itselläni ei ikinä ole ollut hyvä itsetunto, mutta kun lukio alkoi, minulla ei ollut sitä enää ollenkaan.
Koin lukion todella raskaaksi, luin melkein joka päivä koulusta tuktuani siihen asti kunnes menin nukkumaan. Elämä oli jatkuvaa kamppailua siitä selviänkö, vai luovutanko tähän. Päivisin mielessä vain pyöri, kunpa en seuraavana aamuna enää heräisi...
Sit tuli jossain kohtaa seinä vastaan ja päätin käydä lukion 3,5 vuodessa...
Minulla ei ole pitkää matikkaa, kemiaa tai fysiikkaa... ja silti tunsin lukion liian raskaaksi.. Pärjään koulussa hyvin niissä aineissa mitä minulla on ja keskiarvo on lähempänä 10, mutta tämä ei auta sillä joka päivä haukun itseni pystyyn siitä, etten pysty olemaan niin hyvä kuin muut ja suorittamaan lukiota ns. normaali ajassa.
Kun menen kouluun pelkään hirveästi, pelkään muita koulun oppilaita ja opettajia, koska tunnen itseni niin huonoksi ja heilläkin on oikeus pitää minua huononpana.
Tulevaisuus pelottaa... kun ylppäreiden pitäisi olla kohdaltani ohi minun täytyy vielä suorittaa 1 kemia, 2 yhteiskuntaoppia, 2 biologiaa ja maantietoa ja 2 uskonnon kurssia... tiedän, että voin suorittaa kurssit sitten itsenäisesti, niin etten joudu kärsimään sitä nöyryytystä, että joudun itseäni 3v. nuorempien kanssa samoille kursseille... Minua hävettää niin kovasti.
Elämässäni on asiat muuten suhteellisen hyvin, ja tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että minulle on toisaalta suotu niin paljon. Vanhempani ovat yhdessä ja he ovat tukenani, he ovat myös varakkaita, joten taloudellisia ongelmia minun ei ainakaan tässä elämäntilanteessa tarvitse pelätä. Poikaystäväkin minulla on ja olemme olleet yhdessä jo kolmatta vuotta.hyviä kavereita, joiden kanssa voisin viettää aikaa minulla ei ole, mutta kavereita kylläkin. Mutta omassakaan koulussani en tunne itseäni muiden veroiseksi, sillä muut kyllä saavat lukion käytyä normaalissa ajassa ja heillä on pitkä matematiikka, harrastuksia jne. jne.
Haaveissa minulla on, että pääsisin joskus muuttamaan omaan kämppään, ja että voin olla edes jotenkin sujut oman itseni kanssa, ja että pystyisin todella tyytyväinen elämään. Haaveilen myös siitä, että jonain päivänä kyyneleet eivät kuuluisi jokapäiväiseen elämääni...
Nyt minun on kuitenkin vaikea nähdä tulevaisuutta, sillä tuntuu, että en ikinä kuitenkaan pääse lukiosta. Että koko elämäni tökkää siihen. Enkä myöskään pysty nauttimaan hetkestä tässä ja nyt, sillä en pysty arvostamaan itseäni. Vaikka saan kokeista 9-10 en ole tyytyväinen itseeni, sillä olen silti alisuorittaja...
Tiedän, että tämä voi kuulostaa monen mielestä aivan turhalta valittamiselta ja tiedostankin, että pahempia asiota on todellakin olemassa... Silti se ei silti poista omasta elämästäni sitä tosiasiaa, että minun elämässäni tämä on nyt iso asia ja joka päivä pelottaa ihan hirveästi, että miten tässä lopulta käy. Entäs jos lukio -homma kaatuukin niskaan? Niin mitäs sitten teen jne. jne...
Hyvää illanjatkoa tasapuolisesti kaikille :)
Toivottavasti huominen tuo teille mukanaan jotain hyvää :) nauttikaamme syksyn kauniista väreistä.
Koin lukion todella raskaaksi, luin melkein joka päivä koulusta tuktuani siihen asti kunnes menin nukkumaan. Elämä oli jatkuvaa kamppailua siitä selviänkö, vai luovutanko tähän. Päivisin mielessä vain pyöri, kunpa en seuraavana aamuna enää heräisi...
Sit tuli jossain kohtaa seinä vastaan ja päätin käydä lukion 3,5 vuodessa...
Minulla ei ole pitkää matikkaa, kemiaa tai fysiikkaa... ja silti tunsin lukion liian raskaaksi.. Pärjään koulussa hyvin niissä aineissa mitä minulla on ja keskiarvo on lähempänä 10, mutta tämä ei auta sillä joka päivä haukun itseni pystyyn siitä, etten pysty olemaan niin hyvä kuin muut ja suorittamaan lukiota ns. normaali ajassa.
Kun menen kouluun pelkään hirveästi, pelkään muita koulun oppilaita ja opettajia, koska tunnen itseni niin huonoksi ja heilläkin on oikeus pitää minua huononpana.
Tulevaisuus pelottaa... kun ylppäreiden pitäisi olla kohdaltani ohi minun täytyy vielä suorittaa 1 kemia, 2 yhteiskuntaoppia, 2 biologiaa ja maantietoa ja 2 uskonnon kurssia... tiedän, että voin suorittaa kurssit sitten itsenäisesti, niin etten joudu kärsimään sitä nöyryytystä, että joudun itseäni 3v. nuorempien kanssa samoille kursseille... Minua hävettää niin kovasti.
Elämässäni on asiat muuten suhteellisen hyvin, ja tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että minulle on toisaalta suotu niin paljon. Vanhempani ovat yhdessä ja he ovat tukenani, he ovat myös varakkaita, joten taloudellisia ongelmia minun ei ainakaan tässä elämäntilanteessa tarvitse pelätä. Poikaystäväkin minulla on ja olemme olleet yhdessä jo kolmatta vuotta.hyviä kavereita, joiden kanssa voisin viettää aikaa minulla ei ole, mutta kavereita kylläkin. Mutta omassakaan koulussani en tunne itseäni muiden veroiseksi, sillä muut kyllä saavat lukion käytyä normaalissa ajassa ja heillä on pitkä matematiikka, harrastuksia jne. jne.
Haaveissa minulla on, että pääsisin joskus muuttamaan omaan kämppään, ja että voin olla edes jotenkin sujut oman itseni kanssa, ja että pystyisin todella tyytyväinen elämään. Haaveilen myös siitä, että jonain päivänä kyyneleet eivät kuuluisi jokapäiväiseen elämääni...
Nyt minun on kuitenkin vaikea nähdä tulevaisuutta, sillä tuntuu, että en ikinä kuitenkaan pääse lukiosta. Että koko elämäni tökkää siihen. Enkä myöskään pysty nauttimaan hetkestä tässä ja nyt, sillä en pysty arvostamaan itseäni. Vaikka saan kokeista 9-10 en ole tyytyväinen itseeni, sillä olen silti alisuorittaja...
Tiedän, että tämä voi kuulostaa monen mielestä aivan turhalta valittamiselta ja tiedostankin, että pahempia asiota on todellakin olemassa... Silti se ei silti poista omasta elämästäni sitä tosiasiaa, että minun elämässäni tämä on nyt iso asia ja joka päivä pelottaa ihan hirveästi, että miten tässä lopulta käy. Entäs jos lukio -homma kaatuukin niskaan? Niin mitäs sitten teen jne. jne...
Hyvää illanjatkoa tasapuolisesti kaikille :)
Toivottavasti huominen tuo teille mukanaan jotain hyvää :) nauttikaamme syksyn kauniista väreistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Ei kannata stressaa noin paljon koulusta. Ei sen pitäs olla noin iso asia elämää. Jos se, et sä suorittaisit lukion mukamas huonommas ajas ku muut eli 3,5 vuodes haittaa ja stressaa sua niin ehkä sun kannattais vielä yrittää tsempata ja koittaa suorittaa 3 vuodes. Sun numerot on huippuhyvät nytte ja musta ei haittais todellakaa, jos ne tippuis hieman eli ois jtn 7-8. (Ellet pyri jonnekki lääkiksee). On outoa kun sanoit "luin melkein joka päivä koulusta tuktuani siihen asti kunnes menin nukkumaan". Mä oon ite märskyssä ja saan kokeista ysejä ja kymppejä enkä oikein edes lue melkeen yhtään. En ole edes luonnon lahjakkuus. Läksyt teen bussissa- en ehdi muualla. Kokeen tullessa luen vain vihossa olevat asiat ja yritän palauttaa mieleeni tunnilla käytyjä asioita.
Sinun kannattaisi varmaan miettiä tarkemmin aikatauluasi ja löytää aikaa ihan rentoutumiselle. Kuulostaa kamalalta pänttäykseltä. äläkä missään nimessä pelkää opettajia---ne on sinua varten siellä! Ne pelkään pikemminkin sua!!! xD
Tsemppiä, nauti syksystä ja koulusta. :)
Toivottovasti autoin sua ees millimetrin verran =)
Moi!
Mun mielest sulla menee loistavasti. Sun vanhemmat on yhdes, sul on poikaveri, koulus saat erinomaisia arvosanoja jne. Sillä ei oo mitään väliä käykö lukion 3 vai 3,5 vuoteen. Mielummin paremmat arvosanat kuin hätäisesti käyty lukio. Tulet menestymään elämässäsi mahtavasti, elä huolehdi pienistä asioista. :)
Hyvää jatkoa sulle!