Lukeeko kukaan enää klassikoita?

Mietä on pieni, mutta sinnikäs joukko. Balzacin "Bette-serkku" tulee luettua aina uudelleen, samoin Jane Austenit, kaikki Brontet, George Eliotit (kuinka moni on lukenut ainutlaatuisen lapsenmurhan kuvauksen "Rehdin miehen rakkaus"). Viimeisin suosikki on Dickensin "Kolea talo" (ja kuolematon Mr. Pickwick istuu kirjahyllyssä kunniapaikalla). Dostojevski kuului murrosiän suosikkeihin, ehkä pitäisi lukea uudelleen. Tolstoihin kyllästyin vastikään, samoin Tsehoviin, koska Tolstoi vihasi naisia ja Tsehov on niin pessimistinen.

Me emme ehkä ole äänekkäitä, mutta kovin sinnikkäitä!

Klassikoissa (mitä nyt sitten kukakin pitää klassikkoina) on tosi hauskojakin kirjoja, esim. Grimmelshausenin Seikkailukas Simplicissimus, jonka alaotsikko kuuluu muistaakseni "rehevä ja vallaton kuvaus 30-vuotisen sodan ajalta". On muuten tosi rehevä ottaen huomioon, että kirja on kirjoitettu 1600-luvulla. Suomennos on tehty joskus 1950-luvulla.

Muuten, mistähän nykyajan kirjoista tulee klassikoita, joita luetaan vielä 50 - 100 vuoden kuluttua (jos silloin luetaan enää mitään)? Omasta mielestäni aniharvasta; suurempi on se joukko kirjoja, jotka aivan varmasti painuvat unholaan - ja hyvä niin.

Dostojevskia olen lukenut, enkä voi sanoa pitäneeni. Ranskalaisessa kirjallisuudessa sen sijaan on useitakin jotka ovat kolahtaneet, esim. Flaubert ja Camus, samoin suomalaisessa, mm. Manner ja Kihlman.

..olen kaukoviisaasti raahannut kotiini lukemisen arvoisia klassikoita, joista osa lukematta. Rikos ja rangaistus luettu teininä eikä oikein kolahtanut. Nyt ostin sen kirpparilta 3 eurolla. Simplicissimus lähti eurolla. Picwick-kerhon paperit ostettu vitosella alennusmyynnistä, mutta vielä lukematta.

Ehdottomia suosikkikirjailijoitani ovat juuri Dostojevski ja Tolstoi. Myös Hessestä pidän erittäin paljon.