Parisen päivää sitten kotimatkalla, akselilla Otavankatu-Valtakatu, kirjoitettu runo.
Tämän ideana oli ystävän kehoitus kirjoittaa runo kotimatkalla siitä mitä näkee.
----------------------------------
Kotimatkalla seurasi Otavan eestä
liikkeet, mutt’ oli ne varjoja vaan.
Vain puistosta tullehet suuret tuulet
muistutti ollaan me marjoja maan.
Taas taakse jäi -
yks’ elämän hetki.
Ma mietteet sain -
ne viimeisetki.
Kotimatkan varrella kadulla vallan
ei aate kuuhun, saati Tuoneen
asti jouda. Valot puistojen luona
kohosi yllemme Raatihuoneen.
Taas taakse jäi -
yks’ suuri henki.
Viel’ suuri on Juhana -
muistojenki.
----------------------------------
Tämän ideana oli ystävän kehoitus kirjoittaa runo kotimatkalla siitä mitä näkee.
----------------------------------
Kotimatkalla seurasi Otavan eestä
liikkeet, mutt’ oli ne varjoja vaan.
Vain puistosta tullehet suuret tuulet
muistutti ollaan me marjoja maan.
Taas taakse jäi -
yks’ elämän hetki.
Ma mietteet sain -
ne viimeisetki.
Kotimatkan varrella kadulla vallan
ei aate kuuhun, saati Tuoneen
asti jouda. Valot puistojen luona
kohosi yllemme Raatihuoneen.
Taas taakse jäi -
yks’ suuri henki.
Viel’ suuri on Juhana -
muistojenki.
----------------------------------
Vastaukset 3
Vanhimmat
nokkelaa toisin sanoen!
Kotimatka ainakin on inspiroiva jos siitä runon voi kirjottaa.
Mitäs tuo nytsitten tarkoittikaan?
Olisin kyllä luullut, että täällä nyt olisi jotain kommenttia vähän enemmän runosta, mutta en ole katkera, pidän sitä vain outona. Jatkakaa.
väki nykyään käy ja runopalstalla olisit ehkä saanut kommentit, mitä odotit...