Aamukahvia juon ja ulos katselen.
On kuivun lehdet suurin joikoin,
alas varisseet.
Elämä - eikös sinussa asu - iloki
Ilo - sinun toivoisin olla silloinki.
Kun irtoaa - sitä - mitä niin
- sydän rakastaa.
Ilo - katsot kaukaa
Emmekö vois jatkaa yhtä matkaa?
Vaii, onko sydämeeni kasvannu ,
niin suuret surun, murheen, ikävän - vuoret.
Valloittaneet ilo - sinun paikan?
Ilo - kannoin huolta pajastani.
Sain viestin missä hän on,
rakkaus - ainut sen taas koin.
Murtaa sydäntäni - äidinrakkaus.
Hukausten tuulet sydämen vuorien
kanjoneissa - tuulee.
Uneeni toinen poika..
Oli lääkärissä ja vaivojaan valitti.
Luetteli niitä yksitellen,
ettei enää ois työkykyinen.
Itkun paikalle aamu minut veit.
Vaii tahdoitko sittenki minua - koskettaa?
Näät minun sisimpään - sinä tunnet?
Aamussa haikeus, sen myönnän.
Rakkaus mittaa - punnitsee.
Vieläkö se murheen korkea vuori
-sydäntä valloittaa?
Rakkaus - vain sinulle - olen avoin.
Kaikki muu "köykäiseks havaittu".
Sinä - yhä syvemmin - lujemmin
liität - kaikki lapset yhteen.
Suojaks - sille heikoimmalle
huojennat huolia - pala palalta murenee.
Sinulekki - ilo
taas tilaa - rakkaus tekee.
On kuivun lehdet suurin joikoin,
alas varisseet.
Elämä - eikös sinussa asu - iloki
Ilo - sinun toivoisin olla silloinki.
Kun irtoaa - sitä - mitä niin
- sydän rakastaa.
Ilo - katsot kaukaa
Emmekö vois jatkaa yhtä matkaa?
Vaii, onko sydämeeni kasvannu ,
niin suuret surun, murheen, ikävän - vuoret.
Valloittaneet ilo - sinun paikan?
Ilo - kannoin huolta pajastani.
Sain viestin missä hän on,
rakkaus - ainut sen taas koin.
Murtaa sydäntäni - äidinrakkaus.
Hukausten tuulet sydämen vuorien
kanjoneissa - tuulee.
Uneeni toinen poika..
Oli lääkärissä ja vaivojaan valitti.
Luetteli niitä yksitellen,
ettei enää ois työkykyinen.
Itkun paikalle aamu minut veit.
Vaii tahdoitko sittenki minua - koskettaa?
Näät minun sisimpään - sinä tunnet?
Aamussa haikeus, sen myönnän.
Rakkaus mittaa - punnitsee.
Vieläkö se murheen korkea vuori
-sydäntä valloittaa?
Rakkaus - vain sinulle - olen avoin.
Kaikki muu "köykäiseks havaittu".
Sinä - yhä syvemmin - lujemmin
liität - kaikki lapset yhteen.
Suojaks - sille heikoimmalle
huojennat huolia - pala palalta murenee.
Sinulekki - ilo
taas tilaa - rakkaus tekee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se kulkee joskus takanamme kuin varjo jota ei huomaa...
Kun pimeys on lähellä on varjokin silloin pisin - liekö ilon kanssa sma juttu ?
Lämmin halaus, Liisa
Ehken iloa voi Sinulle lähettää
mutta toivoa voin
- iloa päivääsi!
Kaunis runosi jälleen =)
Olemme elämän ihmeen edessä ,
monesti pieniä ja avauttomia.
Ei aina itsestään selvyyttä,
miks..miks ..kysellään?
Sinulle lämmin käden ojennus,
kuljit rinnallani - kappaleen matkaa.
Emmehän voi ottaa toisen taakaa,
jokaisen se on itse kannettava.
Iloa ..sitä sinnekki varjoisille teille.
Aina joskus esiin tulee takaa varjoisen puun.
Raadollisuutta runoni jonka koin.
Sinulle ajatuksilles iloa..toivon..Liisa
....teksti.
....:)