ymmärtää mistä on kyse ja mitä tapahtuu (tai mitä pitäs tapahtua), mut ei auta. Eli (sekä yöunille, että päikkäreille mentäessä) ensin syödään, sit leikitään rauhallisia sylittely leikkejä, luetaan ja odotellaan sitä kakkaa (ennen päikkäreitä)...sit otetaan unipupu, vesipullo ja mennään vaihtamaan vaippa. Sit sylitellään lisää ja nostan tytön sänkyyn. Ekat pari minsaa menee hyvin, mut sit alkaa meuhkaus. Olen jopa yrittänyt tehä asioita eri tavalla ja eri järjestyksessä, mut ilman havaittavaa tulosta.
En haluais aina itkettää tyttöä sängyssä, kun mennään nukkumaan...Onko kellään ollu samanlaista ja meneekö ohi? Hyviä neuvoja kaivataan...:(
Yöunille mennään, ainakin vielä, ilman huutoa, mut kauhee melskaus sängyssä. Ynisee, höpöttää, kiertää rinkiä, nakkelee unipupua ympäriinsä ja osottelee sit sen perään (enää ei nosteta sitä jos vinttaa menemään). Päiväunille meno on vielä kauheampaa. Itkee, kuikkii verhojen taa, kiljuu, vintto pupua ja nyt tekee lähes aina kakat kesken nukutuksen. Olen yrittänyt kakattaa pottaan ennen unia ja pitäny vähintään tunnin tauon ruokailun jälkeen, mut silti. 95% kerroista vääntää kakat vasta, kun on menty sänkyyn. Tuntuu, et tekee ne ihan vaan kiusallaan, mut osaako tuon ikänen vielä tehä niin...en tiedä...
Ollaan pidetty aika tarkat rutiinit nukutuksille mentäessä, et pitäs tytön ymmärtää mistä on kyse ja mitä tapahtuu (tai mitä pitäs tapahtua), mut ei auta. Eli (sekä yöunille, että päikkäreille mentäessä) ensin syödään, sit leikitään rauhallisia sylittely leikkejä, luetaan ja odotellaan sitä kakkaa (ennen päikkäreitä)...sit otetaan unipupu, vesipullo ja mennään vaihtamaan vaippa. Sit sylitellään lisää ja nostan tytön sänkyyn. Ekat pari minsaa menee hyvin, mut sit alkaa meuhkaus. Olen jopa yrittänyt tehä asioita eri tavalla ja eri järjestyksessä, mut ilman havaittavaa tulosta.
En haluais aina itkettää tyttöä sängyssä, kun mennään nukkumaan...Onko kellään ollu samanlaista ja meneekö ohi? Hyviä neuvoja kaivataan...:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
noita kamalia vaiheita on riittämiin, mutta hyvä puoli niissä on että lähes poikkeuksetta ne menevät muutaman viikon jälkeen ohi ihan huomaamatta. Pupua ei tosiaan kannata nostella kuin kerran-kaksi ja sekin vasta viiveellä, ei samantien. Ei anneta neidon pompottaa. Ja itsekseen sängyssä melskaaminen ei ole vielä yhtäkään lasta vahingoittanut, jos nukkumaan ei käydä hiirenhiljaa niin sitten ei käydä hiirenhiljaa, mutta nukkumaan kyllä.
Tuo kakkakiusaaminen :D on tuttua meilläkin, muutaman sellaisen kauden nuorempi (tyttö myös) on pitänyt, ettälähes joka ilta tekee kakan vasta nukkumaanmenon jälkeen :D kiusaa se ei ole, mutta keino päästä pois sängystä. Ohi se menee kun tyttö huomaa että pois ei pääse kuin vaipanvaihdon ajaksi, palautus on välitön ja nukkumaanmeno ei siitä lykkäänny.
Ohi se menee, älä huoli. Pure hammasta ja pistä tulpat korviin.
***
on aivan samanlaisia ongelmia. Taas eilen kun yöunille piti mennä se oli yhtä meuhkaamista. En teidä mistä johtuu että pitää taistella niin kovasti sitä unta vastaan. Minä oon tehny niin jotta otan neidin viereen ja luetaan kirjaa ja sen jälkeen olen laulanut ja silittänyt päästä (kun pitää siitä). Jotenkin se nukkumatti pääsee tulemaan mutta vaikeaksi se tosiaankin on mennyt. Sitten nostan lapsen omaan sänkyyn nukkumaan.
Kuulostaa hyvin tutulta tuo... =D Itse ole tapellut saman asian kanssa silloin kun tyttö oli n. 1,5v. Yksi konsti tuohon voi olla myös nukkumaanmenoajan siirtäminen...myöhästyttää sitä tietoisesti esim. 15-30 min. jos se vain on mahdollista.
Kuulostaa ihan meidän tytön nukkumaanmenolta :)
Yöunille käynnissä ei meillä ole suurempia ongelmia (kun yleensä on niin väsynyt, ettei jaksa panna vastaan), mutta ne päiväunet...
Nukkui jonnekin 1,5 vuotiaaksi vaunussa päikkärit ja sitten kun siirryttiin sisälle nukkumaan käytännön syistä, niin eipä olis millään halunnut enää nukahtaa. Meillä on myös vakio tuo surkeella äänellä sanottu "pissi tulee" tai "kakka tulee" ja sitten kun istuttaa potalle, niin eihän sieltä mitään tule (kun on just ennen nukkumaan menoa käyty). Ei meillä ainakaan auta kuin johdonmukaisuus: ei pidä antaa lapselle periksi, ei passata lasta liikaa ja täytyy vaan sanoa tiukasti, että nyt nukutaan ja sillä siisti. Eiköhän tuo ohi mene jossain vaiheessa, meidän tyttö nyt 1 v 11 kk ja välillä on päiviä jolloin menee hyvin nukkumaan ja välillä on päiviä, että tuntuu, ettei millään nukahda. Mutta huomattavasti parempi tilanne meillä on kuin muutama kuukausi sitten, joten jaksamista teillekin!
Olipas vaan hyvä kuulla, et tuo on yleistä tämän ikäisille. Välillä kävi jo mielessä, et teen kaiken ihan väärin, kun tyttö on tuollainen...Parempia aikoja odotellessa :)...