Hannu Karpon näköinen mies

Vanha nainen seisoi Siwan kassajonossa ja katseli edessään seisovaa miestä. Mies näytti tutulta; harmaankirjava parta, silmälasit, turkislakki. Vanha nainen tunnisti miehen Hannu Karpoksi. Mies nosteli ostoksensa liukuhihnalle. Niillä pitäisi pärjätä ylihuomiseen maanantaihin. Kassaneiti luki miehen ostosten viivakoodit. Kassaneiti arvioi aina mielessään asiakkaan elämäntilanteen. Litra kevytmaitoa, ranskanleipä, lenkkimakkara, Ilta-Sanomat ja maksalaatikko. Mies oli eronnut, tuon ikäinen poikamies osaisi itse valmistaa ruoan. Kassaneiti haluaisi kysyä joskus asiakkaalta oikean vastauksen. Kassaneidin poikaystävän mielestä Kirsi mietti liikaa muiden asioita.

Vanha nainen avasi suunsa sanoakseen miehelle jotakin, muisti sitten ettei kuuluisuuksia sopinut puhutella. Hannu Karpo oli kuuluisuus. Vanha nainen oli nimeltään Emmi. Hän ei ollut ikinä sanonut mitään kuuluisuudelle. Emmikin tyhjensi ostoskorinsa hihnalle ja seurasi tarkasti kuinka mies pakkasi tavaransa muovikassiin. Kassaneiti tunsi Emmin jo usean vuoden ajalta. Kassaneidin ei tarvinnut arvata, hän tiesi että Emmi oli leski.
-Neljä euroa ja 15 senttiä, kiitos.
Nainen laski pienistä kolikoista tasarahan.

Hannu Karpon näköinen mies otti lähikaupan edestä koiransa ja lähti kävelemään lähiön halki kotiinsa. Mies mietti kävellessään vaimoaan, josta oli ottanut asumuseron. Olikohan vaimo löytänyt jo uuden? Tuskin. Pakkaslumi narisi uusien talvikenkien alla. Mies sytytti savukkeen ja ikävöi vaimoaan. Vanha nainen yritti pitää näköyhteyttä mieheen. Naista kiinnosti oliko Karpo muuttanut Leppävaaraan. Onneksi koira pysähtyi nuuskimaan lyhtypylväitä, eikä välimatka päässyt kasvamaan liian suureksi. Emmi oli tyytyväinen, koska mies käveli Emmin kodin suuntaan.

Hannu Karpon näköinen mies avasi oven rappukäytävään ja piti sitä auki perässään kävelleelle Emmille. Emmi painoi hissin nappulaa. Molemmat poistuivat neljännessä kerroksessa. Miehen postiluukussa luki Lindström. Emmi tiesi, etteivät kuuluisuudet halua paljastaa missä asuvat. Kuuluisuuksia ei sovi puhutella, mutta naapureita sopi.
Emmi ojensi kättään.
-Tervetuloa taloon, herra...
-En minä mikään herra ole, ihan Hannu vaan.
-Emmi Virtanen.
Hannu silitti koiraansa.
-Ja tämä kaveri on Tessu.
Hannun kädenpuristus oli luja, se on luotettavuuden merkki. Emmi taputti koiraa päälaelle.

Emmi asetteli ostoksensa jääkaappiin ja kiiruhti soittamaan tyttärelleen. Tytär täyttäisi ensi kuussa 40-vuotta. Emmi oli huolissaan, sillä hän oli jäämässä lapsenlapsettomaksi.
-Leila Virtanen.
-Äiti tässä hei.
-Mikäs hätänä?
-Osaatkos sinä Leila pitää salaisuuden?
-Osaan.
-Arvaahan sitten kuka on muuttanut seinän taakse
-No kuka?
-Hannu Karpo.
-Tuskin Hannu Karpon tarvitsee muuttaa kaupungin vuokra-asuntoon.
-Sehän erosi siitä Raita Karposta. Nainen vei varmasti tuhkatkin pesästä.
-Kyllä äiti on nyt erehtynyt henkilöstä. Nehän erosivat jo iät ja ajat sitten.
-Hannu Karpo se oli. Hän esittäytyikin minulle. Herrasmies oli viimeisen päälle.
Tytär huokaisi syvään. Äidin kanssa ei kannattanut väitellä.
-No sehän on sitten mukavaa, että sait kuuluisan naapurin.
-Eikö olekin. Vaan kyllä on ovela mies, ei laittanut omaa nimeänsä oveen. Ettei tule katsos häiriköitä.
-Ja Hannu Karpo kehui olevansa.
-Kyllä, eihän sitä naapuria sovi puijata. En minä aio juoruta. Muistatkos kun minä kirjotin televisioon Karpolle?
Tytär muisti kirjeen, jossa äiti valitti naapuritalon mattotelineiden sijainnista.
-Nythän minä voin ihan henkilökohtaisesti kysyä asiasta.
-Älä suotta häiritse kiireistä miestä. Minä voisin puolestasi tulla tapaamaan tätä Hannu Karpoa. Lähdenkin heti.
-Älä, älä, kyllä minä itse.
Tytär oli jo sulkenut puhelimen.

Leila puki kiukkuisena untuvatakkiaan päälle. Hän vihasi miehiä, jotka yrittivät huijata vanhoja naisia. Leila asui äitinsä lähellä Lintuvaarassa ja pääsi nopeasti äitinsä luokse. Tällä kertaa Leila painoi kuitenkin naapurin ovikelloa. Oven avasi Hannu Karpon näköinen mies. Leila näki heti, että kyseessä ei ollut aito Karpo.
-Hyvää päivää. Olen Leila Virtanen, äitini asuu tuossa naapurissa.
-Päivää, tapasinkin äitisi hetki sitten. Muutin tähän taloon vasta keskiviikkona.
-Miksi kerroit äidilleni olevasi Hannu Karpo?
-Mitä? Luuliko äitisi minua Hannu Karpoksi, minä olen Hannu Lindström. Ilmankos hän oli niin innoissaan.
Leilaa nolotti. Kyseessä olikin hänen äitinsä väärinkäsitys.
-Anteeksi, äidilläni on jo hieman heikko näkö.
-Ei se mitään. Tule sisään, näytän sinulle jotakin.

Leila astui miehen niukasti kalustettuun yksiöön. Mies pyysi Leilaa keittiöön ja näytti siellä Leilalle jääkaapin oveen magneetilla kiinnitettyä lehtileikettä.
”Olen kuin Hannu Karpo”, luki otsikossa. Sen alla oli kuva Hannu Lindströmistä ja teksti: ”Isämme on ilmetty Hannu Karpo ja häntä usein luullaankin kaimakseen.”.
-Poikani Pauli halusi vähän pilailla ja lähetti kuvani 7-päivää-lehteen, Hannu sanoi ujosti. –Osti vielä joululahjaksi turkislakin.
Leila sanoi olevansa pahoillaan syytöksistään. Hannu Lindström lupasi kertoa Leilan äidille asian oikean laidan. Hän tarjosi Leilalle kahvia, mutta Leila ei ehtinyt juoda. Hänen piti ehtiä vielä spinning-tunnille.

Illalla Hannu Lindström katseli televisiosta Loton ja Urheiluruudun. Sen jälkeen hän luki hetken Ilkka Remeksen uusinta jännitysromaania. Hän mietti vielä millaista olisi olla oikeasti Hannu Karpo. Hän aikoi soittaa vaimolleen, mutta ei kehdannut vaan meni nukkumaan. Aamulla Helsingin Sanomien lisäksi Hannu sai postia naapuriltaan. Kyseessä oli tärisevällä vanhan naisen käsialalla kirjoitettu kirje:

”Arvoisa Herra Hannu Karpo,

Minä olen Teidän naapurinne, Leila Virtanen. Tapasimme rappukäytävässä lauantaina. Olen suuri ihailijanne. Ikävää, että Raita Karpo vei rahanne ja jouduitte muuttamaan tänne Leppävaaraan vuokralle. Minun ongelmani ja viimeistään keväällä myös Teidän ongelma on tämä: Naapuritalon mattotelineet ovat talojemme välissä ja kesäisin kun mattoja hakataan niin pauke kaikuu seinistä ja tekee olon ahdistavaksi. Te, Hannu Karpo, voisitte mennä puhumaan tv-ihmisten kanssa naapurin talonmiehelle järkeä. Hän ei minua uskonut. Katsokaa itse ikkunastanne niin huomaatte, että meidän talon parvekkeet ovat naapuritaloon päin. He itse eivät häiriinny, koska heidän parvekkeensa ovat vastakkaisella puolella taloa. Pikaista asiankorjausta toivoen

Emmi Virtanen”


Hannu Lindström katsoi ikkunastaan ja näki naapuritalon mattotelineet. Ei hän voisi mennä valittamaan asiasta, joka ei häntä häirinnyt.

Sunnuntai-aamuna kassaneidillä alkoivat kuukauden ensimmäiset PMS-oireet. Häntä alkoi häiritä olohuoneen maton pölyisyys. Poikaystävä sai tiukan käskyn mennä hakkaamaan olohuoneen mattoa.
-Mutta, Kirsi, tänään on sunnuntai. Ei pyhisin saa hakata mattoja.
-Menet nyt. Kukaan ei ole ennenkään valittanut. Nyt on tarpeeksi pakkastakin, pölypunkit kuolevat.
Janne kääri maton rullalle ja meni mattotelineille.

Hannu näki ikkunasta, kun poika kantoi mattoa olallaan. Poika nosti suuren villakangasmaton telineen ylimmän rautatangon yli ja aloitti piiskaamisen. Hannu yllättyi kovasta metelistä. Pauke todellakin kaikui seinistä äänekkäästi. Hannu aukaisi ikkunan ja silloin pauke oli todella ahdistavaa. Jos telineet siirrettäisiin talon päätyyn, meteli loppuisi. Hannu pukeutui ja meni kysymään matonhakkaajalta isännöitsijän nimeä ja puhelinnumeroa. Hannu soitti kännykällään saamaansa numeroon ja valehteli olevansa Hannu Karpo. Isännöitsijä ei ollut kuullut kenenkään valittavan telineistä. Hän lupasi siirtää ne ensitilassa. Ensitila oli kahden päivän kuluttua tiistaina.

Emmi Virtanen katseli tiistaina kuinka huoltoyhtiön autosta nousi kaksi nuorta miestä siirtämään naapuritalon mattotelineitä. Hän meni heti kiittämään naapuriansa.

Kassaneidin kuukautiset alkoivat ajallaan. Hän oli pettynyt, koska Janne ei ollut saanut häntä vieläkään raskaaksi. Eikä Janne ollut pitänyt puoliaan mattotelineasiassa vaan telineet oli siirretty pois heidän näköpiiristään. Nyt kuka tahansa saattoi varastaa tuulettumassa olevan maton. Kassaneiti katseli ikkunasta, Hannu tuli Tessun kanssa pihalle. Hannu oli menossa kauppaan. Hannu muisti, ettei ollut vielä kertonut naapurin vanhalle naiselle oikeaa nimeään. Tessu nosti jalkaa parkkipaikalla Jannen Toyota Yariksen oikeaan eturenkaaseen.

Emmi Virtasella oli lääkärintarkastus. Nuori mieslääkäri kehui Emmin verenpaineen laskeneen ja muutenkin Emmi näytti vireämmältä. Emmi sanoi sen johtuvan hänen uudesta naapuristaan, joka oli eräs kuuluisuus. Lääkärille Emmi ei kertonut kuka kuuluisuus oli kyseessä. Lääkärin nimi oli Pauli Lindström.

LOPPU

Miltä vaikutti? Kommenttia, kiitos!