Useimmat buddhalaiset eivät taida olla kasvissyöjiä, kuten useimmat hindut? Ainakaan kasvissyönti ei näytä kuuluvan buddhalaisten maiden peruskulttuuriin. Olen silti lukenut, että kasvissyönti kuuluisi buddhalaisuuteenkin.
Mitä te buddhalaiset siis ajattelette kasvissyönnistä? Oletteko henkilökohtaisesti samaa mieltä vai eri linjoilla kuin minä? Entä uskontonne yleensä - ovatko "tapabuddhalaiset" lihansyöjiä ja hurskaat kasvissyöjiä, vai millainen jako tässä asiassa on?
Kasvissyönti on ahimsaa, väkivallattomuutta, joka on hindulaisuuden peruspilari. Täydellinen ahimsa on mahdottomuus, joten pyrimme mahdollisimman pieneen pahaan. Tämä koskee myös ruokaa. Jos on mahdollista elää tappamatta eläimiä, näin tulisi myös tehdä. Kasvissyönti on paitsi eläinten, myös oman terveyden ja koko planeetan kannalta se väkivallattomin vaihtoehto:
http://www.animalia.fi/kasvissyonti/miksi.htm
Kasvissyöntiä voi tukea myös joogan näkökulmasta. Ihminen on sitä mitä hän syö. Jos mieli on tarpeettoman raskaan ravinnon ja toisten eläinten veren sumentama, sen on vaikea valaistua. Siitä on pian 9 vuotta kun itse rupesin kasvissyöjäksi, ja silloin koin kyllä tietoisuuteni tason nousevan. Toisaalta joku voisi sanoa sen johtuvan iästä tai yleisestä hurahtamisesta ;)
Mitä te buddhalaiset siis ajattelette kasvissyönnistä? Oletteko henkilökohtaisesti samaa mieltä vai eri linjoilla kuin minä? Entä uskontonne yleensä - ovatko "tapabuddhalaiset" lihansyöjiä ja hurskaat kasvissyöjiä, vai millainen jako tässä asiassa on?
Kasvissyönti on ahimsaa, väkivallattomuutta, joka on hindulaisuuden peruspilari. Täydellinen ahimsa on mahdottomuus, joten pyrimme mahdollisimman pieneen pahaan. Tämä koskee myös ruokaa. Jos on mahdollista elää tappamatta eläimiä, näin tulisi myös tehdä. Kasvissyönti on paitsi eläinten, myös oman terveyden ja koko planeetan kannalta se väkivallattomin vaihtoehto:
http://www.animalia.fi/kasvissyonti/miksi.htm
Kasvissyöntiä voi tukea myös joogan näkökulmasta. Ihminen on sitä mitä hän syö. Jos mieli on tarpeettoman raskaan ravinnon ja toisten eläinten veren sumentama, sen on vaikea valaistua. Siitä on pian 9 vuotta kun itse rupesin kasvissyöjäksi, ja silloin koin kyllä tietoisuuteni tason nousevan. Toisaalta joku voisi sanoa sen johtuvan iästä tai yleisestä hurahtamisesta ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
en ole, mutta aiheeseen tutstuneena tiedän, että kasvissyönti on tärkeää buddhalaisille, koska se on sopusoinnussa kaiken elämän kunnioittamisen kanssa. Joskus joku buddhalaismunkki on sanonut, että buddhalaiset arvostavat todella paljon kasvissyöjä-buddhalaista, mutta taas ymmärtävät, että kaikilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa kasvissyöntiä. Sikäli siis kasvissyönti ei ole ehdotonta (niinkuin mikään ei ole ehdotonta buddhalaisuudessa), mutta suotavaa. Kasvissyöjiä on tapabuddhalaisissa ja lihansyöjiä on myös esim paljonkin tiibetinbuddhalaisissa (siellähän ei kovin hyvin kasviksia saa) niin munkeissa kuin tavallisen kansan keskuudessakin.
Itse muuten olen kasvissyöjä, ja todellakin on huima ero sen välillä miltä olo tuntui liha-aterian jälkeen ja sen välillä millainne olo on kasvisaterian jälkeen. EI väsytä, mieli toimii (toisinaan ;D)ym. En kyllä osaa yhdistää tuota valaistuneisuuden astetta kasvissyöntiin.
Enemmistö Mahayana-buddhalaisista on kasvissyöjiä.
"Kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua kehittynyt buddhalaisuus poikkesi lähtökohdiltaan hindulaisuudesta. Buddhan keskeisiin opetuksiin kuului jo alusta lähtien väkivallattomuusperiaate, joka kielsi buddhalaisia tappamasta eläimiä. Aivan tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, kuuluiko vegetarismi alkuperäiseen buddhalaisuuteen - olkoonkin, että Buddha itse oli kasvissyöjä. Buddhalaisuus on sittemmin jakautunut kahteen koulukuntaan, joista toisessa, Mahayanassa, on painotettu kasvissyöntiä. Mahayana- suuntauksessa vegetarismia ei kuitenkaan ole pidetty ehdottomana."
Itse olen kasvissyöjä, mutta luomu-maitoa ja vapaiden kanojen munia käytän kyllä.
Minäkin käytän maitotuotteita ja mieluiten luomua. Vapaitten kanojen munista luovuin joitakin vuosia sitten. Aina kun olin jossain muodossa munaa syönyt, olo tuntui raskaalta ja henkikin haisi mielestäni kolkolta.
Lehmää pidetään kunnioituksen arvoisena, koska se äidin lailla antaa maitoa, ja äitikin on kunnioituksen arvoinen. Lisäksi Krishna rakastaa lehmiä.
Krishna oli nuoruudessaan ammatiltaan lehmipaimen. Hän suojeli mansikkeja yliluonnollisilta ja luonnollisilta ilkiöiltä, jota halusivat lehmiä syödä. Lehmät olivat häneen lääpällään. Krishna oli myös kova poika ahmimaan voita sellaisenaan :)
Joka tapauksessa monet hindut ovat vegaaneita, koska katsovat sen olevan lehmille parasta. Samat hindut voivat tosin antaa maitoa lapsilleen. Luullakseni suurin osa hinduista käyttää kuitenkin maitotuotteita.
Sanoit: -Lehmää pidetään kunnioituksen arvoisena, koska se äidin lailla antaa maitoa, ja äitikin on kunnioituksen arvoinen.
Tuo äiti-ajatus on kaunis. Buddhalaisuuskin kehottaa suhtautumaan kaikkiin olentoihin ikään kuin he / ne olisivat äitejämme :)
Minusta vain on sääli Vaisnava, että lännessä kaikki maito ensin käsitellään (homogenisoidaan ja pastoroidaan). Siitä syystä en syö maitotuotteita. Aito maito on aivan toinen tuote.
Luomumaitoa ei homogenisoida. Pastörointi sille kyllä suoritetaan.
Olisi se minustakin hienointa ostaa maito tuoreena naapurista... tai lypsää itse :)
`Vanhimmissa hindulaisuutta koskevissa teksteissä n. 4000 v:n takaa, eli vediseltä ajalta lihansyöntiin suopeasti. 1000v. myöhemmin lihansyöntiä rajoitettiin, tuon aikaisissa sutrissa, mietelmissä, mainitaan, että lihaa voi syödä vain silloin, kun eläin uhrataan. N. 600-700 ekr. esiintyi ensimmäisen kerran vegetarismia puoltavia kirjoituksia, mutta vasta ensimmäisillä vuosisadoilla hindulaisuudessa sai enemmän jalansijaa, joka johtui oletettavasti Krishnan seuraajien vaikutuksesta.( Neljännen vuosisadan Manun laissa mainitaan taasen lihansyönnin rajoittaminen vain uhrauksiin.)
Vasta 1400-luvulta lähtien on katsottu - Bhagwat Puranan hindinkielisestä käännöksestä - että puhdasoppisen hindun tulisi pidättyä lihansyönnistä. Tietenkään kaikki hindut eivät ole kasvissyöjiä nykyisinkään. Intiassa perinne on säilynyt vahvempana kuin esim. Intialle kuuluneessa Bangladeshissa, jossa hinduvähemmistön keskuudessa kasvissyönti on jo aika harvinaista.
Buddhalaisuus kehittyi kuudennella vuosisadalla eKr. Buddhan opetusten keskeinen periaate oli väkivallattomuus ja hän kielsi tappamasta eläimiä. Buddha itse oli luonnollisesti kasvissyöjä. Lankavatara Sutran mukaan Buddha on kehottanut munkkikokelaita pidättymään lihansyönnistä ja Surangama Sutrassa annetut säännöt ulottuvat vielä pidemmälle: `Munkkikokelaat, jos he ovat totuudellisia ja oikeamielisiä, eivät käytä silkkivaatteita eivätkä nahkakenkiä, koska ne perustuvat elämän tuhoamiseen. Kokelaat eivät käytä maitoa tai juustoa, koska siten he riistäisivat vasikoilta sen, mikä niille oikeutusti kuuluu.`
Myöhemminhän buddhalaisuus on jakautunut kahteen pääsuuntaukseen, Theravadaan ja Mahayanaan. Pääasiallisesti Theravada maita ovat mm. Kamputsea, Tiibet ja Malesia. Theravadassa buddhalainen munkki pyytää ruokaa ja hyväksyy lihan tietyin rajoituksin. Mahayana munkki tekee itse ruoan. Mahayana suuntaus on vahva Kiinassa ja siellä munkit ovat kasvissyöjiä.
Samoihin aikoihin buddhalaisuuden kanssa kehittyi jainalaisuus, jonka perustajana oli intialainen prinssi Vardhamana Mahavira. Kasvissyöntiä pidetään ehdottomana myös muiden kuin munkkien kohdalla. Itse asiassa pitäisi vältää kaiken elollisen vahingoittamista. Niinpä jainalaismunkit lakaisevat harjalla polulta hyönteiset pois ja pitävät suun edessä peitettä, etteivät hyönteiset joutuisi vahingossa nieluun. Jainalaisuuden perustana ovat sielun puhdistautuminen askeesilla ja jälleensyntymisoppi. Nykyään jainalaisia on n. 4 miljoonaa, lähinnä Bombayn ja Gujaratin alueilla Intiassa.
Muista aasialaisista uskonnoista voisi mainita Hare krishna-liikkeen, joka syntyi 1500- luvulla. Munkit, eli bhaktit ovat ehdottomasti kasvissyöjiä. He noudattavat laktovegetaarista ruokavaliota, jossa vältetään mm. sipulia ja valkosipulia.
Joogaa on harjoitettu vuosituhansia Intiassa ja Tiibetissä, jooga on saanut kirjallisen muotonsa Patanjalin kynästä 200 e/jKr. Joogafilosofian mukaan noudatetaan laktovegetaarista, mahdollisimman puhdasta, l. sattvista ruokaa.`
Hauskaa, että mainitsit Krishnan seuraajat. Krishna eli Vishnu teki toiminnallaan erittäin selväksi, mitä mieltä on jumalista, jotka vaativat lihauhreja (minulle tulee kummasti aina eräästä Krishnan kurittamasta parrakkaasta ja verenhimoisesta säänjumalasta mieleen Raamatun Jahve... Hauska tarina... ;) Toki näidenkin lihaa tahtovien jumalten palvelijat ovat hinduja, ja Krishna sanoo Gitassa, että palvokoon kukin ketä haluaa. Mutta vain Korkeimman palveleminen vie lopullisesti pois kärsimyksestä.
Krishna on historiallinen henkilö, joka eli Pohjois-Intiassa reilut 5 000 vuotta sitten. Se, että vanhin tunnettu versio jostakin kirjasta on 1 000 vuoden takaa ei tarkoita, ettäkö teos olisi kirjoitettu vasta 1 000 vuotta sitten. Vähän niin kuin on ainakin minusta varsin älytön ajatus, että homo sapiens on tallonut maata ainakin 100 000 vuotta mutta on osannut lukea vasta noin 10 000 vuotta. Tätä perustellaan sillä, ettei 10 000 vuotta vanhempia kirjoituksia ole löytynyt.
Intian historiaa lukiessa on myös aina syytä ottaa huomioon, kuka sen on kirjoittanut. Britit kirjoittivat sitä omia etujaan ajaen, suosivat kastieroja, arjalaisinvaasion merkitystä ja aiemmin merkityksetöntä Manu smritiä. Hajoita ja hallitse.
Muistan lukeneeni jostakin buddhalaisuutta käsittelevästä opuksesta, että sipulia ei suositella syötäväksi. Sitten kirjassa nimeltä "ayurvedaa naisille" mainitaan että sipuli aiheuttaa agressiivisuutta. ?? En ymmärrä mihin nämä väitteet perustuvat, osaisiko joku selittää tarkemmin?
On eräitä buddhalaisia "puhtausharjoituksia", joiden edellä ei suositella syötäväksi sipulia tai muita voimakasaromisia ruoka-aineita, ihan vain niiden tuottaman vahvan hajun vuoksi. Jos harjoituksia tehdään esim. yhdessä toisten kanssa, ei ole mukavaa jos ei itse pidä vahvoista tuoksuista / hajuista, jos harjoituksen aikana vastapäätä istuva tuoksahtaa voimallisesti esim. valkosipulilta :)
Tuosta aggressiivisuusväitteestä en ole aiemmin kuullutkaan.
mutta tiedätkö miksi hare-krishnat eivät saa syödä sipulikasveja lainkaan?
en tiedä. Löytyisiköhän Netistä lisäinformaatiota ?
Sipuli on ominaisuudeltaan tamas. Tiedäthän sattwa, rajas ja tamas. Se turruttaa siis.
Olen muualla nähnyt tietoa, että sipuli ja valkosipuli lamaannuttaa aivojen toimintaa. Meille siis valehdellaan niillä olevan antibioottisia ominaisuuksia. Sipulia kehutaan terveelliseksi, vaikka se on päin vastoin halvaannuttava ruoka-aine.
Valkosipuli- ja sipulikielto perustuu uskomukseen, jonka mukaan nämä kasvit ovat oikeastaan lihaa. Niitten alkuperästä on kaksi myyttistä tarinaa.
Ensimmäisessä tarinassa ne syntyvät murhatun lehmän lihasta. Raskaana oleva nainen alkoi himoita lehmänlihaa (raskaana olevilla naisillahan on tapana himoita jotain omituista ruokaa) ja niinpä hän meni varastamaan lihaa jonkun lihanhimoisen jumalan alttarilta. Paikallinen pappi kuitenkin huomasi aikeet ja mutisi mantran, joka sai lihakimpaleen veren muuttumaan punaisiksi linsseiksi, luut valkosipuliksi ja lihan sipuleiksi.
Toinen tarina liittyy kertomukseen amritasta, kuolemattomuuden nektarista, jota jumalat saivat erinäisten seikkailujen jälkeen juoda. Eräs hyvin muuntautumiskykyinen demoni - tai mahdollisesti paha joogi - otti hurskaan papin hahmon ja meni siinä jumalten luokse pyytäen osaa amritasta. Surja ja Tsandra (auringon ja kuun jumalat) kuitenkin huomasivat tämän ja kertoivat Vishnulle, Korkeimmalle, mitä tapahtui.
Vishnu heitti demonijoogia kohti kiekon, joka katkaisi hänen kaulansa juuri ennen kuin amrita ehti tehdä hänestä kuolemattoman. Demonijoogi heitti henkensä ja hänen kaulastaan lensi maahan verta. Ja tästä verestä kasvoivat ensimmäiset sipulit ja valkosipulit.
Itse syön valkosipulia (sipuli on minusta pahaa). En nimittäin usko, että Vishnu olisi antanut valkosipulin itää, jos ei siitä olisi maailmalle hyötyä.
Ayuerveda-lääketiede perustuu ajatukseen, että ihmisessä on kolme "doshaa"; tavallaan ominaisuutta tai puolta. Eri ihmisillä ja jopa samoilla ihmisillä esim. eri ikävaiheissa näiden kolmen doshan osuus on erilainen. Tietyt sairaudet ja korostuneet luonteenpiirteet (esim. juuri aggressiivisuus) voivat olla oire jonkin doshan ylisuuresta osuudesta ja sitä voidaan tasapainottaa esimerkiksi tiettyjä ruoka-aineita välttämällä tai lisäämällä. En muista jokaisen ruoka-aineen vaikutusta, mutta jos sipulin on sanottu lisäävän aggressiivisuutta, se todennäköisesti vahvistaa Pitta ("tuli")-doshaa.
Itse olen saanut Ayuerveda-lääketieteestä avun pahaan migreeniin. Ensin korjattiin ruokavalio (esim. kaikki kofeiini ja tietyt maitotuotteet pois) ja sen jälkeen kuurina kahta eri ayuerveda-lääkettä. Toivottavasti tästä oli sinulle jotakin apua! Kesäaurinkoa!!
oliko saamansi lääkkeet maharishi nimisen miehen järjestön markkinoimia ? Olen kuullut että ne ottaa aika kovan hinnan konsultaatiostaan , oliko näin... TM liike opettaa simppeliä japa joogaa ja rahastaa yhdestä nonsense mantrasta 1000 euroa... Patanjalin yoga sutrat , jotka on alan kirjoista luettvissa, maksaa maharishin puodissa 5000 euroa tai sinneppäin , olen kuullut...Onko tällä palstalla mainitun koulukunnan ihmisiä, kertokaa miten paljon olin väärässä. Ennenmuuta, myykö aurveda systeemejä joku muu taho kuin tämä rahassa uiva guru
En ole ehtinyt kommentoida keskustelun kulkua mutta nyt Kiitoskiitos sinulle ja kaikille sipuli-keskustelijoille jotka selvititte asiaa! Olen pitkään ihmetellyt sipulin salaisuutta mutta nyt vihdoinkin minulla on jonkinlainen käsitys asiasta. Erityisesti sipulin halvaannuttava vaikutus tuli yllätyksenä...kaipaisin siihen jostain vielä tieteellistä tukea. Ayuervedaa en tunne kovin hyvin, mutta hienoa jos siitä on apua! Lämmintä kesää kaikille :o)
Ei-eläinperäisen ravinnon käyttö harvemmin on minkään uskonnon tai elämänkatsomuksen määräävä piirre, vaikka kasvissyönti nimenomaan idän filosofioiden parissa lieneekin keskivertoa tavallisempaa. Lähi-idässä ja lännempänä on vuosituhansia eletty paimentolaisina, jolloin ainakin paimennetavien eläinten liha -ja mahdollisesti myös muut eläimestä saatavat ravintotuotteet- on ollut luonnollinen osa ravintoa.
Kasvissyönti on monessa kulttuurissa ollut aikanaan myös pakon sanelema valinta, metsästykseen ja kalastukseen on ollut vähänlaisesti tai ei lainkaan resursseja ja kasvillisuus runsasta ja ravitsevaa.
Tunnen monia kasvissyöjiä ja pidän arvossa heidän valintaansa, joka tietääkseni ydessäkään tapauksessa ei ole elämänkatsomuksellinen. Mutta varmasti on niitäkin, joilla on.
Ei-eläinperäisen ravinnon käyttö harvemmin on minkään uskonnon tai
elämänkatsomuksen määräävä piirre, väitit.. Kyllä se asia hindulaisuudessa nimenomaan on erittäin keskeinen , sanosinpa miltei kaiken lähtökohta ( olemme mitä syömme ). Mutta hei kuule, sä kun oot se sheriffi joka ei tykkää poikkavista kannanotoista, älä nyt saa tästä mitään hepulikohtausta tai syytä poistaa viestiäni.. Olen lähdössä ihan pian pitkälle matkalle eteenpäin tästä pensionaatista, joten en häiritse teidän sensuurihaluista keskusteluanne