seurustelin ala-asteella tytön kanssa salaisesti. eli minä en uskaltanut tavata sitä kuin jossain piilossa. kaikki tietenkin tiesi, että meillä synkkas. outoa oli siinä , että me ainakin 5-8 kertaa erottiin ja taas oltiin yhdessä. nyky tilanne on se että minulla ei ole tyttöfrendii ja olen ajatellut että ei mua kukaan huoli, ajattelen itestäni, että olen ruma ja paska. olen niin sanotusti jo syrjäytynyt ikä tovereistani, eli en käy tai en viiti mennä diskoihin tai nuoriso tiloihin, eikä mua ole kukaan pyytänytkään. mua haukuttiin koulussa vielä tänä keväänäkin homoksi, läskiksi ( olen vähä pyöree kyllä) ja siitä on tullut mulle pelko. onko teille sattunut tämän tapaista tai oletteko kukaan syrjäytyneitä ? minun e-mail on [email protected] jos joku haluais teistä mailata omia sattumuksia tai rohkaista mua jaksamaan.
mikä vikana ?
poika16v
4276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei mullakaan ole tyttöystävää, viimeeks tais olla just ala-asteella ja mä oon ihan kiva tyyppi, enkä ole mikään hullumman näköinenkään...en vaan ymmärrä missä vika on! TIedän monta paskan puhujaa, joilla on muijafrendit, mutta miksi kunnolliset ei kelpaa, no kait mullekin joku löytyy tai sit ei..
Kuulostaa,mua kiusattiin melkeen koko ala-aste tai loppu se johonki 5 luokalle mut olin aina silleen vähän porukan ulkopuolinen, toisaalta oli mulla muijia =)....luokan suosituin tyttö (sairaan nätti ja mukava) oli silloin luultavasti ihastunu muhun, mutta enhän mä sitä silloin tajunnu luulin vaan et se pelleili, tai jotain. (siis se tuli kyselee kaikkea tyyliin et ootko suudellu ennen?..mä voin opettaa sua... pyys tanssimaan hitaita bileissä ja kyseli alatko olee ja muutenki aina hirveen mukava) mutta enhän mä sitä tajunnu =( en oo ees tyhmä? =)
Kun en vaan uskonu sitä todeks että luokan suosituin muija vois tykätä musta...no mitäpä tosta enää..
oli mulla yks toinen muija jonka kanssa oltiin tavallaan yhessä kuudenne ja seiskan välinen kesä, mut ei me mitenkää ihmeellisesti, ei edes suudeltu tai mitää...sitte se vaan loppu pikkuhiljaa ku jouduttiin eri luokille enkä mä uskaltanu silloin mihinkään discoon mennä vaikka joskus jotku pyyski, kotona oli vähän semmonen kasvatus että isukki (poliisi) hakkas turpaan jos joi alkomahoolia ja mulla oli semmonen käsitys että siellä discoissa on pakko olla perskännissä...Nyt mua vaan vituttaa kun on ollu ennen niin tyhmä..nyt mä voisin hyvällä säkällä olla ihan normaali tyyppi, mut mä oonkin vaan sairaan ujo ja yksinäinen... Mä oon täysin porukan ulkopuolinen jne., kukaan ei oikeestaan edes tunne mua..kaikki pitää vähän/paljon? outona...Mä en vaan uskalla mennä puhumaan kellekkään ja kun joku tulee mulle puhumaan mä meen vaan ihan paniikkiin. (tämmönen on ihan käsittämättömän vittumaista)
No koitetaan jaksaa, vaikka kyllähän tää aika paska homma on. Kaipa sitä joskus onnistais meitäkin jossain hommassa kun yleensä kaikki menee päin persettä...
Kuulostaa, mua kiusattiin melkeen koko ala-aste tai loppu se johonki 5 luokalle mut olin aina silleen vähän porukan ulkopuolinen, toisaalta oli mulla muijia =)....luokan suosituin tyttö (sairaan nätti ja mukava) oli silloin luultavasti ihastunu muhun, mutta enhän mä sitä silloin tajunnu luulin vaan et se pelleili, tai jotain. (siis se tuli kyselee kaikkea tyyliin et ootko suudellu ennen?..mä voin opettaa sua... pyys tanssimaan hitaita bileissä ja kyseli alatko olee ja muutenki aina hirveen mukava) mutta enhän mä sitä tajunnu =( en oo ees tyhmä? =)
Kun en vaan uskonu sitä todeks että luokan suosituin muija vois tykätä musta...no mitäpä tosta enää..
oli mulla yks toinen muija jonka kanssa oltiin tavallaan yhessä kuudenne ja seiskan välinen kesä, mut ei me mitenkää ihmeellisesti, ei edes suudeltu tai mitää...sitte se vaan loppu pikkuhiljaa ku jouduttiin eri luokille enkä mä uskaltanu silloin mihinkään discoon mennä vaikka joskus jotku pyyski, kotona oli vähän semmonen kasvatus että isukki (poliisi) hakkas turpaan jos joi alkomahoolia ja mulla oli semmonen käsitys että siellä discoissa on pakko olla perskännissä...Nyt mua vaan vituttaa kun on ollu ennen niin tyhmä..nyt mä voisin hyvällä säkällä olla ihan normaali tyyppi, mut mä oonkin vaan sairaan ujo ja yksinäinen... Mä oon täysin porukan ulkopuolinen jne., kukaan ei oikeestaan edes tunne mua..kaikki pitää vähän/paljon? outona...Mä en vaan uskalla mennä puhumaan kellekkään ja kun joku tulee mulle puhumaan mä meen vaan ihan paniikkiin. (tämmönen on ihan käsittämättömän vittumaista)
No koitetaan jaksaa, vaikka kyllähän tää aika paska homma on. Kaipa sitä joskus onnistais meitäkin jossain hommassa kun yleensä kaikki menee päin persettä...
älä tyydy yhteen..ota molemmat..