Yksineläviä ei pidetä yhteiskunnallisesti merkittävänä väestöryhmänä. Yksinelävän on vaikea saada myötätuntoa vaikeuksilleen. Takana lienee ajatus siitä, että yksinelävän aikuisen on pärjättävä yksin.
Yksinelävät ova tluusereita
yhteiskunnassa
251384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
eiks se ole päämäärä että pärjäilee yksin jos yksin elää. Mitä sillä on tekemistä luuserimaisuuden kanssa.
niskaan kaataa sukulaiset kaiken loan koska luulevat että heillä on siihen joku oikeus?
Myöskään parisuhteessa olevat ei kutsu kylää yksinelävää naista ja vihjaillaan kaikkea,että on viemässä toiselta miestä.
Kaiken huippu,kun ollaan järjestämässä miestä ettei tarvii yksin elää?
Ota huumorin kannalta!Tämä päivä voi olla viimeinen! oLE ONNELLINEN,että sisusta huolehditaan!Terv. 30 vuotta yksin asunut ja kavereita on jos itse haluaa!Nauti elämästä!
Yksineläjät seurustelevat yksineläjien, pariskunnat pariskuntien kanssa. Niin se vaan on, en haikailekaan muuta. Toisaalta kun muistelen näitä ystäväpariskuntien tapaamisia, niin olihan siinä omat ongelmansa. Ei se oma kumppani ja omat ystävät välttämättä tule toimeen keskenään, sopeutumista siinä vaadiaan. Elämä näin yksistään on tosi helppoa, ehkä liiankin. Puuttuu haasteita, jotka toisivat elämään äksöniä.
Toit esiin hyvän näkökulman. Yksin eläminen on helppoa, liiankin helppoa, saa tehdä ja ajatella niin kuin haluaa, ei tarvitse perustella eikä puolustella. Eikä tule yllätyksiä. Mutta se juuri on ongelma, niin kuin aavistan sinunkin riviesi välistä. Avioliiton aikana oli ehkä liikaa haasteita - nyt elettyäni yksin jonkin aikaa olen vasta oppinut pitämään puoliani, mutta en pääse kokeilemaan sitä missään. Voin siis vain kuvitella että osaisin keskustella...
suunnilleen on yksinelävien talouksia. Ja paljon enemmän olisi, jos kaikki kulissiliitot hajoisivat ja ihmiset kunnioittasivat elämäänsä järjestäen sen mukavaksi. Avo-, avioliitot pitäisi lailla kieltää. Siinä vasta luusereita ollaan, kun taloudellisuus menee tuntemusten edelle. Omassa tuttavapiirissäni on 6 pariskuntaa, jotka asuvat samassa talossa omissa oloissaan kumpikin, kummallakin oma elämänsä, mutta kohdalle ei ole tullut taloudellisesti yhtä hyvää mahdollisuutta olemassaoleviin olosuhteihin nähden, että kannattaisi erota. Avioehtoja pariskunnilla ei ole.
Se yleinen kuva yksinäisestä on aika lohduton.Henkisesti monivammainen,alkoholisoitunut,
vaikea sulkeutunut luonne,katkeroitunut,
yksilö joka kertakaikkiaan pitää kiertää
kaukaa.kulutusyhteiskunta rakentuu yhä vankemmin
reippaasti kuluttavan perheen varaan.Ja erilaisia
sosiaalisia tai henkisiä kriisejä varten
rakennetut suojat,on kohdistettu perheille.
Yksin elävät on ryhnä,jota ei sosiaalinen
palvelujärjestelmä enää tunnista.Uskon että tähän on mahdollisimman yksinkertainen selitys.Markkina-
voimat ovat kovettaneet yhteiskuntaa.Kaiukkialla on tulosvastuu.Se on ajanut ohi vastuun yksilöstä,ihmisestä.Ja ensimmäisenä putoavat
kaiken palvelun ulkopuolelle ne ,joilla
vähiten on sidosryhmiä,eli yksinäiset.
Yksineläjät maksavat perheiden tuottaman tappion
yhteiskunnalle. Joten ?
Ei markkinavoimilla ole sielua,eikä sydäntä.
Niitä pitää liikkeellä vain yksi ja ainoa
motiivi.Ahneus!
Miten yleensä voi ottaa kantaa sellaiseen mitä ei ole kokeillut. Minä meinaan jokainen elää siten kun itse parhaaksi näkee. Itse elän pari suhteessa ja se sopii minulle yksi lapsistani on yksin eläjä ja se sopii hänelle. Mutta kavereita hänellä on siitä huolimatta ja tykkää elämästään. Niin että kaikille vapaus omaan tyyliinsä ja kaikilla ihmisillä on sama arvo.
Minä en olet ottanut kantaa yksin elämiseen sinällään.Olen pohtinut sitä,miksi erilaiset turvaverkostot on kadonneet yksin elävän
ulottumattomiin.Kaikki lähtee siitä,että eihän
yksin elävällä ole ongelmia.
Varmasti monelle yksin eläminen on hyvä
vaihtoehto ja oma valinta.En ole koskaan elänyt yksin ja en siten lähde tietämättömänä,
kokemattomana,sitä asiaa pohtimaan.Tuo sosiaalinen turvaverkosto puoli on selkeästi esillä ja sitä
on siten helppo arvioida.
Olen elänyt kolmekymmentä vuotta perhe-elämää ja nyt joitakin vuosia yksin, jäätyäni leskeksi, että kokemusta on kummastakin asiasta.
En ole kyllä mitenkään kokenut että turvaverkkoni olisi jotenkin repaleinen. Sosiaaliseen turvaverkkoonkin voisi tänä päivänä tietysti kommentoida vanhalla sanonnalla, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Apua olen aina saanut ja juuri sellaista kun olen tarvinnut ja jopa naapuriapu on ollut jopa ylenpalttista.
En koe olevani mikään alistunut, alkoholisoitunut luuseri, vaan aktiivisesti elämää ja yhteiskuntaa seuraava iloinen ,hyvin verkostoitunut, monessa mukana oleva nainen.
Tosin voin kyllä tunnustaa, että en haluaisi elää yksin mutta tässä iässä kumppanin löytäminen ei ole mitenkään helppoa. En ole katkeroitunut, elämäni on yksin elämisestäni huolimatta niin rikasta ja yllätyksiä täynnä.
Kerroin siitä kuvasta,mikä liian helposti yksinäisyyteen liitetään.Eli alkoholinkäyttö,
masennus,paha olo.Kotaan että yksinäisyys on painostava ja raju tila.Vaikka se todella monelle
on oma,ja hyvä,valinta.
Asuinkohteesta varmaan riippuu paljon,miten ympäristö tukee.ja oma mielenlaatu tietenkin.
Rahalla saa paljon,mutta leskenä varmaan tiedät,että hyvä ihmissuhde onkin sitten iso juttu.löyttä hyvä,tasapainoinen ja luottamusta sisältävä
suhde.Elämä ykeensäkin on paljon itsestä kiinni
ja itsestä tavallaan kiinni se luovuus,
yllätykset.Kovasti mukava kuulla,että sinulla kaikesta
huolimatta menee hyvin.Oikeen kivaa jatkoa päivääsi ja iloista mieltä!!!!
parisuhteessa ja nautin nyt yksinelämisestä.
Eron jälkeen ei aina edes halua ketään,nytkin voin kirjoitella aamusta eikä ole ketään ihmettelemässä"mitä se taas sekoilee",kysymyksillä.
Joskus vaan ei ole samanlainen kuin parikymppisenä, vuosikymmenien parisuhteessa enää ja tiet erkanee.
Jokainen parisuhde on oma yksilönsä.Muistan kun oma isäni ja äitini olivat yli 50 v avioliitossa.
Ihailin aina heidän liittonsa vapautta ja avoimuutta.He eivät sitoneet toinen toisiaan,vaan molemmilla oli omia menoja ja ystäviä.Kodissakin meillä 7 lapsella oli hyvin vapaa ja avoin
tunnelma.Näin jälkeenpäin mieli on se,että he
olivat tavattoman rakastuneita ja heillä oli
tavattoman terve suhde.Puhutaan paljon mustasukkaisuudesta ja riippuvuudesta.Puhutaan
minusta liiaksi mustasukkaisuudesta joka on
esillä,näkyvillä.Minusta pahempaa on monessa
parisuhteessa se piilevä,kalvava ja todella
kuluttava mustasukkaisuus,joka pidetään
pinnan alla.Luonnollisesti me vuosien
kuluessa muututaan,mutta täytyy sanoa että montaa naista ihailen miten heihin tulee vain lisää naisellisuutta ja kauneutta iän myötä.
Kun nainen osaa ja haluaa hoitaa itseään,niin
kyllä se ikä on vain hyvä asia.Mutta toki se
on miehestä kiinni,että osaa naistaan kannustaa sopivasti uuden kampauksen,tyylin,vaatetuksen suuntaan.Tietenkin arjen kivat imartelut
säväyttää naista huomaamaan itsensä uudella tavalla.Eli ei tuo parisuhde iäkkäämpänäkään välttämättä myrkkyä ole.Miehestä paljon kiinni.
on myrkkyä.
Taas erehdyit väärään osoitteeseen ja en luonnollisesti vastaa,vaikka aihe on kutkuttava.
Mukavaa ja aurinkoista päivää!
vaan aina viisas mies kannustaa ja kehuu vaimoaan.
Olisipa minunkin ex-ni imarrellut mielummin kuin halveksinut.
Minusta kanssa on mukavaa keskustella asioista fiksusti,kun mies 57v.
Täällä keskusteluissa saattaa saada väärän käsityksen toisen kirjoittajan kommentista. Kuten eräs kirjoittaja aikanaan kirjoitti "ei se mitä sanoo, vaan se äänensävy" ja ilmeetkin joita ei näe puuttuu täältä rivien välistä. Jos mä ny aattelen itteeni, nii saatan kirjottaa jotakin ihan huumor mielel, mutt lukija saattaaki saada siitä ihan eri käsityksen.
Muista nyt jatkossa,että niin se on toisin päinkin.Kun itse luet esimerkiksi minun
kirjoituksia,niin voi olla huumoria mukana.
Ja eikös se ole niin,etä moni asia menee perille paremmin huumori höysteenä?Eli palatakseni tuohon positiivisuus aiheeseen,niin hymy ja myönteisyys aina vie paremmin asiaa eteenpäin.Minulle tällä sivulla on tärkeintä,ettei ihmiset tulisi sanomaan,
miksei heidän kanssaan jutella.Olisi kiva kun kaikki voisi olla mukana ja itse koitan innolla
keskustella ja avoimesti aivan kaikkien kanssa.Jopa ikäväänkin palautteeseen vastaan.
Sinun kirjoitukset on ihan mukavia ja
kivoja.varmaan olet sellainen ihan oikeestikkin.
Oikeen kivaa iltaa sinulle!
täällä ketään nimennyt imartelijaksi, mutta yleisesti se on tympeää..
Minusta kun tuntuu etten mie ainakaan ole ihana nainen, muutakaan yhtä lällyä :::(
En minäkään tykkäis jos imartelua ja sellasta "kaunista puhetta" kuulis kaiken aikaa. Imartelusta en tykkää ollenkaan. Silloin tällöin joskus 'nätit sanat' on paikallaan. Muuten kyllääntyy, eli ei 'hyvää mahan täydeltä'. Mä itte oon sellanen jalat maassa oleva enkä ole niin kauheen romanttinenkaan.
sitten yhtään, mutta leikkipuhetta mie ymmärrän :)
Tietysti jos rakastaa esim. puolisoaan kahden ihmisen välillä voi olla ja onkin kauniita toista helliviä, kehuvia kauniita sanoja.
Mutta jos sanotaan että kaiki naiset on ihania, - se ei pidä paikkaansa, ei naisten eikä miestenkään kohalla.
Aloittaja,
elämäsi tehtävä on siis ns. "vittuilu".
Onko muita syitä miksi elät?
http://blogit.hs.fi/ryhmaterapia/?p=212#more-212