Meillä
Kirjoittanut: on itsellämme 2.2.2007 klo 16.32
kaksi rotikkaa. Olemme päässeet koiriemme kanssa todella helpolla. Useat varoittelivat meitä tuosta koulutuksesta jne, mutta meille on ehkä sattunut molemmat koirat sellaisia ettei ole ollut koulutuksen kanssa mitään ongelmia. Meilekimpä ensimmäisestä kerrasta on meneet käskyt perille ilman kovisteluja. Meitin koirat ovat molemmat kamalan miellyttämisen haluisia ja istu, maahan, sivulla, paikka käskyt koirat oppivat parin harjoittelu kerran jälkeen. Kertaakaan en ole 2 vuoden aikana joutunut alistamaan kumpaakaan koiraa. Meillä on myös näiden kahden rotikan lisäksi yksi lhasa apso, joka on rotikoita vupden vanhempi. Mitään ongelmia ei myöskään tästä ole tullut. Kaikki ovat narttuja, toinen rotikoista on leikattu. Itse en ainakaan ole kokenut koulutusta vaikeana, koirissa on tietenkin eroja ja kuten sanoin ehkä meille on sattunut juuri kaksi helppoa tapausta.
Kirjoittanut: on itsellämme 2.2.2007 klo 16.32
kaksi rotikkaa. Olemme päässeet koiriemme kanssa todella helpolla. Useat varoittelivat meitä tuosta koulutuksesta jne, mutta meille on ehkä sattunut molemmat koirat sellaisia ettei ole ollut koulutuksen kanssa mitään ongelmia. Meilekimpä ensimmäisestä kerrasta on meneet käskyt perille ilman kovisteluja. Meitin koirat ovat molemmat kamalan miellyttämisen haluisia ja istu, maahan, sivulla, paikka käskyt koirat oppivat parin harjoittelu kerran jälkeen. Kertaakaan en ole 2 vuoden aikana joutunut alistamaan kumpaakaan koiraa. Meillä on myös näiden kahden rotikan lisäksi yksi lhasa apso, joka on rotikoita vupden vanhempi. Mitään ongelmia ei myöskään tästä ole tullut. Kaikki ovat narttuja, toinen rotikoista on leikattu. Itse en ainakaan ole kokenut koulutusta vaikeana, koirissa on tietenkin eroja ja kuten sanoin ehkä meille on sattunut juuri kaksi helppoa tapausta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näköjään teille on sattunut juuri ne helpot tapaukset... Älä vaan mainosta tota ihmisille silti, jotka ovat vasta hankkimassa...
Rottweiler on erittäin omaperäinen koira. Puheistasi päätellen et treenaa muuta kuin perustottelevaisuutta... Meillä mennään hakua, jälkeä, tottista ja nyt on nuorimman kanssa aloitettu suojelu. Kyllä aina matkan varrella, kun todella koira kanssa tekee, sattuu kaikenlaista ja minäainakin tutustun aina joka treenin jälkeen mielestäni yhä enemmän pikku enkeleihini. Jos alatkin nyt vaatimaan koiriltasi enemmän yhtäkkiä, niin huomaat, että varmasti löytyy uppiniskaisuutta, koska ihminen, joka tuntee rodun ja harrastaa, ei koskaan sano noin.
Missä muksutkin ovat meillä aina mukana.
Keitän sian sydämen.
Paloittelen ihan pieniksi.
sitten ajamme vähän pidemmälle"korpeen".
jokainen vuorollaan menee jemiin, niin tietty jemmataan niitä sydämen palasia, sammalikkoon ynnä muihin paikkoihin.
mikä riemu varsinkin muksuilla ja koiralla kun löytää ...
siinä on naamat kaikilla märkinä, ja kivasti hurahtaa pari kolme tuntia metsikössä.
Ja koko perhe tyytyväisiä...
tämä oli nyt vaan esimerkki missä muksutkin voivat olla mukana.
T:D
Kuulostaa vähän oudolta, melkein sairaalta, mutta huvinsa kullakin! Onko teillä teurastamo siellä kotona?
En pystyisi teurastamaan minkään sortin eläintä, mitä nyt hyttysiä:)
Mutta niitä sydämiä saa kaupoista lihatiskiltä:)
Niin, ja sairastahan se onkin harrastaa lemmikkinsä kanssa, aivan älytöntä touhua koko homma.
Siinä olet kyllä aivan oikeassa!!!!
T:D
Harrasta toki, lapsetkin varmasti tykkää kun saavat pyöritellä sydämiä käsissään, itse kyllä antaisin jotain vähän "verisempää" kun olen lapsien kanssa ulkona. Mutta jokaisella tapansa, kerrotko lapsille miten ja mistä sydämmet ovat tulleet teille? Iltasatu?
Samalla kun yhdessä käymme kaupassa, ja ostamme tiskiltä jauhelihaa, tai makkaraa...
Eläinkaupoista ovat lapset ostaneet kaverin koiralle kuivattuja "possun korvia".
Meidän koiruus niitä ei voi syödä tulee ihottumaa.
Niin, ja ei se sydän ole verinen kun se on keitetty, vaan ruskea kova "köntti".
Niin, nythän voitkin aloittaa siitä mitä Eläinrääkkääjiä olemme(olen), kun lihaa syömme.
Mutta kuitenkin, oikein hyvää ja antoisaa päivän jatkoa sinulle ja koirallesi?
T:D
Tietenkään sinun ei ole pakko vastata, mutta kuitenkin.
Olisin vain kysäissyt minkä rotuisen koiran itse omistat, mitä harrastat sen kanssa ja ennenkaikkea koirasi syö?
Mielenkiintoni vain heräsi jostain kumman syystä:)
Olisi ihan kiva tietää...
T:D
Olen jo vastanut kysymyksiisi, jos vaikka ottaisit ja lukusit läpi ne ensin, ja palaat sitten taas kyselemään. Jos et ole kiinostunut muiden kirjoituksista,en ole kiinostunut vastailemaan samoihin kysymyksiin montaa kertaa.Pyydä mieheltäsi tai lapsilta apua jos lukuvika iskee päälle,kielikurssi?Että pärjäisit itse? Hauskaa päivää jatkoa!
En osannut siis ymmärtänyt!"LUKUSIT" mitä tarkoittaa.
Lapset ovat koulussa ja mies töissä, eivät juuri nyt voi auttaa, kielikurssille en tänään kerkiä!
T:D
Ja todellakin olen kiinnostunut muiden kirjoituksista, sitähän varten tämä palsta on,eikö?
Jokainen saa kertoa omista koira kokemuksistaan, mielestäni:)
...kun osasit vastaamaan! Sinä olet ihan hassu!
Toki minäkin teen herkkupaloja Proffelle ja niitä piiloitellaan, se saa sitten häntä huiskutellen etsiä, milloin missäkin. Ostan veripalttua, leikkaan siitä pieniä kuutioita mitkä paistan uunissa 175 astetta suurella pelillä, noin puoli tuntia. Niistä tulee rapeita kuutioita ja ja todella herkullisia;=))
Täytyykin laittaa uuniin,
syödäänkin sitten koko porukka ei vain koiruus.
Aina kun ei tuota sydäntäkään ole kaupoissa, mutta verilättyjä saa puodista kuin puodista:)
T:D
Kyllä niitä itsekkin voi syödä, ei tarvitse ehdä peniä paloja, vaan paistaa paistin pannulla ja sitten syödään puolukkahillon kanssa. Hyvää ja terveellistä. Ostan yleensä isomman palan ja teen niitä perheelle paistamalla ja hauvalle uunissa. Sain tämän saman reseptin tältä palstalta vuosi sitten.
Nämä "herkkupalat" on koiran "karkkia", eikä kuten joku kirjoitti, "syödään koko sakki"! Kun valmistan veripalttu kuutioita koiraleni, niin ne ovat todella herkkupaloja, kaikki koirat tykkää niistä. Tarkoitus ei missän nimessä ole antaa tätä suurta "herkkua" koiralle ATERIAKSI!