Kaksi runoa iltapäivällä 1.10.07, 1/2.
(Suoraan rakkausrunotpalstalle kirjoitettu, mutta laitettu tiedostoihin häpeämään, nyt hetkellisestä mielijohteesta palstalle.)
Jossain valon ja pimeän rajamailla,
missä varjot liikahtelevat, sulautuvat mustaan ja
valonsäteen osuessa katoavat paljastaen maiseman muodot, hapuilee käsi
kiven rosoja tunnustellen
ylöspäin
Äh, kännykkä soi!
Vastaan - ja jatkan sitten taas
Ilman vaijereita, koukkuja
kiipeää vain käsiensä ja jalkojensa varassa
Hitsi soikoon, en saa tunnelmasta enää kiinni, mokomakin puhelu
katkaisi hyvin alkaneen
runon
Rakkaani!
Jatkaisinko vielä - jees, nyt hokasin kuinka jatketaan:
Putoan syliisi, ah, rakkaani
Siispä
Jossain valon ja pimeän rajamailla,
missä varjot liikahtelevat, sulautuvat mustaan ja
valonsäteen osuessa katoavat paljastaen maiseman muodot, hapuilee käsi
kiven rosoja tunnustellen
ylöspäin
Ilman vaijereita, koukkuja
kiipeää vain käsiensä ja jalkojensa varassa,
kun - hitsi soikoon: kännykkä
Hapuilee laitetta taskusta, ote luiskahtaa
Nyt putoan syliisi rakkaani!
Valo ja pimeys yhtäaikaa, universumi kallon läpi
Kaikki sanat katoavat
Pöly vain pyörteilee kallion juurella
ja avonaisesta kännykästä kuuluu naisen ääni
"Haloo kultaseni, tui tui, oot sä hakenu lapset tarhasta ja pessyt auton?"
Niin niin, katson kelloon: parin tunnin kuluttua
tulee töistä Sweety
Tässä olen runoa kirjoitellut aikani kuluksi,
katsahdan ympärille:
tupakantumppeja ja sotkua, huokaus,
taas olen vetänyt röökiä sisällä,
nyt äkkiä muksut tarhasta, autoa en ehdi kyllä pestä
mutta jos harjaisin edes hampaat
Rakkaani
(Suoraan rakkausrunotpalstalle kirjoitettu, mutta laitettu tiedostoihin häpeämään, nyt hetkellisestä mielijohteesta palstalle.)
Jossain valon ja pimeän rajamailla,
missä varjot liikahtelevat, sulautuvat mustaan ja
valonsäteen osuessa katoavat paljastaen maiseman muodot, hapuilee käsi
kiven rosoja tunnustellen
ylöspäin
Äh, kännykkä soi!
Vastaan - ja jatkan sitten taas
Ilman vaijereita, koukkuja
kiipeää vain käsiensä ja jalkojensa varassa
Hitsi soikoon, en saa tunnelmasta enää kiinni, mokomakin puhelu
katkaisi hyvin alkaneen
runon
Rakkaani!
Jatkaisinko vielä - jees, nyt hokasin kuinka jatketaan:
Putoan syliisi, ah, rakkaani
Siispä
Jossain valon ja pimeän rajamailla,
missä varjot liikahtelevat, sulautuvat mustaan ja
valonsäteen osuessa katoavat paljastaen maiseman muodot, hapuilee käsi
kiven rosoja tunnustellen
ylöspäin
Ilman vaijereita, koukkuja
kiipeää vain käsiensä ja jalkojensa varassa,
kun - hitsi soikoon: kännykkä
Hapuilee laitetta taskusta, ote luiskahtaa
Nyt putoan syliisi rakkaani!
Valo ja pimeys yhtäaikaa, universumi kallon läpi
Kaikki sanat katoavat
Pöly vain pyörteilee kallion juurella
ja avonaisesta kännykästä kuuluu naisen ääni
"Haloo kultaseni, tui tui, oot sä hakenu lapset tarhasta ja pessyt auton?"
Niin niin, katson kelloon: parin tunnin kuluttua
tulee töistä Sweety
Tässä olen runoa kirjoitellut aikani kuluksi,
katsahdan ympärille:
tupakantumppeja ja sotkua, huokaus,
taas olen vetänyt röökiä sisällä,
nyt äkkiä muksut tarhasta, autoa en ehdi kyllä pestä
mutta jos harjaisin edes hampaat
Rakkaani
Vastaukset 2
Vanhimmat
No hei, sehän kiva
oot saanu päiväs kulumaan
ja hei, ihan oikeesti
kiva tulla kotiin...
Maksalaatikkoa - Taas
no, ihan kiva
onhan jotain syötävää
ja olihan tarhassa oikeetakin ruokaa
Mut hei, toi hammastahna
kuuluuk se keittiön pöydälle
ja nää villakoirat, ihan oikeesti
ne oli täällä ennen mua
Ja hei, ihan oikeesti
se nimi on Tweety
mut arvaa hei, ihan oikeesti
visertelenkö...
" ootsä hakenu lapset tarhasta jo ja pessy sen
auton niin kun sovittiin ? "
Äh !
" joo, tai siis en.
Tuli nääs kiireellinen duuni, siirty - mut onhan
tässä vielä aikaa ruhtinaallisesti. Aijaa, no ei
kyllä ookkaan.
Mut sen duunin venymisen takia auton pesu jää,
sorry. Lähden nyt hakemaan muksut.
Ja hei, tuo jotain safkaa. Täällä ei oo ku maksa-
laatikkoo, eikä sitä jaksa Erkkikään neljättä
päivää, jooko ?
Pus, pus "
Hitsit,
lankesin valkoseen valheeseen tän aikavarkaan ta-
kia, näyttöpääte - grrrr.
Ja pöhköäkin pöhkömmän kilometrirunon
rustaamiseen sekin aika meni, huh.
No, tuuletus päälle ja baanalle, tarhaan.
Rakkaani.
Kerron joskus totuuden tästä päivästä.