Kaikki jotka potevat jonkinlaista syömishäiriötä, tänne vaan. Mulla on sellanen, että välillä mä tunnen itseni olevan aivan tajuttoman läski ja vihaan itseäni, välillä taas tunnen olevan laiha ja heikko. Mitat ovat 162cm ja 46kg. Nytkin pelkään, että paino on noussut 47 kiloon. Mä en uskalla käydä katsomassa. Mä en oikeastaan edes voi tajuta, miten voin painaa noin vähän, kun katson itseäni peilistä näen vain pullukan tytön jolla on tajuttoman reidet. Mielestäni tämä olisi ihannevartalo:
http://www.vidayalegria.com/images/anorexia.jpg
Ihanat reidet, ei tippaakaan ylimäärästä vatsassa.. Auttakaa mua pois tästä, mä haluan hyväksyä itseni juuri selaisena kuin olen, mutta en pysty. Kaikki vaan kertomaan omia kokemuskia jos on ollut samanlaisia.
http://www.vidayalegria.com/images/anorexia.jpg
Ihanat reidet, ei tippaakaan ylimäärästä vatsassa.. Auttakaa mua pois tästä, mä haluan hyväksyä itseni juuri selaisena kuin olen, mutta en pysty. Kaikki vaan kertomaan omia kokemuskia jos on ollut samanlaisia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä oon sua varmaan sentin lyhyempi ja paina kax kiloo vähemmän, mut muuten mä aattelen samalla tavalaa.haluaisin hyväksyä itseni, mutta en pysty. oon 14vuotias.
anna sun maili osote niin voitais vaikka mailata??
Niin, kiitos komemnteista. Terkkarilla olen käynyt painotarkastuksessa, mutta vannotin sen painon putoamisen (47kilosta 45kiloon) johtuvan karkkilakostani, mikä pitikin osaksi paikkansa. Tosiasia oli se, että en ollut syönyt lähes mitään pariin päivään. Nyt olen taas alkanut syömään kunnolla, ja luulinkin jo pääseväni pois tästä. Mutta yksi vilkaisu reisiin tai vatsaan, niin taas tässä sitä ollaan. Samassa koulussa on yks todella laiha ja kaunis tyttö, ja haluaisin olla kuten hän, mikä on tietenkin mahdotonta. Mä oon vaan näin vammanen enkä tajua että en pysty laihtumaan. Sunnuntaina on siskoni synttärit, saas nähdä miten paljon siellä mässään ja sitten kadun.
angel ja kaikki muutkin, kyllä mulle saa mailata. Osoite [email protected].
kait mullaki jonkinasteinen syömishäiriö on... pari vuotta sitte olin 56kg/150cm, tällä hetkellä 10kg laihempi... tyytyväinen itteeni, useimmiten, mut silti pelkään lihoa... välillä tulee sellanen olo et on pakko liikkua ettei liho, välillä taas syön ku hevonen, paljon kaikkea, varsinki suklaata... peilistä nään vähän pullean tytön, vaikka todellisuudessa oon hoikka... ja se pulleuski johtuu siitä etten oo yhtä kiintee ku aikasemmin, noin puol vuotta sitte, vaan rasvakerros on tullu takas (painankuiten saman verran)... ymmärrän kuitenki ettei mun kannata täst enää laihtua, vaan pitäs pysyä näissä mitoissa...
mut sulla on kyl syömishäiriö... kannattaa jutella jonku ammatti-ihmisen kans, vaikka terkkarin, jos on ymmärtäväinen ja mukava ihminen...
En ole muija enkä kärsi syömishäiriöistäkään mutta on pakko sanoa että toi luuranko tossa sun kuvassa ei oo lähelläkään mun naisihannetta. Tommoseen vartaloon EI SAA pyrkiä. Toivottavasti tää ees jotain lohduttaa. :/
Hei!
Mä koin myös itseni rumaksi koko talven,
mutta kun lähdin hameessa ulos...
Huhhuh sain vain kehuja miten kaunis ja muodokas kroppa mulla on..
Olen 163cm ja 54kg....Ja oikeesti nyt tiedän, et omistan kauniin kropan.
Mun päässä oli jotain vikaa.....
itse olen 17v, 165cm ja 46-48kg, olen kroppaani ihan tyytyväinen. mielestäni liian laihat ihmiset ovat ensinäkin tosi rumia, mutta myöskin näen siinä vain sairaan ihmisen. uskoakseni jätkätkään eivät pidä yli-laihoista, kaiken huomionsa painon vartiomiseen kiinnittävästä luurangosta..??!
jotkut kyllä saattavat pitää minuakin mittojeni perusteella luurankona, mutten omasta mielestäni kyllä kovinkaan sellaiselta vaikuta. syön normaalisti, enkä ole koskaan kärsinyt syömishäiriöistä. toisin sanoen "traagiset mitat" eivät paljoakaan kerro ihmisen ulkonäöstä... ehkä mullakin on ns. "kevyet luut"... :)
hei, peiko!
tunnistan kirjoituksesssasi itseni... lähdin 3 vuotta sitten enkkuun välivuotta viettämään. olin ennen lähtöä kiinteyttänyt itseni aika hyvään kuntoon, mutta, omasta mielestäni ei olisi paha vaikka kiinteytyisin vielä hieman, toisin sanoen laihtuisin. ystäväni, jotka olivat menneet englantiin muutaamaam kuukautta ennen minua, kauhistuivat! säähän olet pelkkää luuta ja lihasta, voi mahoton!!
no, siitä se lähti... olin kuullut, kuinka rasvaista ruokaa enkussa syödään! kaikki ystäväni olivat pyöristyneet, en tahtonut minulle käyvän samoin. vaikka, en nähnyt ystävieni pyöreydessä mitään pahaa! laihduin siellä muutamassa kuukaudessa alle 50 kg, ja kun jouluna menin kotiin, olin pelkkää luuta ja nahkaa; 162cm ja 48 kg. omistan raskaat, isot luut, minulle toi paino oli todella liian alhanen...
no, tietty vanhempani kauhistuivat! päästivät kuitenkin minut lähtemään enkkuun takas, minä kun lupasin ´ruveta syömään, kuten täälläpäin joskus sanotaan.
kuukautta vaille kolme vuotta on kestänyt minun parantumiseni! ts. kuukauden päivät olen nyt ollut täysin normaalilla linjalla syömiseni ja painontarkkailuni suhteen. en viitsi sanoa paljonko nyt painan, sillä se on paljon enemmän kuin toi 48kg, mutta, olen vihdoin ja viimein itseeni tyytyväinen! kauhulla muistelen aikaa, jonka vietin englannissa; päivät, jotka vietin esim. ystävieni kanssa kaupungilla, menivät kaloreiden, liikkumisen ja päivien laskemiseen, milloin saa syödä edes jotain! omena oli perusevääni, korvike silloin kun muut söivät jotain hyvää.
haluan kaikella huolenpidolla teitä rakkaita nuoria, ja miksei myös vanhempiakin kohtaan sanoa; älkää alkako leikkimään tuollaisella asialla!! hyväksykää itsenne, oma painonne! jos ette voi, liikkukaa, syökää terveellisesti, älkää päästäkö mopoa käsistänne! minulla se pääsi, en tahdo kenenkään toisen joutuvan läpikäymään sitä helvettiä, jonka itse kävin... eihän olekkaan niin tärkeää, miltä näytämme?! eikö olekkin tärkeintä se, mitä sisällä kannamme, sillä se näkyy myös ulospäin?! ei ole helppo hymyillä, jos sisällä kantaa vain vihaa ja inhoa omaa ítseä kohtaan... ollaan onnellisia, nyt on kesä, ja erilaisia ihmisiä tienpäällä, jotka rikastuttavat elämäämme!!
mulla on samanlainen ongelma. mä oon mitoiltani 161cm/40kg. mä oon alipainonen, mutta silti joskus tunnen itseni lihavaksi. reidet näyttävät aivan kamalan läskeiltä ja maha tuntuu pullottavan koko ajan. mä en voi antaa itteni lihoa, mutta en kuitenkaan laihtuakkaan. mä en halua olla tällanen. joka päivä käyn puntarilla ja jos se on yli 40kg jätän vähän syömättä että paino ei nousisi. mä tiiän että en tule ikinä selviämään täsät yksin, mutta en vain uskalla pyytää apua.
saa kommentoija!!!