Jäätynyt sydän
Kylmää. ikirouta
Siellä missä sydän on.
Jääpuikko Kylmyyttään hohtaa.
Möykkynä tuntuu. Syki ei se lainkaan.
Rakkautta se tunne ei
Aika jätti sen.
Kuollutko lie.
Ihmiset tuhosi sydämmen
rinnastain.
Kovetin kuoreni, itsestäni kovan tein.
Kasvot kuin graniittia
Syvällä herkkä sieluni
tulivuoren lailla sulaa laavaa.
Odottaen pakotietä,
Kuka se tulpan avaisi
Tunteeni valloilleen päästäisi.
Miehellä tunteita.
Olla saa
tuulet kuiskivat ei.
Tunteeni kertovat toista,
Tunnen vahvasti, minä karski uros.
Rakastan kauneutta.
Hentoa ja herkkää.
Joka puolella sitä näen.
Enkö saa nauttia.
Pitääkö olla kova.
En halua,
tunteeni loimuaa.
Tunne vahva se vie.
Annan tulla sisältäni kaiken.
Polttaa niin paljon,
laavaa sulaa on.
Se räjähtää.
Maailman ääriin kuuluu.
Voimakas ääni.
Antakaa minun elää.
Älkää tuhotko minua naiset.
Rakkautta paljon, annettavaa.
Kiltti, hyvä ihminen olen.
Syleillä tahtoisin ystävää joka.
Antaisi minun elää.
Olla minä.
Tunteitani antaa saisin.
Sylin täydeltä.
Rakkautta.
Kylmää. ikirouta
Siellä missä sydän on.
Jääpuikko Kylmyyttään hohtaa.
Möykkynä tuntuu. Syki ei se lainkaan.
Rakkautta se tunne ei
Aika jätti sen.
Kuollutko lie.
Ihmiset tuhosi sydämmen
rinnastain.
Kovetin kuoreni, itsestäni kovan tein.
Kasvot kuin graniittia
Syvällä herkkä sieluni
tulivuoren lailla sulaa laavaa.
Odottaen pakotietä,
Kuka se tulpan avaisi
Tunteeni valloilleen päästäisi.
Miehellä tunteita.
Olla saa
tuulet kuiskivat ei.
Tunteeni kertovat toista,
Tunnen vahvasti, minä karski uros.
Rakastan kauneutta.
Hentoa ja herkkää.
Joka puolella sitä näen.
Enkö saa nauttia.
Pitääkö olla kova.
En halua,
tunteeni loimuaa.
Tunne vahva se vie.
Annan tulla sisältäni kaiken.
Polttaa niin paljon,
laavaa sulaa on.
Se räjähtää.
Maailman ääriin kuuluu.
Voimakas ääni.
Antakaa minun elää.
Älkää tuhotko minua naiset.
Rakkautta paljon, annettavaa.
Kiltti, hyvä ihminen olen.
Syleillä tahtoisin ystävää joka.
Antaisi minun elää.
Olla minä.
Tunteitani antaa saisin.
Sylin täydeltä.
Rakkautta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei sydämesi ole jäässä, koska tunteet ovat noin herkkiä ja vahvoja.
Olet pettynyt rakkaudessa(ko), sinua ei lohduta, jos sanon, että niin minäkin ja monet muut.
Jotain vartehan sekin meille vuorollaan tapahtuu.
Sinussa on taiteilijan voimaa ja herkkyyttä ja siksi elämän kovuus, pahuus, epäoikeudenmukaisuus ym. sattutaa enemmän, kuin muita.
Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi lisää.
Se ei ainakaan ollut tarkoitukseni.
Moi-.
Kaikkia se sattuu, mutta se on elämää, jos ei koe ei ole elämässä mukana, vaan jossain kaukana..
ter kobo
ja silti toisaalta niin haikeaa - sydämen yksi-
näisyyttä huokuvaa lähes runon alusta loppuun.
Mutta pidin kovastikkin, kuten olen pitänyt
lähes kaikista runoistasi.
Valoa sydämeesi, valoa päivääsi
t. linda
Terve.
Valoa sinunkin päivääsi.Kiitos viestistäsi.
ter kobo
Jäätynyt kakku
Kermaa, kinuski
Siellä missä täyte on.
Mehujää kylmyyttään hohtaa.
Maha möykkynä tuntuu. Sydän syki ei juurikaan.
Salmiakkia se tunne ei
Leaf jätti sen.
Syötykö lie.
Ihmiset söi kakun
pöydästäin.
Kovetin kuorrutuksen, suklaasta kovan tein.
M&M:ät kuin graniittia
Syvällä herkku makeiseni
tulivuoren lailla sulaa suklaata.
Odottaen pakotietä,
Kuka se tulpan avaisi
muu kuin ulostuslääke.
Karkilla sokeria:
Olla saa
vihannes käy ei
Suuni syö ei muuta
Ahmin valtavasti, minä paksu uros.
Rakastan makeisia.
Sokerista ja suklaista.
Joka puolella sitä näen.
Enkö saa nauttia.
Pitääkö olla kova.
En toffeeta halua,
salmiakkini loimuaa.
Maku vahva se vie.
En jaksa
lisää tätä paskaa,
lukea.
Räjähdän
Karkki maalaa seinän.
Makeisia
Pahasti koukussa sokeriin. Viilsit runoni.
Siis aivan upea ja mahtava runosi ansaitsee kiitokset, sanon tämän koulutukseni rintaäänellä, valaisit naiselle, kuinka miehen rooli on vaikea, ja runosi on niin tosi ja koskettava - luin kolmeen kertaan.
Julkaise, tee kirja! Olet enemmän kuin Tabermann.
Moi.
Kiitos näistä sanoista, pidetään mielessä sanasi.
ter kobo
Mieltä. Kyllä runosi ansaittevat päästä
sisälle kansien..
näitä saa lukea moneen kertaan
kauniita ovat :)
Tämä aihe tässä runossa on sattuva.
"Sitä" on liikkeellä..kiltti ja
hyvä ihminen kovettuu liian usein
kuoren alle on mahdoton päästä..
kiitos kobo !!
Moi.
Kiitos näistä sanoistasi, ehkä joskus sipaisen kirjan jos toisenkin, mutta siihen asti harjoittelen tällä tapaa.
talviterveisin kobo
muuallakin
kuin minussa
ja sen alla
jotain muutakin
piilossa...
Tähän on pakko tarttua jo pelkästään jään tähden.
Ja huomaan riveilläsi jälleen olevan myös jotakin, minusta.
Vaikkakaan en ole kaltaisesi karski uros, vaan hento ja herkkä =)
Terve neito jäässä.
Kiitosta mukavaa että sain riipaista pintaasi, sanoistani syntyi tunne.
Niin isollakin miehellä on tunteet.
ter kobo