Olen itkenyt tuhat kertaa
enemmän, kuin ihmisen
pitäisi.
Tai ainakin niin olen itselleni uskotellut.
Ja olen hukannut enemmän vuosia, kuin
olisi sallittu
Silti aurinko on noussut
joka saatanan aamu
samasta suunnasta.
Ja aika ei ole
pysähtynyt odottamaan,
että pääsen taas jaloilleni
Luulen, että
minua on kohdeltu väärin,
että minä ansaitsen parempaa
Mutta enkö ole lämmitellyt
mökkini portailla
auringon kajon osuessa siihen
sopivasti metsän takaa?
Ja enkö ole saanutkin rakastaa?
Pitää kiinni jostain elävästä
edes hetken...
Ihmisen pyhyys
on sen nöyryys
enemmän, kuin ihmisen
pitäisi.
Tai ainakin niin olen itselleni uskotellut.
Ja olen hukannut enemmän vuosia, kuin
olisi sallittu
Silti aurinko on noussut
joka saatanan aamu
samasta suunnasta.
Ja aika ei ole
pysähtynyt odottamaan,
että pääsen taas jaloilleni
Luulen, että
minua on kohdeltu väärin,
että minä ansaitsen parempaa
Mutta enkö ole lämmitellyt
mökkini portailla
auringon kajon osuessa siihen
sopivasti metsän takaa?
Ja enkö ole saanutkin rakastaa?
Pitää kiinni jostain elävästä
edes hetken...
Ihmisen pyhyys
on sen nöyryys
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko kuitenkaan rakastaminen pelkästään sitä, että pitää kiinni
jostakin elävästä edes hetkisen. Minusta se on paljon PALJON muutakin.
Ajattele kuinka onnellisia jotkut ovat kun he löytävät onnensa ja saavat rakastaa koko elämänsä... toisille sitä riittää vain hetkeksi... silti silloinkin voi ajatella että onneksi edes hetken verran saa rakastaa...
Kuten olen ennenkin sanonut, en vain pääse näiden
runojesi yli, niihin on aina pysähdyttävä.
Kyllä niitä tuhansia itkuja kaiketi meistä itse
kukin on itkenut - laskemattomia ne.
Ja vaikka on hukattu niitä vuosiakin, niin ei se
aurinko ole silti jäänyt nousematta.
Kolme viimeistä säkeistöä koskettaa herkällä si-
sällöllään - herkällä miehen sydämellä
kirjoitettua tekstiä, josta pidän, pidän ja vielä
kerran PIDÄN.
Kiitos Messias,
t. linda