...niin monen vuoden jälkeen muistatko mua. Näinhän sitä haikailee vanhoja , hyviä aikoja ja toivoo, että se teiniajan rakastettu tulisikin kadulla vastaan ja hymy olisi herkässä niin kuin taannoisessa mainoksessa. Mutta kun ei niin ei.Mutta toivoa sopii, että vielä 46 - vuotiaana miehenä kokisi sen kauniin teiniajan tunteen, aidon rakkauden, tunteiden palon... Mutta olitkos se juuri Sinä - nainen!
Oletko se sinä?
Maan aamu
3845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kun minäkin saisin törmätä samaan teini-ihastukseeni... Ymmärrän tunteesi aivan täysin.
Olen itsekin 46 vuotias.
Toivotaan, että elämä hymyilisi meille molemmille vielä...
Hyvää aamua!
Cath
Minä olen törmännyt teini-ihastukseeni, joka oli vuosia elämäni suurin rakkaus. Hymyilty kauniisti ja muisteltu nauraen menneitä. Edelleen hieno ihminen. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin. On löydettävä uusia ihastuksia. Tunnetta ei saa enää samanlaisena mutta mukavaa tämäkin on... mutta olenkin vasta neljäkolmonen. Ehkä kolmen vuoden kuluttua en enää osaakaan ihastua vaan haikailen, haikailen, haikailen...
Rakkaus, rakastuminen ei katso ikää. Rakastuihan aikoinaan Kekkonenkin 63 vuotiaana intohimoisesti...pitäen 20 vuotta "salaista" suhdetta =).
Rakastuminen on aina mieletön vallankumous ihmisessä, kuten sanoit,,,se tunteiden palo, kaiherrus vatsanpohjassa, rinnassa outo tunne, hymy herkässä ja ajatukset siinä rakkaassa ihmisessä jne. ihanaa...
Todellakin pistää miettimään,,,voisiko enää kohdalle sattua sellainen ihminen jonka kanssa saisi kokea jälleen "niin monen vuoden jälkeen" sen rakastumisen ihmeen ja voiman, mitä se oli silloin joskus teininä.
Uskon ja luulen että se sinun kohdallesi vielä sattuu...mutta olenko se minä,,,sitä emme luultavasti koskaan tule tietämään...