http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22815&start=45
Kukaan lääkäri tai psykiatri ei ole koskaan diagnosoinut että olisin mielisairas tai skitsofreenikko. Sosiaalityöntekijä on sen tehnyt.
Myös kaikki maksa ynnä muut arvoni ovat olleet normaalit, joten minua ei ole voitu diagnosoida alkoholistiksi tai narkkariksi, leimata kylläkin
Poikani on leimattu jo heti syntymästä fas/fae-lapseksi, koska minun on oletettu olevan alkoholisti.
Poikani on isokokoinen, nyt 5-vuotiaana melkein 130 cm eli 7-8 vuotiaan kokoinen, ja painaa melkein 30 kiloa. Hänen motorinenkehitys on hieman jäljessä kuten myös puheenkehitys. Mutta yleensä isokokoisella lapsella moni asia tulee viiveellä. Että se siitä fas/fae -diagnoosista.
Viime syksynä pojalleni oltiin kirjoittamassa Jorvissa kehitysvammaisen paperit. Kysyin syytä tähän, niin minulle sanottiin, että "kehitysvamma voi ilmetä viiveellä". Jännä juttu, poikani kehityy hurjaa vauhtia. Mutta ajatteles, jos olisin myöntynyt näiden viranomaisten alla ja antanut kirjoittaa ne paperit, niin arvaa, mitä siitä olisi lapselleni tulevaisuudessa seurannut.
Kukaan lääkäri tai psykiatri ei ole koskaan diagnosoinut että olisin mielisairas tai skitsofreenikko. Sosiaalityöntekijä on sen tehnyt.
Myös kaikki maksa ynnä muut arvoni ovat olleet normaalit, joten minua ei ole voitu diagnosoida alkoholistiksi tai narkkariksi, leimata kylläkin
Poikani on leimattu jo heti syntymästä fas/fae-lapseksi, koska minun on oletettu olevan alkoholisti.
Poikani on isokokoinen, nyt 5-vuotiaana melkein 130 cm eli 7-8 vuotiaan kokoinen, ja painaa melkein 30 kiloa. Hänen motorinenkehitys on hieman jäljessä kuten myös puheenkehitys. Mutta yleensä isokokoisella lapsella moni asia tulee viiveellä. Että se siitä fas/fae -diagnoosista.
Viime syksynä pojalleni oltiin kirjoittamassa Jorvissa kehitysvammaisen paperit. Kysyin syytä tähän, niin minulle sanottiin, että "kehitysvamma voi ilmetä viiveellä". Jännä juttu, poikani kehityy hurjaa vauhtia. Mutta ajatteles, jos olisin myöntynyt näiden viranomaisten alla ja antanut kirjoittaa ne paperit, niin arvaa, mitä siitä olisi lapselleni tulevaisuudessa seurannut.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lääkäri ihmetteli, miksi emme hyväksyneet lapselle papereita, jotka olisi taanneet hänelle elinkautiset tulot.
Ihmisarvoa alentavaa on diagnosoida lahjakas lapsi kehitysvammaiseksi ja selittää, että kehitysvammainen ei voi olla lahjakas, vaikka soittaa selloa jo 4 vuotiaana, osaa laskea ja lukea nuotteja jo ennen kouluikää.
Loppujen lopuksi lapsen ongelmiin syyksi löytyi asperger. Eivät lääkärit silti halunneet pyytää anteeksi virhettään olihan tarkoitus auttaa perhettä myös taloudellisesti!
Olimmepa psykiatrien mielestä tyhmiä kun haimme lapselle "huonomman diagnoosin". Psykoosidiagnoosi olisi antanut Yliopistosairaalan 100% kustantaman terapian. Sen sijaan saame Kelalta vain osakorvausta asperger-terapiasta.
Olemme odottaneet jo 6kk pari viikkoa päälle, mutta tämän päiväisen jälkeen epäilen pääsyämme tutkimuksiin... Vaikka olen hakenut apua pojalleni jo vuodesta 2000, apua ei tule...
Tänä päivänä lähetteillä ei tee mitään, varsinkin jos lapsi on huostassa. Ja vaikka kuinka yrittää soittaa ja kysella koska päästäisiin on vastaus aina sama: odotellaan ja annetaan tilanteen rauhoittua...
Seuraavaksi haetaan lähete yksityiselle ja makso mitä makso...
Vaikka olen jo todistanut ettei käytös ole kotona opittua, kiitos lääkärin että kirjasi papereihin: as-piirteitä nähty... Mutta ei se auta jos yksi lääkäri on samaa mieltä kun muut "jyräävät" yli...
Odottavan aika on pitkä...
En muuten saanut lähetteestä kopiota vaikka pyysin, hoitsu käski olla lääkäriin yhteydessä... Outoa, olen lapseni huoltaja, sitä ei ole viety minulta pois, joten minulla kyllä pitäisi olla oikeus lapseni papereihin. Korjatkaa jos olen väärässä...
oikeus saada itsellesi kopio kaikista lapsesi terveydenhoitoon liittyvistä papereista.
Tilaa ihmeessä aika yksityiselle!
nuoria hoitotakuu koskee yhtälailla kuin aikuisiakin.
Yksityiselle puolelle yhteiskunnan kustannuksella jos kerran aikaa tutkimuksiin ei tule. Potilasasiamies auttaa.
jonoihin. Laitonta on että joutuu odottamaan yli 6 kuukautta erikoissairaanhoitoa. Teillähän tätä diagnoosiakaan ei ole tehty ja erikoissairaanhoidon lähetteistäkin on oma takarajansa minkä kuluessa on saatava tutkimusaika.
______________________________________
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpal/hoitoon.htx
Sairaalaan pääsy edellyttää lääkärin lähetettä. Sairaalassa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta sinne. Arvio voidaan tehdä joko lähetteen perusteella tai kutsumalla potilas tutkimuksiin sairaalaan. Jos tutkimuksissa todetaan, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa, se on aloitettava viimeistään kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista.
Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle, joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille. Potilaalle ei aiheudu tästä ylimääräisiä kuluja. Potilaalla on oikeus myös kieltäytyä hoidosta.
________________________________________
http://www.phsospsyk.net/sivu.php?id=78
Potilasasiamies
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785 tuli voimaan 1.3.1993. Sen ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan tätä lakia, jollei muussa laissa toisin säädetä.
Lain mukaan terveydenhuollon yksikölle on nimettävä potilasasiamies. Kahdella tai useammalla yksiköllä voi olla myös yhteinen potilasasiamies.
Potilasasiamiehen tehtävä on
* neuvoa potilasta tämän lain potilaan asemasta ja
oikeuksista soveltamiseen liittyvissä asioissa
* avustaa terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen
liittyvään kohteluunsa tyytymättömän potilaan
muistutuksen teossa terveydenhuollon
toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle
johtajalle
* tiedottaa potilaan oikeuksista
* toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi
ja toteuttamiseksi.
Kaikissa terveydenhuollon yksiköissä on siis oltava nimetty potilasasiamies.
Jos haluat asiasta lisätietoa, ota yhteys kulloinkin kyseessä olevan yksikön potilasasiamieheen. Häneltä saat apua ja lisätietoa lain piiriin kuuluvissa asioissa.
...ei saa missään tapauksessa kasvattaa lapsestaan iso-kokoista ja älykästä...sillä eikös se ole liiaan hyvä esimerkki siitä, et kaiken maailman gallubit olisivat silloin väärässä:
- Köyhien lapset ovat aliravittuja ja pienikasvuisia yms.
Minunkin lapset ovat hyvin kasvaneet ja he ovat huostattu.
Löytyipä mielenkiintoinen kirjoitus:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172702598
sijaisäiti yritti saada eri lääkäreiltä
ass
diagnoosia muutaman vuoden,muttei onnistunut.
Olisi saanut paremman palkkion,onneksi lapsi pääsi
pois sieltä.5v.tutkitiin lapsi vastasi 7v. kehitystä
soskut juttelivat koko ajan kehitysviivästymästä.
Puppu puhetta yrittivät kaivaa vaikka mitä syytä
huostaan.
tasolla tutkimusten perusteella ja sossu oli jauhanut jatkuvasti kehitysviivästymästä?
Viime vuosina tuollaisia sossun virhearvioita on kuulunut joka puolelta. Hyvä, että lapsenne kotiutettiin.
pojan puolella aina!
Poika oli tutkimuksissa Jorvissa viikon viime Itsenäisyyspäivän jälkeen. Siinä oli puheterapeutti, fysioterapeutti jne. En nyt muista ketä kaikkeja siinä oli.
Viiveellä pojalla on kaikki: on hyvin varovainen liikkeissään eli jos esim. kaatuu pyörällä, niin joudun "tappelemaan", että ajaa kuitenkin. Siis pyöräilee apurattailla. Vedessä uskaltaa mennä upoksiin, on ollut vauvauinnissa, mutta ei osaa uida. Toisaalta, minä olen kuin haukka vahtimassa vieressä, ettei varmasti huku! Myös vauvauinnissa - jonka sossu kustansi - MINÄ en antanut pojan mennä upoksiin, mutta kun tyttöni oli mukana, niin hän antoi ihan reilusti sukellella. Ei ihme, ettei op, koska äiti EI anna oppia.
Puhe on lähtenyt luistamaan, on haka tietokonepeleissä, tykkää katsella Disney:n dvd:t sekä englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Laskeskelee yhteen- ja vähennyslaskuja. Tunnistaa kirjaimia ja joitakin nimijä osaa siis tunnistaa.
Poika siis on nyt 5,5 vuotta. Papereissa, jotka nämä tutkijat kirjoittivat luki: tarvitsee päivittäisissä toiminnoissa apua - tuon ikäinen tarvii -, ei osaa laskea kuin 4:jään, ei osaa käyttää saksia.
Mutta äiti ei anna periksi. Poika kehittyy ja monessa on etevämpi kuin moni ikäisensä. Veljeni vaimo on ala-asteen erityisopettaja ja hän sanoi keväällä, että Teemu on monessa asiassa etevämpi kuin hänen opettamansa eka- ja tokaluokkalaiset.
on kuitenkin hyvä esimerkki toisenlaisesta tapauksesta!
laittanut.Kehitys viivästymää sossut,ja
sijaispaikka ehdottelivat.Lapsi kuitenkin
oli jo 5 v, 7 v.tasolla kehityksessä.
2v.laukkasi sijaisäiti lapseni kanssa
eri lääkäreissä ja sairaaloissa.Mieletöntä.
huostaanoteta?
Vai onko tästäkin jo tullut syy huostaanottoon?
Lasten psykiatri uhkasi kutsua poliisin hakemaan raittiin perheen mukulan pois, koska perhe ei hyväksynyt hänen "psykoosi" diagnoosiaan vaan vaati neurologin konsultaatiota, johon kyseinen lääkäri ei suostunut.
Eli parempi poliisi tai sossu, kuin neurologin konsultaatio!
on syvemmällä eli just vanhemmissa!
Kokenut lääkäri ja sossu ne kyllä huomaa, vaikka kuin vanhemmat on silloin lääkärissä tai sossussa olevinaan ns. normaalissa tilassa!
Ehkäpä he eivät silloin suoraan sano niitä vanhemmille, mutta ne siirtyy toiselle spektaalille, joka jatkaa asioiden edelleen käsittelyä!
Turhaa itkee jälkeenpäin asioista!
Ja perhe- tai sijaiskodissa ja laitoksissa ne todetaankin sitten lopullisesti!
Ja kun lapsi kasvaa jos on pieni ollut otettaessa, kyllä hän muistaa ja kertoo kodin tapahtumat sitten, tavalla tai toisella, esiin ne tulee kuiteskin!
uskot vuorenvarmasti siihenkin
että joulupukki on olemassa!
"Ehkäpä he eivät silloin suoraan sano niitä vanhemmille, mutta ne siirtyy toiselle spektaalille, joka jatkaa asioiden edelleen käsittelyä!
.....Ja perhe- tai sijaiskodissa ja laitoksissa ne todetaankin sitten lopullisesti!...."
Että järjen on taas jättiläinen taas liikkeellä..... menes kuule koulunpenkille noine satuinesi takaisin
ja ota jonkin sortin oppikirja käteesi ja aloitappas alusta.........
huonosta sijaisperheestä tapahtumia,joita ei
voi unohtaa,onneksi pääsi pois sieltä
vuosien taistelun jälkeen?
"syyt vanhemmissa
ja kyllä sossu huomaa" (niin huomaa ja varsinkin oman ::::::::::) ---------------- ja niin edelleen!
Ota asioista selvää ja kirjoita viisaita!!! ajatuksiasi, kun tiedät asioista enemmän!
__________________________________________
Kurittomia kakaroitako?
Ympäristö tulkitsee herkästi lapsen ylivilkkauden ja muun oirehtimisen huonosta kasvatuksesta johtuvaksi.
Yhä useammin käytöksen taustalla todetaan kuitenkin neuropsykiatrinen tarkkaavaisuushäiriö, joista yksi on ADHD.
Arki vilkkaan elosalaman kanssa on vaativaa vanhemmille.
Tärkeintä on oivaltaa, että lapsi ei ole tahallaan hankala.
Lapsen sosiaaliset ongelmat, hahmotushäiriöt ja puutteet itsetunnossa sekä vanhempien turhautuneisuus johtavat helposti noidankehään.
Sen katkaiseminen ajoissa on tarkkaavaisuushäiriön kuntoutuksen kulmakiviä.
http://www.yle.fi/teema/ylenavoin/sarja.php?id=42
mitenkään. On ihan riittävän selvään todistettu, että sossu arvioi, mitä arvioi, eikä heidän ammattitaitonsa edes tarvitse riittää vanhemmuuden arvioon. Törkeitä virheitä ovat tehneet, mutta toivottavasti uuden lain myötä päästään vähitellen moniammatilliseen arvioon, joka TOIVOTTAVASTI vähentää virheiden mahdollisuutta.
Siihen, että uutta lakia päästäisiin heti vuoden alusta noudattamaan, ei joka kunnassa varmaan ole mahdollisuutta, mutta toivotaan siis ajan mittaan tilanteen muuttuvan lapsille edullisempaan suuntaan. Sillä "kyllä ne syyt" -mielipiteistä huolimatta eivät syyt todellakaan ole olleet aina huonossa kasvatuksessa ja riittämättömässä vanhemmuudessa.
Mutta kun joku haluaa väittää mustaa valkoiseksi, niin minun puolestani saa väittää ihan rauhassa. Mutta omaa energiaansa ei kannata uhra tuollaisen väittäjän kanssa kinasteluun. Sen voi käyttää huomattavasti hyödyllisemminkin, sekä lapsen, että oman itsensä kannalta ajatellen.
kanssa, puhuttiin sossujen vuosia sitten pykäämästä hänen lapsensa aiheettomasta huostaanotosta. Lapsi on kotiutunut jo aikoja sitten, mutta kyllä heidänkin tapauksensa sellainen virhearviointi sossuilta oli, että äiti nimenomaan sanoi, miten hän ei voi koskaan luottaa enää sossun arvioon mistään lapseensa liittyvästä asiasta!
Sen takia on parasta pysytellä mahdollisimman kaukana heistä ja pärjätä omalla ja tarvittaessa tuttavien/ystävien avulla. Jos se suinkin vain riittää, koska kyseessä on erityislapsi!
On vain lapsen kannalta TOSI SURULLISTA, miten oikea kuntoutus viivästyy vuosia tuollaisten sossujen virhearvioiden takia. Tuli mieleen, että onko tuo kyseinenkin perhe tuleva mariuksen tyylinen tapaus... Marius oli ensimmäinen lapsi, jonka Aspergerin-oireyhtymästä puhuttiin Suomessa julkisuudessa. Hän sai diagnoosin ja siis oikean avun vasta lukioluokilla, mikä kieltämättä on liian myöhään monen AS-lapsen kohdalla.
Mutta vaikka sossut eivät neurologisia ongelmia tunnistakaan, niin ovat silti saaneet väsätä näitä aiheettomia ja lasta monesti jopa vahingoittavia arviointejaan ja huostaanottoja jo vuosikaudet.
sekä sosiaalitoimistossa että kotona totuuden julki ammatillisesta perhekodista. Tällä hetkellä on vetämässä kantelu kyseisestä läävästä. Sosiaaliviranomaiset uskoivat sekä lasta että meitä vanhempia. HUOM! Älä nyt vaan menetä yöuniasi, mutta lapsi EI ollut huostassa kodin olosuhteiden takia (tähän luetaan myös vanhempien kykeneväisyys lapsistansa huolehtimaan) vaan aivan muista syistä! Ja vielä, tämä kaikki lukee sosiaalitoimiston papereissa. Sorry, jos pahoitin mielesi, mutta usko pois... kyllä perhekotejakin aletaan varmasti tutkimaan tarkemmin ja kaikki lasten alistajat ja hädänalaisen tilanteen hyväksikäyttäjät saavat etsiä jatkossa toimeentulonsa ihan muualta. Vaikka kuinka olisit katkera tälle maailmalle ja jotain traumaa kaapissasi piilottelisit niin älä sentään näin pahasti yleistä kuin mitä viestissäsi teet. Kenties omia ikäviä lapsuusmuistoja?!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000029281726
lopusta löytyvät nimet, von Wendt ja Avellan, olivat itse mukana lapseni Asperger-tutkimuksissa. Ymmärsin tutkimusten aikana niin, että jos diagnoosin asettamisessa on pienintäkään epäselvyyttä, ei varsinaista diagnoosia annetakaan, korkeintaan lapsen ongelmia voidaan kuvata maininnalla "Asperger-piirtein", mikä ei ole sama kuin AS-diagnoosi.
Siis varsinainen diagnoosi ja pelkästään "AS-piirteet" määrittävät jatkokuntoutuksen ja ainakin osittain myös sen, onko lapsella mahdollisuutta erityisoppilaaksi. Pelkät "piirteet" eivät riitä samanlaisen tuen suosituksiin kuin varsinainen diagnoosi.
Lapsellani kuitenkin täyttyivät kriteerit kirkkaasti millä tahansa mittarilla mitattuna. Sen tiesin oikeastaan jo ennen tutkimuksia, mutta tutkimuksiin pääsy nyt vain oli meidän kohdalla työn ja tuskan takana. Mutta olen ennenkin kirjoittanut, että jos olisin etukäteen tiennyt, että pahimmillaan se johtaa jopa lapsen aiheettomaan huostaanottoon, jota karkuun emme siinä vaiheessa enää päässeet, koska lapsi oli sisällä sairaalassa, niin olisin varmasti mennyt yksityiselle puolelle jo vuosia aikaisemmin.
Ja diagnoosin aiheellisuutta ei todellakaan pysty asettamaan kyseenalaiseksi. Psykiatrian puoli oli niin mielikuvituksellista touhua, eikä auttanut lasta mitenkään. Heti ensimmäinen neurologian jakso taas oli kuin olisimme saaneet taivasosuuden. Voin sanoa, että oikeastaan jokaisessa neurologin tai neuropsykologin tapaamisessa olemme saaneet jotain arkielämää helpottavaa vinkkiä.
Olenkin sitä mieltä, että neurologian puolen arvio pitäisi tehdä ensisijaisena, jos ei muuta niin sen poissulkemiseksi. Psykiatrista pelleilyä on turha jatkaa, jos se ei näytä hyödyttävän. Ja jos perhe on joutunut sellaiseen psykiatrian kontaktiin, jossa lähetettä ei muualle edes pyydettäessä kirjoiteta, niin hälytyskellojen pitäisi soida vanhempien korvissa siinä vaiheessa. Se on nimittäin laitonta ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa huostaanottoon.
Tortaina tarhassa oli sattunut aika merkillinen juttu: poikani oli maannut maassa ja kolme muuta tarhalaista oli potkinut häntä päähän. Hoitajat olivat menneet väliin ja onneksi ei ollut kovin pahasti sattunut. Poikani oli suojannut päätään ja vähän nenään oli sattunut.
No, pojat tietenkin joutuivat puhutteluun. Pojat olivat leikkineet yhdessä eläintä ja poikani oli mennyt maahan maaten. Joku oli keksinyt, että potkitaan päähän sitä. Näin ne pienestä pitäen osaavat.
Tyttöni, joka on toisessa tarhassa töissä kuultuaan tapauksesta alkoi itkeä ja sanoi, että vaikka heidän tarhassa on maahanmuuttaneiden lapsia, jotka eivät osaa yhtään suomenkieltä, ei siellä tuollaista tapahdu. Tyttöni sanoi, että jotain vikaa on tarhassa, koska poikaani kiusataan jopa niin paljon, että hän ei viime keväänä halunnut pariin kuukauteen mennä tarhaan.
Tyttöni kertoi, että oli työpaikassaan toisessa tarhassa keskustellut asiasta. Siellä hän oli maininnut asian, mikä minulta oli unohtunut viime kevään palaverista: lastentarhanopettaja oli sanonut minulle, että kun poikani tulee kertomaan heille, jos joku kiusaa, niin he ovat sanoneet, että taasko sinä tulit meitä kiusaamaan! Just, niin kuin tyttöni sanoi, että näinhän hoitajat antavat lapsille luvan kiusata toisiaan.
Siis keväällä oli palaveri, jossa ihmettelin, miksi pojalleni halutaan kirjoittaa jo tässä vaiheessa kehitysvammaisen paperit. Syyksi sanottiin, että paremmin saa sijaisperheitä ja ylipäätänsäkin tukea. Samassa palaverissa sitten tämän lastentarhanopettaja sanoi tuon, että kun poikani tulee kertomaan heille, jos joku kiusaa, niin he ovat sanoneet, että taasko sinä tulit meitä kiusaamaan!
No, sen palaverin jälkeen poikani ei halunnut kahteen kuukauteen tarhaan ja onneksemme pojan isä oli työtön ja asunnoton silloin, niin hän pystyi olemaan pojan kanssa kun minä olin töissä.
Tämäkin tarha on maineeltaan Suomen edistyksellisempiä ja parhaimpia tarhoja. Jos ikävä maine leviää, niin ...
Tarhassa on paljon lapsia, jotka tarvitsevat erityishuolenpitoa eli on vaikeavammaisia ja liikuntarajoitteisia lapsia.