ja ne käyttäytyvät sisällä omaan sielä luonnolliseeen tapaansa.
Ne jotka eivät tunne kissoja, luulevat niitten olevan sopeutumiskyvyttömiä sisäkissoiksi.
Kissa sopeutuu sisällekin ihan hyvin- minulla on kaksi kissaa- toinen ulkoilee ja toinen ei halua edes olla ulkona se on vietävä sinne.
Kissa on peruslaiska ja turvallisuushakuinen ja inhoaa muutoksia. Jos se on kasvanut pennusta sisällä emon kanssa- se ei todellakaan kärsi.
Lopettakaa eläimiä tuntemattomat ruikuttamasta niitten kohtaloita- kissa on seuraan hakeutuva eikä mikään villikappale.
Ne jotka eivät tunne kissoja, luulevat niitten olevan sopeutumiskyvyttömiä sisäkissoiksi.
Kissa sopeutuu sisällekin ihan hyvin- minulla on kaksi kissaa- toinen ulkoilee ja toinen ei halua edes olla ulkona se on vietävä sinne.
Kissa on peruslaiska ja turvallisuushakuinen ja inhoaa muutoksia. Jos se on kasvanut pennusta sisällä emon kanssa- se ei todellakaan kärsi.
Lopettakaa eläimiä tuntemattomat ruikuttamasta niitten kohtaloita- kissa on seuraan hakeutuva eikä mikään villikappale.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan, mulla on myös 2 sisäkissaa, toinen viihtyy ulkona KESÄLLÄ, JOS on hyvä ilma, toinen ei halua olla ulkona, oli keli mikä tahansa. Molemmat tosi ihmisrakkaita, eikä halua jäädä yksin.
Minun kissani, entinen ulkokissa on tottunut loistavasti sisälle. "Lenkkeilemme" sen kanssa valjaissa ahkerasti kesäisin, kylmällä ilmalla sitä on turha kodin turvallisesta lämmöstä pihalle edes houkutella.
Ja onhan kissalla paljon turvallisempaa sisällä kuin pihalla, jossa sitä vaanii liikenne, kissanvihaajat, petoeläimet jne.
Meidän kissa ei halua ulos ei sitten millään. Ei edes kesällä. Pari kertaa olen valjaissa yrittänyt viedä, mutta heti kun mennään ovesta ulos niin alkaa kamala huuto ja kissa aivan tärisee. Heti kun päästään takaisin kotiin, niin kissa rauhoittuu ja on oma itsensä. Sama pelko, vaikka kissan nostaisi sylissä vain katsomaan ikkunasta ulos, niin heti lähtee häntä koipien välissä pois sängyn alle piiloon.
meidän norjalainen metsäkissa ei haluaisi enää elää, jos ei pääsisi ulos, kun lähimetsässä saanut käydä hiiriä pyytämässä jo 14 vuotta. talvella on niin äkäinen, kun pakkaset karkottaa sisälle ja lopettaa syömisen, kun ei suostu millään tekemään tarpeitaan sisälle. puistelee vaan päätään ja heittää takajalkojaan jos sille esittelee hiekka-astiaa. katsoo todella loukkaantuneena: hänkö, metsäkissa, tekisi johonkin astiaan! onneksi täällä on mahdollisuus sen olla ulkona. kesällä en ole onnellisempaa hiirenmetsästäjää nähnyt! nuorempana vietti kesät niin ulkona ettei päiviin sisällä käynyt. ulos pitää ruohikolle sapuskatkin kantaa, ja yhdessä otetaan aurinkoa, tosin paksuturkkinen pöydän päällä varjossa...