Hupsista kyl nyt vipahti,
kulman taa runot tipahti.
Kuntoon äkkiä hissi
se on ihan vissi.
Ylös on runon mieli
unohdu ei sanat, ei kieli.
Vanhat, uudet runoilijat
runon kirjoittajat.
Runonurkkaan löydäthän
kirjoitukses taas jätäthän.
Mukava on yhdes olla,
ilman tätä hunningolla.
kulman taa runot tipahti.
Kuntoon äkkiä hissi
se on ihan vissi.
Ylös on runon mieli
unohdu ei sanat, ei kieli.
Vanhat, uudet runoilijat
runon kirjoittajat.
Runonurkkaan löydäthän
kirjoitukses taas jätäthän.
Mukava on yhdes olla,
ilman tätä hunningolla.
Vastaukset 47
Vanhimmat
kiipeän minäkin korkealle
pois tuolta alamaailmasta
täällä on mahtavat näköalat
toivottavasti seuraakin saamme
iloa toisillemme jaamme
Ja runonurkasta tulenlieskat kauas loistaa.
Runoratsu lsukkaan lähti
taivahalla iltatähti
valon antaa hämärään
suo myös ilon elämään
nukkumatti mua jo kutsuu
ei kun peiton alle huppuun
aamulla jos mä unesta herään
se todistaa, että vielä elän
Runoja taas jälleen pukkaa,
tämä tyttökin jotain rustaa.
Tässä yön kynnyksellä,
asioita pohtimalla
ehkä joku sana syntyy,
muuten poistua mun täytyy.
Päivä lämpöinen on ollut,
siispä olen ulkoillut.
Syksyn satoa korjasin,
perunat maasta kaivelin.
Persiljaakin vielä löytyi,
ottaahan ne mukaan täytyi.
Astereita vielä taitoin,
niistä kauniin kimpun laitoin.
Kauan iloa ne tuottaa,
kun vain muistaa hyvin hoitaa.
Asterit oli syksyn viimeiset,
niin myös pienet kurpitsaiset,
jotka kotiin kannoin.
Ylikypsä nukkumaan jo laittautuu
meikäläinen näillä ajoin kirjoittamaan innostuu
kun ei paljon nukuta
sitten sitä kukutaan
usein menee aamupuoleen
muttei ole syytä huoleen
pirteenä kai herätään
lokakuuta viettämään.
" Yhä syksyisemmäks päivät, puista lehdet putoaa"........
Lokakuu alkaa mahtavasti
heräsin jyskeeseen ukkosen
viuhahteluun salamoiden
en ollut uskoa silmiän
ihanko oikein näin
jyrinää ensin roska-autoksi luulin
mutta pian sen ukkoseksi kuulin.
Mutta ei anneta ilmojen häiritä valoisaa mieltä.
Aika kuluu
vuodet vierii
vuosikymmenet
paljon unohtuu
on asioita
jotka eivät
unohdu koskaan
– lapsuus
sieltä palaa mieleen
aina joitakin asioita
joskus ihan pieniä
mutta silloin tärkeitä
vaikka synnyinkoti
on muuttunut
löytyy sieltä vielä
paljon entistä
istun lehmäkivelle
se on muuttumaton
polku rantaan
kiven vierestä
Aitta ja rantasauna
on ainoat entisistä
rakennuksista jäljellä
rantasauna on saanut terassin
ihmeellistä
kuinka hyvin kaikki
entinen tulee mieleen
tämä oli minun synnyinkotini
nyt täällä asustaa
minulle ihan vieraat ihmiset
heilläkin on pieniä lapsia
näin elämä jatkuu
Kiehuuhan jo sappi
housuist ironnut on nappi
sikskö tää hälinä
tärkeäkö tuo pitine
neulansilmää enhän löydä
turvautuisko poikaneulaan
oishan sekin nävös
hakaneula housun halos.
Jj:n poikaneula hauska sana
en oo sitä ennan kuullutkaan
ihan mua naurattaa
jos on kerran pyykki-poika
miksei myöskin poika-neula
paljon on hauskoja sanoja
tässä meidän rakkaassa kielessä
koitetaan pitää ne mielessä
ja runoja mukavia pukataan.
Kevätpuolla yx ystäväni kirjoitti näin:
"Tämä on hyvä paikka
sellainen missä ovi on aina auki
näkyvissä ja piilossa
paikka, missä sinä olet."
Eikö ole kauniisti sanottu ja ajatelkaa miten hyvin se sopii tänne meidänkin runonurkkaan
Mitä ihmettä mä nään:
kaikki nurkat tyhjillään
mikä lienee kaikkiin mennyt
tätä ymmärrä en lainkaan nyt
kaikki pois on lentäneet
muuttolinnuiksiko ruvenneet?
...surullista, apeaa,
...näköalaa kapeaa,
...pois-pois täältä nopeaa
...runoratsu mennä saa...
Antaa runoratsun mennä
jos ei tänään runot lennä
aina toinen karahtaa
kohta tänne oven taa
kyllä meitä täällä riittää
siitä voimme kaikkia kiittää
jotka tänne uskaltaa
runojansa kirjoittaa
eihän aina tarvise ees
riimejäkään mietiskellä;
proosarunot nykyaikaa
kyllä niitä kaikki taitaa
kun vain kirjoittaa
mitä mieleen juolahtaa
oikeastaan minäkin
niitä mielelläin runoilin
'oikeassa' elämässä
nyt vain vierailijana tässä.
Ajattelin tulla katsomaan kuinka täällä kirjoitellaan. Minä olen muilla mailla ollut, taaskin olen vain käymään tullut.Kyllä syksykin Suomessa on ihanaa, kun kaunista ruskaa ihailla saa. Tahdon kaikille teille terveiset laittaa ja toivoa , että syksyllä runotkin maittaa.
kirjoittamaan tännekin
lukenut oon paljonkin
runojanne
juttujanne
vaan kun en oo runoilija
mikä lienen haaveilija
ennen en oo uskaltanut
mikä lienee esteen pannut
Nyt on syksy saapunut
minutkin kirjoittamaan saanut.
Aamu harmaa kurkistelee
taas pilven takaa.
Aina vain pilvistelee
ja pisaroita jakaa.
Taivas usein kyynelöi
märäksi maan saa.
Taivahan salamat löi,
yöstä tehden valoisaa.
Enhän tiennyt
kuka liennyt
runoilijat viennyt.
Palsta pitkin matkaa
autiolta näyttää.
Ei oo tekemistä
ethän edes tiedä
aiheita oot etsimässä
et niitä löydä hälinässä
just oot niitä löytämässä.
idean löysin, löysin
ja puuhun sidoin köysin.
Runon oksat jäsentää
palstan monta ystävää.
jjoutava aiheen luoden,
mulle aatoksen tuoden.
Tekemisestä pulaa kai
kerrotuksi sai.
Oisko aihe lentävä
vai vallan syötävä.
Ehkä matka taksin
tai ilta kaksin.
Löysin aiheita
tuli paineita.
Auttaisitko mua
apuun pyydän sua.
Palsta autioko oisi,
runot avun toisi.
Hälinä jos katosi
saanhan nähdä runosi.
Kiireitä ihmisillä kaikenlaisia
haravointeja, harrastuksia monenlaisia
syksyllä monenlaiseen innostuu
talvenpäällä sitten vähitellen taas laiskistuu.
Mökkejäkin täytyy valmistella
talvea varten taas laitella.
Minuun siivousvimma iski
nyt ei riitäkään pelkkä tiski
kellaria myöten raivata täytyy
kohta se muuten romusta täyttyy.
tosiaan monenlaiseen asiaan
milloin se on maalaaminen
toisinaan taas siivoominen
sauvakävelykin joskus intohimot nostattaa
toisinaan vaikka napatanssi
tämän mummon vauhtiin saa
mutta tänään laiskotellen päiväni tään tahdoin viettää, voinhan kaikki tekemiset vielä huomispäivään siirtää.
Aikaisin aamulla ylös nousin
heti kävelemään lähdin
raikasta ilma , hiljainen ranta
rauhallinen myös ihmisen rinta
lempeä , kultainen syksy.
kaks parhaassa
olis hyvä kirjoitella
aivojansa voimistella
aihe joskus hakusessa
ajatukset arkisissa
mutta siitä kirjoittaa
mitä mieleen juolahtaa
nyt mun täytyy kuitenkin kauppaan mennä
kun ei ruuat muuten kotiin lennä
vieraitakin odotan
sunnuntaina tulevan
vaikka eivät pojat omat
vieraita ees olekkaan.
ruveta taas runoja rustaamaan
kyllähän tarpeeseen on aivojen käyttö
jos edessä on vain tää näyttö
vaikka vastauksia tuleekin
on se kuitenkin
mykkä
ei se haastele miun kanssain
niiku sie haastelit
mut onhan se kuitenkin
seuralainen
hupulaine
niinku jossai päi suomee sanottii.
Niiku huomaatte miul tulloo näit murtehii mukkaa
et näist nyt ei ota selvää kukkaa
mut omia aivojainha mie täs verryttelen
ja teitä täs vähä häiritten.
tuskin pääsin alkuun
ajatusten kulkuun
kun jo lähestulkuun
kaikki päättyi oikosulkuun.
Eihän tule julkuun
aivoin toimii vaivoin
vanhuuttaankin syyttää
oireestansa tästä.
Lehtensä vaahtera pudottaa
tuuli niitä tanssittaa.
Ympyrässä pyörii kiihtyen
kuin siinä viihtyen.
Valolla maan täyttää,
kultaa, purppuraa luo
Sadun maiseman näyttää,
poluilla lehdet nuo.
Sumu tanssi järven yllä
Sydän on taas nilellä
Surullinen lintu yksinään lentelee
Sinä rantapuiston ainoa kulkija
Syksyn harmaudessa
- ja äkkiä!
edessäsi henkeäsalpaavan-keltainen
'Kolmisointu'
Vihdoin osallistumaan pääsen
kera kirjoittajain teidän
mikä liekään vika tullut
aina hylki systeemi tää meidän.
Torjuttu en olla voinut
olen varma siitä
vaan väliäkö syyllä enää
"ovet" avautuivat
joskaan runoniekaksi en riitä
Siinä missä me muutkin
tuskin täällä kukaan on oikea runoilija
eiköhän ne 'oikeat' kirjoittele työkseen
ja ihan muualla. Me laulellaan täällä kukin omalla äänellämme kuin linnut konsanaan.
Vastahan minäkin tänne lennähdin sirkuttelemaan.
Ei ole konettakaan ennen ollut, eipä ollut aikaakaan. Nyt on molempia.
Meil on käynyt tuuri
sen huomasin juuri.
Uusia,kirjottajia tuli
oi, kuin sydämeni suli.
Mukaan, mukaan vaan,
runon myötä tavataan.
Olkoon aihe vieras, tuttu
runo on hyvä juttu.
Omalla äänellä laulaen,
Astriitti sen sanoa taisi.
Iloa kaikille antaen
hymyyn myös suun saisi.
Kivahan oli tänne tulla
tosi hyvä mieli mulla
kun tervetulleeks toivotetaan
helppo silloin tulla mukaan.
Miksi yksin kirjoittaisin
laatikkoon vain runoilisin
kun voin tänne kirjoitella
seurassanne oleskella
Syksyn tuulet puissa soittaa
sade taitaa pian voittaa
vaan ei haittaa ollenkaan
sadetakki selkään vaan
sitten sauvakävelylle
ja vaikka päiväunille.
Elämä on ihanaa
kun voi jotain harrastaa.
Lähes joka ilta unissaan,
siihen taloon hän kulkee uudestaan
autiotaloon
ei käsi kädessä kenenkään
vaan aina yksinään
on avain tutulla paikallaan
jonka tietävät kaks ihmistä vaan
kun unessa sisään astuu
joka askelma tutusti notkuu
ovat hiiret tuvassa juhlineet
joka nurkkaan jälkiä jättäneet
miksi haluaa unessa uudestaan
hän tähän taloon lahoavaan?
Se kotimökki on.
Peittää illan varjot taivaan
sateisen päivän päättää auringon kajo
Mette lupailee kylmempää tulevaa säätä
ihanko lumihiutaleita tulossa olis
nuttua lämpimämpää etsiä täytyy
täytynee uskoa: on ohi syksykin pian.
Nyt se taitaa talvi tulla,
niin on kylmä ollut mulla.
Lisäillä piti nuttuja
ja etsiä paksuja takkeja.
Kyllä siellä tarkenee,
kun vaatteita vain lisäilee.
Hattukin on hyvä olla
ja kädet katan sormikkailla.
Näin sitten ulos polkemaan,
ei vilu pääse vaivaamaan.
Näin tänään: terv. Atolfia
Iloinen on mieli mulla
antaa vaikka talven tulla
pukeutumiskysymys se kuulema on
kun ei lämmitä paiste auringon
ja kuitenkin voit ulkoilla
mielin määrin reippailla
kuntoa niin kohentaa
mielialaa kirkastaa.
Voi, voi kun pakastaa,
varpunen mekastaa.
Västäräkki pikkulintu
etelään jo hinku.
Vuokraan tuolta kodin
ja talvea vastaan sodin.
Kovin kolisee nokka
vaan pitää pokka.
Löysi lämpimän pesän
jota toinen hoisi kesän.
Hiljaa silmät sulkee
unessaan ruokapaikkaan kulkee.
Aamu kaunis sarastaa
varpunen itseään karastaa.
Pesän vieressä voimistelee,
itseään näin kovistelee.
Sen täytyy töihin mennä
ei ruoka nokkaan lennä.
Löysi lintulaudan varpunen
ja siemenet pulskat sen.
Höyheniään pöyhistellen,
kiitosta pyöritellen
onnesta huikaten
ilmoille tuo kiitoksen.
Jospa taasen minäkin
kirjoittamaan ryhtyisin
onkin hyvä mieli mulla
antaa vaikka talven tulla
kyllä nyt jo joudetaan
veneet ylös nostamaan
nyt on aikaa kirjoitella
monenlaista harrastella
jospa vaikka hyvinkin
runoilijaks ryhtyisin
osaajaks tietenkin
jotta muutakin ehtisin.
Syksyssä kuljen raskain mielin
raskaat on askelet
kankea kieli
suru kun voittaa
toivon se poistaa
mutta luulen; huomenna jo
hiukan helpottaa.
Tässä hyvä poljento.
Niinpä tämä korento
toisen värsyn väänteleepi,
sanasensa käänteleepi:
Tuima tuuli puhaltaa,
mutta toki uskaltaa
tämä tyttö ulos mennä.
Sieltä aatokseni lennä
sinne, missä käki kukkuu,
missä rakkaimpani nukkuu
- aivan liian kaukana,
onko minut mukana?
Väliäkös sillä jos vettä räiskää
sisällä on mukava kirjoitella
kun ei oo pakkoa mihinkään
ei tarvitse tehdä ees sitäkään
voi vaikka maata köllötellä
tv:n aamusarjoja töllötellä
eikä ees riimejä runoon laittaa
ketäpä sekään edes haittaa
pääasia tänään , että ruoka maittaa
ja kaikilla on niin mukavaa
kun vain aikaansa kuluttaa.
Iloista sadepäivää
vailla huolenhäivää
toivottelee Kirveli
vaikka vähän kirveli.
Mutta hyvä maustehan on kirveli!
polun varrella osui silmään
jokin kauniin sininen
myöhäissyksyllä aivan outo
kukka viimeinen.
sinisestä kuvan otin läheltä
kului tunti pari
tuuli terälehdet vei
yön halla nuput vieren myöskin vieden.
tervehdyksen
toit jj meille tänään
vaikka räntää pukkaa
muistamme kaunista kukkaa
ja mieli on heliä
askelkin keviä
tänäänkin.
Talvi valkoistanuttua
sovitti iltasella.
Pieni on vielä nuttu,
puuttuu se huppu.
Varastossa vielä
kangasta olla taitaa
siitä hupun saisi
ja nutunkin isommaksi.
Kaikki neljä tuulta temmeltää ympärilläni
mutta hiljaisuus puhuu
minä vain varjoni kanssa kahden
sinä jo varjoa vailla
sydämeni yhä paikallaan
vaikka olit vähällä viedä sen
puhuva hiljaisuus
miten voisin sen kirjoittaa pois itsestäni?
tämän viestin ja kun se on niin kaunis laitan sen kiertoon:
" Jos jossain tien varrella tartuin hihaasi
älä vihaa minua
vanhoista tavoista ei pääse hetkessä..........."
kurkin joka nurkin
löytäisinkö runopurkin
ollut joskus juttu parhain
löytö jok' on tullut varkain
aamunrusko punaisin
sitä silloin kuvasin
tuhrulta sää nyt näyttää
siks' hyvä näppistä on käyttää.
on ollut sää
siitä ei sen enempää
mukavaa on lueskella
vaikka ihan laiskotella
telkkaria töllöttää
siellä sorjat neidot nää
vanteen kanssa temmeltää
tahi nauhaa heiluttavat
mullekohan vilkuttavat
pian taitoluistellen
Laivan runkoon aallot ne hakkaa
on kylmä ja myrskyinen yö
tuulikin vonkuen ulvahtaa
rakeet ikkunaan tuimina lyö.
On meri tuo kylmä ja kuohuva
vesi vaahdoten myllertää
ääni sateen ja tuulen on mahtava
ne ilmassa temmeltää.
Vaan vaikka nyt ulkona myrskyää
joka ihmistä peloittaa
niin kohta jo saapuvi poutasää
joka merenkin rauhoittaa.
Samoin onkohan kohdalla ihmisen
kun on myrskyä julmaa ja kovaa
onko elämän kulku kohtalon
lailla merien rauhoittuvaa
täällä kaikki ei kestä elämää
joka myrskynä luoksensa saapuu
hän hauraana hiipuu ei tänne jää
vaan murtuen hiljalleen uupuu.
Onhan kulku laivan niin raskasta
myrskyissä tuulisten merten
siispä ihmistä pientä ja haurasta
kuka auttaisi vastusten tullen
meitä auttaako poutasää jaksamaan
kun myrsky on kolhinut pahoin
onko mielemme valmiit jatkamaan
runnelluin raskain povin.
Tämä runoistani on jotenkin säväyttänyt , joten olen ehkä sen useamminkin tänne kirjoittanut.
Pimeä iltayö syksyn
varjo lampun valossa.
Räntäsateessa pysäkillä
mies kyytiä oottaa.
Märkä on maa
kengät kastuu.
Valokeila ilmestyy
mutkan takaa.
Auto viereen pysähtyy
mies hieman horjahtaa.
Nainen hymyilee,
otettu lie... lämmikettä.
Juhlat juhlittu
kotiin käy tie.