muistan taivaan tuikkivat tähdet
kun kerroit satuja
muistan silmäsi nauravaiset
kun lauloit mulle lauluja
muistan riitaisat murrosvuodet
kun huusin liikaa kai
muistan etten ymmärtänyt
kun sinä et ymmärtänyt.. vai?
kun lähdit täältä, maailma sortui
sua vieläkin ikävöin
kipuni piilotan runoihin
sen valmistan tuskin, töin
vaan tuikkivat tähdet mua muistuttaa
et poissa sä olekaan
pilvellä kultareunaisen
sä suojelet mua ainiaan
kunnes jälleen kohdataan...
kun kerroit satuja
muistan silmäsi nauravaiset
kun lauloit mulle lauluja
muistan riitaisat murrosvuodet
kun huusin liikaa kai
muistan etten ymmärtänyt
kun sinä et ymmärtänyt.. vai?
kun lähdit täältä, maailma sortui
sua vieläkin ikävöin
kipuni piilotan runoihin
sen valmistan tuskin, töin
vaan tuikkivat tähdet mua muistuttaa
et poissa sä olekaan
pilvellä kultareunaisen
sä suojelet mua ainiaan
kunnes jälleen kohdataan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En muista omaa mummia mutta äidilleni haluaisin sanoa jotain näin kaunista!
Ehkä hän tietää sen...
Kiitos Sinulle!
kun luit *kumartaa*. mummini asui samassa taloudessa kanssani, joten oli kuin toinen äiti ja siksi niin läheinen. Ja luulen että äitisi tietää...
*
Tähtitaivasta tuikkivaa jokainen ilta katselen..
minäkin. Yksi kirkkaimmista siellä minua muistuttaa..*
Kaunis oli runosi :)Kiitos.
Tuli mieleen omat jo aikoja sitten poisnukkuneet
mummini sanoistasi.
Kaunista kerrontaa lapsuuden muistoista alkaen
ja jatkuen nuoruuteen, kasvamiseen. Ja tuo päätös
" kunnes jälleen kohdataan " on lohtu.
Kiitos muisteloistasi.