Katoitteko???

Kylläpäs pisti ikävästi silmään tuo väitteesi, ettei mielenterveysongelmaisilla pitäisi olla eläimiä. Olen itse toipumassa pitkäaikaisesta ja vakavasta masennuksesta, eli olen siis mielenterveyspotilas tavallaan itsekin. Meille tulee loppukesästä kissanpentu, ja varmasti pystyn kissasta huolehtimaan, vaikka en ihan 100-prosenttisen terve olekaan.
On totta, että niinsanotussa avohoidossa on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, saati sitten eläimistä, ja yhteiskunnan tulisikin aktiivisesti puuttua tällaisiin tapauksiin. Mutta älä leimaa kaikkia mielenterveysongelmista kärsiviä eläimiään rääkkääviksi hulluiksi, sillä se ei todellakaan pidä paikkaansa! Siitä olen kanssasi aivan samaa mieltä, ettei päihteiden kanssa läträävillä pitäisi minkään sortin eläimiä olla.

Katzi kirjoitti:

Kylläpäs pisti ikävästi silmään tuo väitteesi, ettei mielenterveysongelmaisilla pitäisi olla eläimiä. Olen itse toipumassa pitkäaikaisesta ja vakavasta masennuksesta, eli olen siis mielenterveyspotilas tavallaan itsekin. Meille tulee loppukesästä kissanpentu, ja varmasti pystyn kissasta huolehtimaan, vaikka en ihan 100-prosenttisen terve olekaan.
On totta, että niinsanotussa avohoidossa on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, saati sitten eläimistä, ja yhteiskunnan tulisikin aktiivisesti puuttua tällaisiin tapauksiin. Mutta älä leimaa kaikkia mielenterveysongelmista kärsiviä eläimiään rääkkääviksi hulluiksi, sillä se ei todellakaan pidä paikkaansa! Siitä olen kanssasi aivan samaa mieltä, ettei päihteiden kanssa läträävillä pitäisi minkään sortin eläimiä olla.

...eikös tämä kerro juuri siitä ettei kaikista mielenterveysongelmaisita tässä maassa välitetä/ huolehdita ja tätä kautta myös eläin kärsii?!?! Monessa tapauksessa oikean hoidon ja valvonnan ja ennenkaikkea välittämisen avulla on eläimestä ollut mahtavan suuri apu ihmisen toipumisen kannalta.
Tätäkään en yleistä. Sanoin vain että MONISSA tapauksissa.
Itse sairastuin vakavaan masennukseen ja aivan muuta asiaa lääkärille selvittäessäni, hän luki rivien välistä ja tulkitsi oireeni eri tavalla kuin olisin itse voinut ajatella ja sain apua ja lääkityksen ymym.
Tällä hetkellä voin hyvin, jaksan, on perhe ja kasvatan marsuja, kaneja, koiria ja kissoja. (asun toki maalla siis) Mutta tiedän että taipumus masennukseen mulla on ja USKON ja toivon että jos mopo alkaa karata käsistä, se kyllä huomataan jo ensi metreillä.
Aurinkoista kesää kaikille.