eläkkeellejäämisikä on himpun verran alle kuusikymmentä vuotta. Tilastollisesti tälle palstalle kirjoittevista suurimman osan pitäisi sen mukaan jo olla eläkkeellä. Kuinka asia mahtaa olla?
Minä olen kuusikymmentäkaksi, olen osa-aika eläkkeellä, mutta olen vakavasti harkitsemassa paluuta täysipäiväiseen työhön. Minusta osa-aikaeläkejärjestelmä on oivallinen systeemi, mutta varsin kallis sellainen ja ymmärtääkseni sitä ollaankin ajamassa alas.
Nyt, vuoden itse kokeiltuani, olen tullut siihen johtopäätökseen, että minulle ei järjestely sovi.
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on?
Minä olen kuusikymmentäkaksi, olen osa-aika eläkkeellä, mutta olen vakavasti harkitsemassa paluuta täysipäiväiseen työhön. Minusta osa-aikaeläkejärjestelmä on oivallinen systeemi, mutta varsin kallis sellainen ja ymmärtääkseni sitä ollaankin ajamassa alas.
Nyt, vuoden itse kokeiltuani, olen tullut siihen johtopäätökseen, että minulle ei järjestely sovi.
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aloitin pätkätöiden kautta "eläköitymiseni" 53-vuotisena.
Täyslaiskuuteen siirryin 57-vuotisena.
En ole vieläkään eläkeläinen vaan työttömyyseläkeläinen.
Ajatuskin vakituiseen työhön palaamisesta oli jo kymmenen vuotta sitten kaamea.
55:na kokeilin moista yhden vuoden.
Ei sopinut minulle joten lopetin.
Tänään kävin keskustelemassa erään entisen työnantajani kanssa määräaikaisesta keikasta.
Ongelmana on työttömyyseläkestatus.
Saan kolleegojeni kanssa ansaita kuukaudessa 575,97E menettämättä eläkettäni siltä ajalta.
Olen nauttinut nämä vuodet valintamahdollisuuksistani.
Ennen putkea yleensä lähdin tarjotun työn perään.
Ilmeisesti turhankin herkästi koska vieläkin "vainotaan".
Työkkäri antoi minun olla rauhassa.
"ansaita kuukaudessa 575,97E menettämättä eläkettäni siltä ajalta."
mut eikös ne työnantajat yleensä tarjoa palkan ilman verokirjaa, olen kuullut, tietää ei saa.
vilpittömästi sanoa jotakin, mutta en ymmärrä mitä?
hyvä että ymmärsit antaa edes vastauksen,
se kuvastaa fiksua luonnettasi.
Pyysin loparit kun 54 olin, sain heti kun 55 täytin.
Nyt olen 60 ja ekaa vuota eläkkeellä.
Samoin vaimo, 2 vuotta myöhemmin kun oli -49 syntynyt, on nyt putkessa.
Osa työkavereitani jäi 53v iässä, ovat olet jo 19v eläkkeellä, karehdin heitä.
En sitä kun oli töissä viime vuoteen, 64v ikään,
aloitti eläkkeen vuoden alusta,
helmikuussa todettiin haimasyöpä, kuoli toukokuussa.
Kyllä siitä jäi lapsille hyvin paha mieli kun iskä ei saanut viettää lainkaan normaalia eläkeaikaa.
olla mitä surullisin, mutta en kyllä ymmärrä siitä yhtään mitään...
Oletko niin , niin ruotsalainen jo ettet ymmärrä Hämäläistä enää.
Koskas olet viimeksi Hämeessä käynyt, olisi syytä käväistä, jotta kieli ei unohdu.
56-vuotiaana siitä syystä, etten ehtinyt tehdä mitään muuta kuin olla työssä. Osa-aikaisuus antoi mahdollisuuden sivutyöhön, politiikkaan ja ennen kaikkea yhdessäoloon mieheni kanssa. Suunnittelimme yhteisiä eläkepäiviä, mutta niitä meille ei annettu, mieheni kuoli pari vuotta ennen eläkkeellepääsyäni. Minusta osa-aikaeläke on hyvä asia.
mikä se sitten lieneekin itsekunkin kohdalla! Jäin vanhuuseläkkeelle, niin kuin päätöksessä lukee, lähes 2½ vuotta sitten. Lienen siis ainakin tähän asiaan kirjoittaneiden joukossa harvinainen.
Koetan varoa sanomasta ja ehkä ajattelemastakin arvostelevasti niistä hiukan yli 50 vuotta täyttäneistä eläkkeelle jääneistä, jotka täysin terveinä (!) jäävät nauttimaan nykyisistä lakisääteisistä eduista.
Syitä on varmasti monia ja ihan painaviakin. Ovatko siihen vaikuttaneet työelämän vaikeudet vai oma asenne työhön!
Niin tai näin asiat ovat, luulen ettei enää kovin kauan ole mahdollista jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle täysin terveenä. Onko yhteiskuntamme niin rikas, että meille kannattaa hakea työntekijöitä kehitysmaista (huom! kehittyvät maat), kouluttaa heidät ja saada joksikin aikaa tekemään työtä. Olettaisin, että tienattuaan tarpeeksi osa palaa takaisin kotiin kehittämään omaa yhteiskuntaansa.
jo melko pienestä osallistunut maatilan töihin, koska vanhempani sairastelivat paljon. Lypsin esim. lehmät monta kertaa aamuin illoin käsin ennen kouluun menoa. Koulumatkan (16 km)kuljin säästösyistä pyörällä sään salliessa. Hoidin paljon vaikeasti kehitysvammaista sisartani. Annoin lukiossa yksityistunteja tarvitseville. Alussa yliopisto-opiskeluni oli sidottua kurssehin, myös kesät. Loppuajan opiskelin työn ohessa.Loma-ajat lomitin vanhempieni luona ja perheen perustin biologisesti viimetipassa. Katsoin olevani oikeutettu jäämään osa-aikaeläkkeelle. Jokaisella on oma tarinansa.
Lakisääteiset edut?
Jos elämämme oli minun pienen työttömyyseläkkeeni ja vaimon mitättömän eläkkeen varassa niin vitsit olisivat vähissä.
Kun ryhdyimme 40:n tietämissä suunnittelemaan tulevaa aikaa oli lähtökohtanamme omat, eri muotoiset säästöt.
Varauduimme siihen ettemme välttämättä saa mitään eläkkeitä.
Tämän totesimme jo avioituessamme 60-luvun lopulla.
Takanani on monipuolinen, mielenkiintoinen, vaihteleva työhistoria.
Pitkään samassa työpaikassa jyyrääminen kalkkeuttaa ihmisen ja sen onnistuin välttämään.
Ajoissa vapaalle että ehtii elämään muutakin elämää kuin työssä käymistä.
kerroit olevasi oikeutettu jäämään osa-aikaeläkkeelle, aivan varmaan. Minä taas katson olevani oikeutettu jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle, koska rankkoja työvuosia on paljon takana ja varmasti vielä työkuntoakin olisi ollut, nyt kuitenkin on harrastusten aika. Huomasin töissä muutaman arvostelevan valintaani, että liian nuorena jään. Se kuitenkin mahdollisti nuoremmalle vakituisen viran saamisen. Ja itse olen tämän viiden vuoden periodin ajaksi säästänyt pienestä palkasta muutamassa vuodessa melkoisen suuria kuukausieriä omaa eläkettäni, nyt on 'eläkkeen sadonkorjuun' aika. Monet säästävät paljon pitemmän aikaa, mutta kaikki on yksilöllistä. Toki meidän perheessä ei ollut mahdollista molempien puolisoiden satsata vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen.
on monipuolinen työura ja nyt nautin täysin siitä, että valitsin vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja pääsin 60-vuotiaana eläkkeelle. Pari kuukautta eläkkeellä olleena vain vahvistaa tyytyväisyyttä ratkaisuuni, en olisi valinnut osa-aikaeläkettä, vaikka miehelläni sellainen onkin. Eläkkeeni on pieni, mutta elämänlaatu parani selvästi ja työhön en ole kaivannut. Toki harrastukset sitten täyttävät päivän ja lähdin mukaan vapaaehtoistyöhön. En silti arvostele niitä, jotka haluavat "eläkeporkkanoita" ja pakertavat työssä vaikka 68-vuotiaaksi asti, kukin valitkoon itse. Silloin vaan saattaa tulla melko kremppaiseksi ja ehtiikö nauttia eläkettä.
Meillä kaikilla on kovin erilaiset elämäntilanteet, kun mietimme loppuelämäämme, sitä kolmannesta elämästämme. Se voi olla lyhyt tai pitkä, yksin tai kaksin tai peräti isompikin yhteisö.
Ymmärrän, että aviopuolison eläkkeelle jäänti vaikuttaa myös toiseen. Olisi mukavaa viettää yhteisiä vuosia. Senkin ymmärrän, että omaisuus, hankittu tai peritty, vaikuttaa siihen, milloin halu vapaaksi jäämisestä tulee. Lapsuudellakin on vaikutuksensa, niin kuin 1943 kirjoittaa.
Vaikea työtilanne 50-60 ikävuosien vaiheilla on varmaan varsinkin monen miehen pannut ajattelemaan omaa terveyttään. Elääkö jokseenkin tervetä elämää vai polttaa itsensä loppuun!
Minä katselen näitä asioita onnellisen lapsuuden ja opistotasoisen koulutuksen sekä pitkien työputkien antamasta näkökulmasta. Jäin tosin leskeksi 40-vuotiaana. Oli velkainen omakotitalo ja kaksi lasta teini-ikää ohittamassa. Myönnän, että yhteiskunta on auttanut minuakin leskeneläkkeellä, joka ei järin suuri ole ollut.
Olen iloinen, että minulla oli töitä ja terveyttä sekä intoa työskennellä loppuun saakka. Sitähän en tiedä, kuinka rikasta elämä olisi ollut ennenaikaisella eläkkeellä.