Tein tässä yhtenä päivänä lihamureketta. Siihen piti laittaa korppujauhoja 1/2 dl. Vaikka kuinka tarkkaan luin, minusta siinä luki 1 1/2dl. Ja sen tietysti laitoin. Ihmettelin, kun murekkeesta tuli niin kovaa enkä millään meinannut saada korppujauhoja "piiloon". Katsoin taas ohjetta, ja siinähän luki selvästi puoli desiä. Minulla ei ole lukihäiriötä! Ei ainakaan tähän asti. Pitkään aikaan en ollut lihamureketta tehnyt, joten ei ollut "näppituntumaa" ohjeeseen. Miten uskallan enää laittaa mitään ruokaa, kun en osaa ohjeitakaan lukea?
Joko olen
vanhuudenhöppänä?
5546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on onneksi tilapäisiä. Ei kannata ottaa vakavasti. Kyllä se siitä suttaantuu. Tekevälle sattuu, jos tekemättömälle sattuu niin se on tahalinen teko. Samojen ongelmien kanssa tässä painitaan. Taitaa olla niin että ajatus luistaa nopeammin kuin itse toiminta.
et ole yksin, meillä jokaisella on välillä pallo hukassa. :) Tavaroitakin saa etsiä yhtenään, vaikka olisi olevinaan loogiseen talteen laittanut.
Meissä jokaisessa asuu pieni "höppänä".:)
Mitäs noista jauhoista,mutta suolan kanssa saa olla
tarkkana.Siinä silmä ei kerro suolaisuudesta ja
maistella ei aina huomaa.:)
laarien laita? Milloin olet käynyt silmäläärärillä/optikolla?
Ainakin kaupan pakkauksissa on niin pientä pränttiä, että joskus luen niitä kahdet lasit päällekäin - jopa alkaa oikea teksti aueta.
Olen itsestäni huomannut, että luen milloin mitäkin ohjetta aivan päin sitä. Sitten, kun saan aikaiseksi riittävän kummallista tekstiä, tulee mieleen silmälasit. Ne kun tuppaavat unohtumaan. Kaukonäkö on sen verran hyvä, että katson telkkaria ilman laseja, mutta kun pitäisi lukea pientä pränttiä niin se menee arvailun puolelle. Olen huomannut, että mielikuvitus on ainakin hyvin luova tällaisissa tilanteissa.