Taidanpa tehdä paluun (ei niin näyttävän, mutta pikavisiitin kuitenkin..) palstalle. Jos joku mua viisaampi osaisi kommentoida tai saada jotain järkeä näihin ajatuksiin.
Vanhoista avauksistani jostain toukokuulta on jo aikaa, enkä jaksa niitä alkaa uudelleen kelaamaan, mutta lyhyesti kuitenkin.. minä ainakin ihastuin ja tiedän että hänkin tunsi jotain. No eihän siitä voi mitään tulla kun itse olen niin kovin arka tuomaan tunteitani esiin, ja lisäksi hän oli varattuna toisaalle. Joka tapauksessa rohkaistuin ja viimein avauduin tunteistani.. sillä tuloksella että eihän se nyt ollut ollenkaan hyvä idea, viitaten juuri tuohon jo olemassa olevaan parisuhteeseen, ja muutenkin elämäntilanteeseen. No ei siinä mitään. Siinä sitten vaan kovasti koitin päästä tunteideni "herraksi", aika huonolla menestyksellä, yritin kuitenkin. Paljon on asiat muuttunut tässä kesän ja syksyn mittaan.. mm. varatusta tulikin sinkku, ainakin hetkelliseksi. Tosin se ei varmaankaan muuttanut mitään. Tai mistä tuota tietää, koska asiasta ei enää puhuta. Sitten seurasi pitkä hiljaiselon kausi, löin päätä lujasti seinään ja pakotin itseni "unohtamaan", ainakin päällisin puolin. Kunnes taas pitkän ajan jälkeen tapasimme "turvallisessa ympäristössä" ja muiden läsnäollessa. Sain kuin sainkin pidettyä tunteeni aisoissa ja pystyin käyttäytymään suhteellisen normaalisti sen ajan kun tapaamisemme kesti. Mutta lähdön hetkellä.. Halauksemme kesti..ja kesti.. ja kesti. Ja se katse. Voi hyvä tavaton.. ja taas oli tämä tyttö yhtä isoa kysymysmerkkiä. MIKSI? Eihän noin saa tehdä jos ei mitään sillä tarkoita, eihän? Taas on aloitettava alusta. Ilman vastauksia. Elämä on omituista.
Vanhoista avauksistani jostain toukokuulta on jo aikaa, enkä jaksa niitä alkaa uudelleen kelaamaan, mutta lyhyesti kuitenkin.. minä ainakin ihastuin ja tiedän että hänkin tunsi jotain. No eihän siitä voi mitään tulla kun itse olen niin kovin arka tuomaan tunteitani esiin, ja lisäksi hän oli varattuna toisaalle. Joka tapauksessa rohkaistuin ja viimein avauduin tunteistani.. sillä tuloksella että eihän se nyt ollut ollenkaan hyvä idea, viitaten juuri tuohon jo olemassa olevaan parisuhteeseen, ja muutenkin elämäntilanteeseen. No ei siinä mitään. Siinä sitten vaan kovasti koitin päästä tunteideni "herraksi", aika huonolla menestyksellä, yritin kuitenkin. Paljon on asiat muuttunut tässä kesän ja syksyn mittaan.. mm. varatusta tulikin sinkku, ainakin hetkelliseksi. Tosin se ei varmaankaan muuttanut mitään. Tai mistä tuota tietää, koska asiasta ei enää puhuta. Sitten seurasi pitkä hiljaiselon kausi, löin päätä lujasti seinään ja pakotin itseni "unohtamaan", ainakin päällisin puolin. Kunnes taas pitkän ajan jälkeen tapasimme "turvallisessa ympäristössä" ja muiden läsnäollessa. Sain kuin sainkin pidettyä tunteeni aisoissa ja pystyin käyttäytymään suhteellisen normaalisti sen ajan kun tapaamisemme kesti. Mutta lähdön hetkellä.. Halauksemme kesti..ja kesti.. ja kesti. Ja se katse. Voi hyvä tavaton.. ja taas oli tämä tyttö yhtä isoa kysymysmerkkiä. MIKSI? Eihän noin saa tehdä jos ei mitään sillä tarkoita, eihän? Taas on aloitettava alusta. Ilman vastauksia. Elämä on omituista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ota nyt tuollaisesta ihmisestä sitten selvää. Ehkä se ei tunne itseään. Kyllä se ainakin haluaa olla rakastettu. Eihän sitä tarvitse kuin pari pitkää kosketusta ja samanlaista katsetta niin se on siinä. Mä oon ollut rakastunut samanlaiseen.