vaikkei moni tätä luekaan niin kai mä saan tästä kirjottamisesta jotain kicksejä....
Carol juoksi Mindien luokse ja polvistui tämän vierelle.
Mindien silmät olivat kiinni ja huuli oli auki. Hän makasi liikkumatta ja oli kuolemankalpea. "Mindie, herää! Mindie, älä ole kuollut! MINDIE,HERÄÄ!" Carol kiljui pitäen kiinni Mindien jääkylmästä ja hervottomasta kädestä. Carolin silmät kostuivat kyynelistä. "Mindie! Kuuletko minua! Älä ole kuollut! Et saa olla!" Carol kiljui ja ravisteli Mindietä. Vastahakoisesti Mindie avasi silmänsä. "Mindie! sinä elät!" Carol sanoi. "M-m-mitä tapahtui?" Mindie kuiskasi. "Yksi..hmm..ystä...ööh...rakettiryhmäläinen sytytti puhelinpylvään palamaan ja se kaatui päällesi." Carol kertoi. "Anna anteeksi, Carol.." Mindie sanoi ja yritti saada äänensä kuulumaan paremmin. "Mitä sinä muka pyydät anteeksi?" Carol ihmetteli. "Että.." Mindie aloitti, mutta joutui lopettamaan, sillä hänen oli pakko yskiä. Carol huomasi kauhukseen, että Mindie yski verta. "Anteeksi, että..Liityin rakettiryhmään. Ja anteeksi että en kertonut totuutta itsestäni, ajattelin että sinun avulla olisin muuttunut, ja pitänyt sen poissa." Mindie kuiskasi niin hiljaa, että Carol hädin tuskin kuuli. "Kertonut totuutta itsestäsi? Mistä sinä puhut? Ja älä pyytele sitä anteeksi, että liityit rakettiryhmään. Saat sen kaiken anteeksi. "Uskoin että rakettiryhmään liittymällä voisin jatkaa hommaani. Mutta muut vahtivat liian tarkkaan!Etkö Carol, ole huomannut, että en ole sitä mitä luulet?" Mindie kertoi. Carol ei tajunnut enää mistään mitään. "Mitä sinä selitätä? Löitkö pääsi. Minä kutsun lääkärin paikalle!" Carol ehdotti. "Hyödytöntä, Carol, ei lääkäri voisi tehdä mitään. Ole kiltti ja ota tämä, ja pidä siitä hyvää huolta. Minä en pystynyt. En ole tarpeeksi vahva. En pystynyt siihen mihin piti enkä osaa edes pokemonia kasvattaa! Minä en ole mitä sinä luulet. Olen..." Mindie kuiskasi, mutta lopetti lauseen äkkiä pokepallo kädessään, jonka oli aikeissa antaa Carolille. Mindie oli kuollut.
jatkuuko? tuli vähän lyhyt ja tylsä, mut ei voi mitn. ja kirjotusvirheitä on varmasti.
Carol juoksi Mindien luokse ja polvistui tämän vierelle.
Mindien silmät olivat kiinni ja huuli oli auki. Hän makasi liikkumatta ja oli kuolemankalpea. "Mindie, herää! Mindie, älä ole kuollut! MINDIE,HERÄÄ!" Carol kiljui pitäen kiinni Mindien jääkylmästä ja hervottomasta kädestä. Carolin silmät kostuivat kyynelistä. "Mindie! Kuuletko minua! Älä ole kuollut! Et saa olla!" Carol kiljui ja ravisteli Mindietä. Vastahakoisesti Mindie avasi silmänsä. "Mindie! sinä elät!" Carol sanoi. "M-m-mitä tapahtui?" Mindie kuiskasi. "Yksi..hmm..ystä...ööh...rakettiryhmäläinen sytytti puhelinpylvään palamaan ja se kaatui päällesi." Carol kertoi. "Anna anteeksi, Carol.." Mindie sanoi ja yritti saada äänensä kuulumaan paremmin. "Mitä sinä muka pyydät anteeksi?" Carol ihmetteli. "Että.." Mindie aloitti, mutta joutui lopettamaan, sillä hänen oli pakko yskiä. Carol huomasi kauhukseen, että Mindie yski verta. "Anteeksi, että..Liityin rakettiryhmään. Ja anteeksi että en kertonut totuutta itsestäni, ajattelin että sinun avulla olisin muuttunut, ja pitänyt sen poissa." Mindie kuiskasi niin hiljaa, että Carol hädin tuskin kuuli. "Kertonut totuutta itsestäsi? Mistä sinä puhut? Ja älä pyytele sitä anteeksi, että liityit rakettiryhmään. Saat sen kaiken anteeksi. "Uskoin että rakettiryhmään liittymällä voisin jatkaa hommaani. Mutta muut vahtivat liian tarkkaan!Etkö Carol, ole huomannut, että en ole sitä mitä luulet?" Mindie kertoi. Carol ei tajunnut enää mistään mitään. "Mitä sinä selitätä? Löitkö pääsi. Minä kutsun lääkärin paikalle!" Carol ehdotti. "Hyödytöntä, Carol, ei lääkäri voisi tehdä mitään. Ole kiltti ja ota tämä, ja pidä siitä hyvää huolta. Minä en pystynyt. En ole tarpeeksi vahva. En pystynyt siihen mihin piti enkä osaa edes pokemonia kasvattaa! Minä en ole mitä sinä luulet. Olen..." Mindie kuiskasi, mutta lopetti lauseen äkkiä pokepallo kädessään, jonka oli aikeissa antaa Carolille. Mindie oli kuollut.
jatkuuko? tuli vähän lyhyt ja tylsä, mut ei voi mitn. ja kirjotusvirheitä on varmasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tosi hyvä tarina ja hyvä, että jaksat kirjoittaa. Tuomio kuuluu siis: Jatka tarinaasi sillä Mindien salaisuus vaivaa harmaita aivosolujani...
*snif,snif hakee nenäliinan*
mitähän seuraavaksi tapahtuu..*odottaa innolla seuraavaa osaa*