Lueskelin 11-12kk:n ikäisistä kertovaa ketjua taannoin ja tulin ajatelleeksi, että ovatko tosiaan kaikkien muiden tämänikäiset sellaisia hymyvauvoja, jotka ovat iloisia aamusta iltaan eivätkä turhia narise. Meillä täällä asustaa melkoinen tulisielupoika, parin päivän päästä 11kk.
Tosi menevä tapaus poika on, touhuaa jatkuvasti. Hymyilee kyllä ja nauraakin välillä, mutta on myös jatkuvasti pahanteossa eikä tottele kieltoja, vaikka hyvin ymmärtää, ettei sais tehdä sitä ja tätä. Ärhentelee ja kiukuttelee aika lailla ja marisee monta kertaa päivän aikana. Pliis sanokaa nyt muutkin temperamenttisten vauvojen vanhemmat, ettei me olla yksin kiukkupussimme kanssa!
Tosi menevä tapaus poika on, touhuaa jatkuvasti. Hymyilee kyllä ja nauraakin välillä, mutta on myös jatkuvasti pahanteossa eikä tottele kieltoja, vaikka hyvin ymmärtää, ettei sais tehdä sitä ja tätä. Ärhentelee ja kiukuttelee aika lailla ja marisee monta kertaa päivän aikana. Pliis sanokaa nyt muutkin temperamenttisten vauvojen vanhemmat, ettei me olla yksin kiukkupussimme kanssa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän 11-kuinen tyttö on oikea kitisijä. Ei ole hyvä sylissä, ei lattialla, ei missään. Periaatteessa hänellä on kaikki ihan hyvin - ei itke turhaan, mutta on aikalailla viihdytyksen kipeä, ja monesti on vaikea keksiä tekemistä, josta neiti tykkää. Saa myös raivareita monta kertaa päivän mittaan. On kai vain tulinen luonne...?
olen turvautunut liikaa päivän mittaan tuttiin, sillä se auttaa edes vähän. En usko välttämättä että temperamenttiero, vaan joskus oon aatellu,että varmaan jotain vaivoja on (lähinnä nyt vatsaa aattelin), mutta vaikea mennä sanomaan. Toisaalta on hetken päivänpaiste oikeestaan vaan sillon kun iso hätä tullut, on syönyt ja pirtee. Sitten alkaakin tuo jahas, mitäs sitten tehtäis-kierre...
Vaikka meijän neiti aurinkoinen suurimman osan päivästä onkin niin kyllä sieltä sitä kiukkuakin tulee;)
Oikea ittepäisyys on kun sille päälle sattuu, huutaa, ei siis itke vaan huutaa kun ei saa tahtomaansa asiaa tai häntä ei ymmärretä. Ruokapöydässä huutaa kun ei haluaisi syödä, parempaakin tekemistä olisi=)
Kodin olen "sisustanut" niin ettei meillä hirveesti kiellettyjä paikkoja ole, en jaksa koko aikaa olla komentamassa. Toki niitä kiellettyjäkin paikkoja löytyy mut neiti aika pian huomaa parempaa tekemistä jos ei saa jossain olla. Kieltoja ei meilläkään uskota;)
Et varmasti ole yksin kiukkupussisi kanssa, eiköhän jokainen koettele välillä rajojaan, toiset enempi kuin toiset.
siihen mainitsemaasi aiempaan ketjuun vastannut, eli meidän pikkuherra osaa toki myös osoittaa mieltään mutta suurimmaksi osaksi on oikein hyväntuulinen :)
Tekee myös kolttosiaan (tietää kyllä mihin ei saisi koskea), mutta ihan selvästi juuri silloin kun äiti puuhaa jonkin kotityön parissa ja hän tahtoisi äidiltä huomiota juuri sillä sekunnilla, jos ei huomiota eli leikki-/haliseuraa tule niin sitten ollaan heti kovaan ääneen menossa rämpläämään stereoita ja dvd:tä, tarkistetaan vaan ensin että huomaahan äiti nyt varmasti että mihin ollaan menossa ;) Sitten kun kielletään, poika virnistelee pari ekaa kertaa ja tarpeeksi monta kertaa kun kielletään, tulee lohduton itku.
Tempperamenteissa on tietty eroja mutta onneksi voi todeta ettei noi pienet osaa mitään ainakaan pahan sisuisuuttaan tehdä :) Se on niin ihastuttavan aitoa se niiden rakkaus ja huomionkipeys niinkuin kiukkukin.