Työpaikkaromanssit

Sitä samaa itsekin pohdin. Etenkin jos on asiakas-työntekijä-asetelma.

mukaan työpaikat on just yksi yleisimmistä paikoista seurustelukumppanin/puolison löytämiseen. Samaa kaliiberia baarin kanssa.

Moi kaikille mietiskelijöille.
Mulla on sattunut että asiakas on kiinnostunut ja huomasin sen että hän liikuskeli ja haki tilaisuutta tulla juttelemaan, muutamankerran hänen asiointi liikkeessä alko kiinnostamaan ja tarjouduin palvelemaan häntä loppujenlopuksi olimme sovituskopissa sillee että hän halusi että katsoisin häntä käykö sovitettavatvaatteet (tässäkohtaa katseemme alkoi kohdata useitakertoja ja jumiutua rintoihin seuraavaksi huomasin olevani täysin hänen edessä ja hän silitteli minua ja suukitti poskelle)
Joten tässäpä kokemusta kylläse siitä kolahtaa jos kolahtaa mutta tehkää se niin että sitäei muut huomaa. pus pus pus

kyllähän se mieltä piristäisi pieni tai miksei isokin työpaikkaromanssi.
Kanttia löytyy kyllä, kunhan vaan ensin saa täyden varmuuden myös toisen osapuolen kiinnostukseen...
Mikäpä sen mukavampaa piristettä työpäivään kun suudelmat ja halit :)(muilta suojassa tietysti)

olen seukannut reilu 3v. työkaverini kanssa. kyl se onnistuu mut en silti suosittele sitä...on se vaikeeta välillä kun "AINA" ollaan "yhdessä". ja itse en halua et se seurustelu näkyy työkavereille. TYÖ on TYÖ silloin en "seurustele" tyttöystäväni kanssa.kannattaa olla varovainen kuiteski...itse en alkais enää työkaverin kans jos me erottaisi. (ollaan myyjinä vaateliikkeessä)

...sitten ystäviä ja lopulta kiihkeässä suhteessa. Olimme molemmat varattuja, joten ei ollut kovin helppoa rakastua toiseen aivan yhtäkkiä ja vielä samaa sukupuolta olevaan henkilöön.

Työpaikalla emme voineet tehdä mitään muuta kuin korkeintaan lyhyesti halata tai ohimennen hipaista toisiamme, koska kiinnijäämisen jälkeen olisimme olleet työpaikan ykköpuheenaihe ties miten pitkään. Varattuja ja vielä samaa sukupuolta.

Suhde loppui väistämättä omaan mahdottomuuteensa, hän ei halunnut luopua perheestään kun taas minä olisin halunnut elää hänen kanssaan lopun elämääni. Niin ei käynyt ja lopulta katsoin parhaaksi vaihtaa työpaikkaakin. Sen jälkeinen aika on ollut yhtä tempoilua ystävyydenkin suhteen ja kaikkea ihanaa mitä tapahtui on hirvittävän vaikeaa unohtaa. Kiihkeitä tekstareita ja sähköposteja kesken työpäivän, sitä kuinka uppouduimme toistemme silmiin kesken lounaan tai jäätyämme hetkeksikin kahden. Sitä kuinka hän saattoi hipaista polveani vaivihkaa vain nähdäkseen kuinka sähkövirta kulkee lävitseni...

Ikinä en ole odottanut työpäivien alkamista niin paljon kuin silloin.

Mä oon kans harrastanu näitä työpaikka juttuja enemmän kun kerran. Seksiä on harrastettu toimiston vessassa jne. Nykyään ne menee niin että kun ollaan oltu työporukalla ulkona (saman firman tyypit aina yhdessä koska asutaan kaikki ulkomailla samassa paikassa) ja tietenki viunaa on mukana aina ihan runsaasti. No sit kävi niin että mä menin ja rakastuin yhteen (mieheen)...voi härregyyd. Noh, me oltiin sit taas juhlimassa ja siellä yks nainen saman firman toisesta toimistosta, toisesta maasta oli visiitillä ja se sitten flirtaili tälle mun rakkauden kohteelle jne. Mä sain tietenki kohtauksen (sisälläni onneks, en alkanu riehumaan siellä!) ja päätin mennä väliin hinnalla millä hyvänsä. Mitä sitten tapahtuikaan? Seuraavana aamuna heräsin sen muijan hotellihuoneesta, pandameikit päällä ja hirveessä darrassa. Voitte kuvitella mitä oli tapahtunu! Vitsi tätä ollaan kyllä naurettu...Mä tein kyllä kovaa työtä kuten näette! Hahahaha...No siitä miehestä ei ikinä tullu mitään muuta kuin ystävä ja muistoksi yksi ihana yö. Se nainen on nyt muuttanu tänne ja työskentelee samalla käytävällä (apua! just mun tuuria). Siitä on ollu riesaa mutta hengataan ihan kavereina samassa porukassa ja joskus viunan avulla mä oon säätäny sen kans jotakin. Mä en oo luokitellu itseäni mihinkään luokkaan. Yks mun hyvä lesbo ystävä sanoi sitä just että MIKSI KAIKKI PITÄÄ AINA LUOKITELLA? Miksi kaikki pitää laittaa "boxiin" ja antaa niille nimi? Mua sinänsä "pelottaa"...Kiinnostus naisiin heräsi aika myöhään, aina oon ollu ihan hulluna poikiin. Saas nähdä...Oon 100% varma että haluan naida miehen ja perustaa perheen. Tää mun "sekoilu" vaan saa mun mielen sekasin välillä...Mut joo, pitäkää hauskaa siellä työpaikalla!