pelokkaasti uusiin asiohin. Esim. tänään sauvakävelijä tuli vastaan ja pentu murisi hänelle, tosin kävelijän ohi mentyä pentu lopetti, eikä jäänyt perään räksyttämään. Rodun pitäisi olla rohkea tai ainakin suhtautua ulkopuolisiin kohtuullisen välinpitämättömästi..
Elikäs onko hyvän sosiaalistamisen lisäksi mitään tehtävissä?
Johtuuko tämä siitä, että toinen on kovin pieni, eli vain 12viikkoinen?
Olisi kiva saada vastauksia, kun oma koira tietous on tasan kirjojen varassa, eli siis omakohtaista tietoa, voiko pennun käytös muuttua?
Muuten pentu on ihan reipas, ja esim. jos meidän omaan pihaan tulee ihmisiä, heitä ei hauku eikä murise, mutta ei ole järin kiinnostunutkaan.
Kiitos etukäteen vastauksista.
Elikäs onko hyvän sosiaalistamisen lisäksi mitään tehtävissä?
Johtuuko tämä siitä, että toinen on kovin pieni, eli vain 12viikkoinen?
Olisi kiva saada vastauksia, kun oma koira tietous on tasan kirjojen varassa, eli siis omakohtaista tietoa, voiko pennun käytös muuttua?
Muuten pentu on ihan reipas, ja esim. jos meidän omaan pihaan tulee ihmisiä, heitä ei hauku eikä murise, mutta ei ole järin kiinnostunutkaan.
Kiitos etukäteen vastauksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luonne muuttuu moneekin kertaa, paljonvain, kun käy uusissa paikoissa näkee uusia asioita eiköhän siitä aikuisena tule suuri ja rohkea koira.
toivotaan:)))Eli suurta ja rohkeaa koiraa odotellessa:)
Kiitos, kun vaivauduit vastaamaan, on kiva saada tukea tyhmiinkin kysymyksiin, kun kaikki on vielä niin uutta ja outoa.
Eiköhän pikkuhiljaa ja ajan kanssa.
Itse muistan aikoinani, kun edesmennyt narttukoirani oli kanssani kaupungilla ilman tukea ja turvaa uroskoiraani, se käveli seinävierustoita pitkin ja oli peloissaan.
Pienen harjoittelun jälkeen sille tuli itsevarmuutta siitä kasvoi suuri ja rohkea koira.
saa vielä ollakin arkajalka. :) Vastauksia tuossa saitkin, että oma rauhallinen suhtautuminen asioihin varmasti rauhoittaa koirankin äkkiä.
Minun narttumussukka säikähteli tuossa iässä esim. vessapaperin tai leivinpaperin repäisystä syntyviä ääniä. Sitten eräänä päivänä kun silmä vältti kolmeksi sekunniksi, niin koira löytyi viereiseltä laitumelta kyselemässä hevoselta ja sen vuotiaalta varsalta, että leikitäänkö ensin hippasta vai piilosta. :) Että hevosen kokoista eläintä ei kuitenkaan arastellut... Sen sijaan tangossa liehuva lippu oli sen mielestä pitkään niin pelottava asia, että melkein piti pisut tehdä eteisen matolle kun ei olisi uskaltanut tulla ulos. Ja ihan rohkea ja itsevarma koira tuosta kuitenkin tuli. Ei syytä huoleen.
teidän kommentteja:) Eli mulla on täysin "normaali" pentu.
Ajattelin tänään lähteä käymään kaupungissa, saa nähdä miten meidän "peto":))) suhtautuu, itse aion haukotella vieressä ja välillä vahingossa tipauttaa makupalan, jos pentu hiffaisi, että täällähän voi löytää herkkuja, ja että emäntää ei ainakkaan näyttäisi vähäänkään kiinnostaa tää härdelli...
Mutta suosittelen sitä johtajuuden vahvistamista, eli sinä olet se johtaja ja hoidat kaikki tilanteet, joten koiran ei tarvitse niistä ottaa huolta. Hyvä kirja johtajuudesta on Jan Ferrell: Kuuntelen koiraani.
kirja oli aikamoista potaskaa, jotkin jutuista ihan ookoo, mutta joopa joopa joo osa oli ihan mainosmielessä rustattua, tyyliin tienataan vähän rahaa, kun kerrotaan vähän ihmejuttuja... haha kaikkea ei pidä uskoa....