Leppoisaa lokakuuta,vähän sateisena alkaa
vaan eipä haittaa:)
Hyvää alkavaa päivää jokaiselle:)
vaan eipä haittaa:)
Hyvää alkavaa päivää jokaiselle:)
Huomenta!
Ira¤
19759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuli. Taas uusi kuukausi ja elossa. Hypitääks taas? Vai lähdetäänkö lenkille? Täällä ei vielä sada.
Kevätmielinen,ootko jo töissä?
2 t. kävelemässä,ja ihan naatti:)
Tänään on se jumppa.alkaako sulla tänään
se koulutus?Sähköpostissani on jotain
häikkää,joten Kusti ei polje:)
vielä tänään. Keskiviikkona. Jaahas rippaa vettä jo täälläkin. Tänään on vapaa päivä ja taidan kellahtaa kisun viereen lepäilees. Iltapäivällä taas lasten kanssa touhuiluja. :)
tällä kertaa. Ystäväni, jolla on se henkitorven avanne saa jo morfiinisidonnaista kipulääkitystä. Haluaa kuolla mahdollisimman pian. Ymmärrän häntä. Vaan en haluaisi menettää. Sitä taas ei minulta kysytä.
Miten osaisin tukea häntä? Tekstiviestit on ainut yhteydenpitomuoto.
tuntuu ettei sanoja löydy tuossa tilanteessa,
sitä haluaisi auttaa,vaan ei voi.
Kerro miten tärkeä hän on sinulle,
lue rivien välistä,jos hän yrittää
jotain kertoa?Voimia teille kummallekkin.
Olemme aina kertoneet suoraan miten tärkeitä toinen toisellemme olemme. Tilanne on ollut tiedossa jonkin aikaa. Hän sanoi jo keväällä "nyt se on sitten menoa". Järjen tasolla tiedän että näin on.
Tässä tilanteessa tunnen itseni riittämättömäksi. Te olette tuki ja turva. On tunne etten ole yksin ja omien ajatusten kanssa.
Vaikka ystäväsi olisi jo lähdössä, on tärkeää käydä pitämässä kädestä kiinni. Kun raskain on ohi, sinulla riittää valoisia muistoja. Ystävääsi et voi ehkä auttaa, itseäsi voit. Sinun pitää olla täällä vielä huomenna. Isäni vimeiset sanat minulle olivat "älä men iha viä", enkä lähtenyt ihan heti, vaan pidin kädestä. Siitä hetkestä sain uskomattoman paljon voimaa.
Ystävälläsi kovia kipuja ja siksi jo haluaisi irtautua maallisista kahleista?Rankkaa ja raadollista.Tukesi, ne tekstiviestit, ovat hänelle varmasti tärkeitä.160 sanaan kerralla saa mahtumaan monta "voimahalausta".
Rakkaistaan on raskasta luopua.Itse muistan äitini lähdön hetken ollessa lähellä ja esikoistani odottaessa samaan aikaan aatelleeni, että lapsirakas mummu ei saa nähdä ensimmäistä lastenlastaan kuin taivaan porteilta.Kirpaisi.Samalla tuntui,että jää yksin maailmaan, kun rakas äiti jättää....
Voimia sinulle ja ystävällesi.Jokainen minuutti on arvokas.
kaikille. Teillä on omatkin murheenne, silti jaksatte tukea toisia. Kiitos siitä ja neuvoista.
Kävin kävelemässä oikein pitkän lenkin. Yritin tuulettaa sitä MIKSI kysymystä pois. Omalla kohdalla sen olen ohittanut. Ystävän kohdalla siitä ei näytä pääsevän eroon. Hän on ollut taistelija. Nyt tuntuu voimat olevan lopussa. Yhä edelleen jaksan toivoa että tilanne paranisi. Itse hän ei siihen usko.
sinulle. Sinulla on rankkaa,mutta voimia toivotan kovasti ja jaksamista.
ja kiitos. Kyllä se tästä pikku hiljaa alkaa eteenpäin mennä. Pitää opetella sopeutumaan luonnon lakeihin. Minun kaltaiselle känkkäränkälle se on tavattoman vaikeaa. Elämä kasvattaa jatkuvasti, halusi tai ei.
itse kullakin, meillä kotona uhmaikäinen , murrosikäinen ja vaihdevuosissa hikoileva kaljupää, joten kevennyksenä; miehellä vasta rankkaa on!
Ulkoilu on parasta terapiaa, itse käyn metsässä muka sienestämässä, usein on palatessa tyhjä kori mutta hyvä mieli.
Itselläni on myös tasan yksi ystävä joka sairastaa kanssani, vaikean paikan tullen tekstiviestikin on iso ajatus.
sairastaessa.Ulkoilusta minäkin haen
voimaa,ja sinne ne murheet jäävät,
joskus löytyy jopa mustikoita ja puolukoita:)
Tekstiviestikin lämmittää mieltä:)
Mielen jos meinaa alakuloon vetää
otan kirjan ja hautaudun sohvalle:)
Huomaan,etten ole ainoa,joka hakee lohtua ja iloa luonnosta.Kummasti sieltä saa voimaa pahimpina hetkinä. Muistan mieheni veljen,kun hänen syöpä oli levinnyt,ja mitään ei ollut tehtävisaäHän makasi siinä vuoteella niin kuihtuneena ja ei voinut liikuttaa kui toista kättä.Silloin ajattelin,ettei mikään ihme voisi enää häntä parantaa.Muistan veljeni epätoivon ja sitten lopussa tyyntymisen,periksiantamisen.Saman hän koki läheisen serkkunsa kanssa.Vuoteen vierellä eron hetkeen asti.
Voimia sinulle jaksaa ystäväsi pois lähtö.Se on niin surullista,kestämätöntä.Mutta ihmeellistä on nähdä pois lähtevän rauha,luopumisen tuskan jälkeen.
keskustelua ...
nyt ihmeessa ei nyt mikään lokakuu ole. ootteko te noin sekvaa joukkoa nyt on
itsekin vielä torkkua. Viestiketjuhan on vuodelta 2007 ja joku taas nosti vanhan ketjun uusien joukkoon. Jostain syystä tästä on tullut muoti-ilmiö niin että tarkkana pitää olla. Minäkin menin halpaan silloin kun näitä alkoi esiintyä :-) .
Hei hetkinen, herää itse. Tuo viesti oli aloitettu 1.10.2007. Huom, siis 2 vuotta sitten.
näitä nostellaan!