koirani muuttui "kuuroksi"

on kyseessä-kärsivällisyyttä, tee sellaista, missä koira saa osata, koska ikään kuuluu myös epävarmuus. Ja samat säännöt. Anna käskyjä taas vasta kun olet varma, että korvat kasvaa takaisin. Ole sille se maailman paras, kiinnostavin jne. Älä luovuta!
Sitkeytesi palkitaan.

Kuulostaapa tutulta! Meillä myös walesi, kohta 8 kk ja neidillä on murkkuikä päällä. Käytös alkoi yht´äkkiä muuttua ja neiti aina välillä "ottaa mittaa" minusta ja miehestäni, selkeästi hakee paikkaansa ja testailee kuka onkaan se johtaja meidän perheessä.

Ulkoillessa, varsinkin jos on vähän pimeämpää, neiti pelästyy pienintäkin rasahdusta ja sitten mennään vauhdilla... Samoin citykanien, lintujen ym. hajut kiinnostaa ihan järjettömästi. Pentu saattaa vetää siksakkia jollain nurmikolla pitkän aikaa ja haistelee muutenkin kaikkea ylitarkasti. Korvat ovat myös "kadoksissa" ajoittain. Aikamme ihmeteltiin tätä koiran omituista käytöstä, kunnes luin Tuire Kaimion kirjasta murkkuikää käsittelevän osion ja pentummehan on kuin suoraan käsikirjasta.

Noh, tämä vaihe ei onneksi kestä kovin pitkään. Täytyy vain muistaa venyttää pinnaa ja antaa hellyyttä ja ymmärrystä, jota murkkuikäinen koira tarvitsee yhtä paljon kuin murkkuikäinen ihmislapsi.

Koitetaan jaksaa näiden pissisten kanssa! :)

Jos koiralla selkeästi ne korvat katoaa kun hihna lähtee irti niin ei kannata päästää vapaaksi jollei sitten ole sellaisessa umpimettässä jossa sitä ei tarvitse kutsua... mahdotonta siis;)
Se kuitenkin saa hihnassakin tarpeeksi liikuntaa ja tuo uhma ei loputtomiin kestä. Itse asiassa nopeammin se menee ohi kun estää nuo tuollaiset temput.

Sillä välin toki pitää harjoitella paljon kontaktia, luoksetuloa sekä leikkiä koiran kanssa jotta sillä säilyy päässä se että sinä olet maailman kivoin tyyppi. Heittäydyt itse täysillä leikkiin mukaan niin koirakin herää että hei, täähän on oikeesti kivaa ja tän tyypin luokse kannattaa tulla. Anna koiran vaikka vähän riehaantuakkin, se ei ole pahasta.

Vaikka sanot että se kyllä tietää rauhoituttuaan tehneensä väärin ei se koira siitä mitään silti opi vaikka siinä vaiheessa sitä torut.

Koiralle kaikki on hyvin mustavalkoista. Jos olet kutsunut sitä ja se on tullut vaikkakin kymmenen mutkan kautta, ei auta kuin kehua, sehän on totellut.
Sitä voi kyllä marssia ojentamaan jos se ei lotkauta korviaankaan kun sitä kutsutaan, olettaen että se tietää mitä tänne tarkoittaa ja se on sille oikeasti opetettu. pieni hellä ärähdys jotta se herää ja parin metrin päästä uusi kutsu. Tätä ei kannata tehdä jos koira tekee siitä kivan hippaleikin tyyliin ähähähä et saa kiinni mutta jos pääsee kävelemään sen koiran luokse niin itse kävisin herättelemässä hieman.
Itse teen koirieni kanssa niin että jos ne karkaavat jäniksen perään kiellän niitä. ja jos ei-sanaa ei totella niin sitten torun. Jos kutsun tänne, niin sitten ei parane kuin kehua.

Pääsääntöisesti kuitenkin uhmaikäisen kanssa tuo hihnassa pito ja yhteistyön rakentaminen leikkien ja hauskoin harjoituksin.

Ei tuo loppuikää kestä jos vain nyt hoidat sen suht oikein eli et anna sille tilaisuutta jallittaa sinua. Jos päivittäin päästät sen vapaaksi ja joka päivä se nostaa siellä pellolla keskisormea ja viis veisaa sinusta se oppii nopeasti että ei tarvitsekkaan totella. Eli ennaltaehkäise ja pidä pahin aika hihnassa.