Kuljin sen tontin ohi
johon talon nousta piti
oli kalliota haljottu
-työmaalla kaverini
Tiesin insinööriksi
nostaisi rakennuksen
putkille mittaili paikkoja
niille löytäin tarkoituksen
Juttelemaan menin:
”Ei käy tuo valmihiksi!
Kuukautta monta rehkitty
en vieläkään näe miksi!
Ei tiiltä tiilen päällä
ei ovia, akkunoita
maata koirana kaivatte
vedätte putkiloita!”
Vaan vastasipa ystäväin:
”Väärin kaiken näät
on aikataulu reilassa
ja valmiit putkenpäät
on kallio tää väistynyt
nyt röörit kohdallaan
työ suurin tässä tehty on
nyt seinät nostamaan!”
Kohta ohi Kirkkokadulla
kylän pappiin törmäsin
moikkasimme huomenet
-aina häntä tervehdin
Kuulumiset vaihdoimme
aivan yleisesti
ei privaatteihin menty
muuten oltiin avoimesti
ateistiksi tiesi
hän toki pojan tään
ei käännytellyt, torunut
sepä laittoi miettimään
mikä häntä sitonee
ja laittaa uskomaan
harhaan pilvenpäälliseen
ja sitä kauppaamaan
Vielä matkalla ohi veräjän
sun niin, sen keltaisen
hetken ootin kulmallaan
mun sydän pamppaillen
saavuit pian sentään
oli onni mukanani
hymyn heitit, sanoit huomenen
lämmön tunsin kasvoillani
Sitten menit taas, en kertonut
kuinka sua rakastan
ehkä joskus kerron rakkauteni
saan voiton paremman
Tästä aamukävelystä
tein viisaan huomion:
se mitä emme sano, näe
kai kaikista suurinta on
johon talon nousta piti
oli kalliota haljottu
-työmaalla kaverini
Tiesin insinööriksi
nostaisi rakennuksen
putkille mittaili paikkoja
niille löytäin tarkoituksen
Juttelemaan menin:
”Ei käy tuo valmihiksi!
Kuukautta monta rehkitty
en vieläkään näe miksi!
Ei tiiltä tiilen päällä
ei ovia, akkunoita
maata koirana kaivatte
vedätte putkiloita!”
Vaan vastasipa ystäväin:
”Väärin kaiken näät
on aikataulu reilassa
ja valmiit putkenpäät
on kallio tää väistynyt
nyt röörit kohdallaan
työ suurin tässä tehty on
nyt seinät nostamaan!”
Kohta ohi Kirkkokadulla
kylän pappiin törmäsin
moikkasimme huomenet
-aina häntä tervehdin
Kuulumiset vaihdoimme
aivan yleisesti
ei privaatteihin menty
muuten oltiin avoimesti
ateistiksi tiesi
hän toki pojan tään
ei käännytellyt, torunut
sepä laittoi miettimään
mikä häntä sitonee
ja laittaa uskomaan
harhaan pilvenpäälliseen
ja sitä kauppaamaan
Vielä matkalla ohi veräjän
sun niin, sen keltaisen
hetken ootin kulmallaan
mun sydän pamppaillen
saavuit pian sentään
oli onni mukanani
hymyn heitit, sanoit huomenen
lämmön tunsin kasvoillani
Sitten menit taas, en kertonut
kuinka sua rakastan
ehkä joskus kerron rakkauteni
saan voiton paremman
Tästä aamukävelystä
tein viisaan huomion:
se mitä emme sano, näe
kai kaikista suurinta on
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olisin halunnut kirjoittaa tämän...!
Mahtavaa, Aimo =)
Taattua, tuttua Aimoa - mutta tuo viimeinen sä-
keistö, siihen minä jumituin.
Niin totta se taitanee olla.