on syöpä löytöretki elämään ,ainakin syöpäjärjestön mainoksen mukaan lähes parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Itse olisin kernaasti jättänyt tuon löytöretken tekemättä, mikäli olisin saanut valita.
Onneksi en kuulu kyseiseen lafkaan
Onneksi en kuulu kyseiseen lafkaan
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä se on minusta ollut löytöretki ihan toiseen suuntaan.
olisi välittänyt syövätä. On tässä ollut muutenkin tarpeeksi vastoinkäymisiä. Mitähän tuollakin oikein haetaan? positiivista ajattelua?
Uh,ihan puistattaa.
Metastaasi,mukavaa,että jaksat olla palstoilla. Kuinka jakselet tänään,jos saan kysellä vointiasi? Toivon sinulle kaikkea hyvää. :)
hyvin voin ja jaksan.pitelee vaan kiireessä tämä elämä nykyään, ilmeisesti eläkeläisten ammattitauti.
Näin sadepäivinä tulee enemmän pyöriteltyä nettiä.
sinä unohtanut positiivisuuden? sitä sinulla oli ennen?
että voit hyvin:)Kiirettä se pitää
vaikkei töissä olisikaan:)
rupesi suututtamaan joidenkin hurskastelu palstalla, teennäisyys. En laita tähän omaa nimimerkkiäni. Teeskentely ainasuututtaa minua.
edelleen tarkoitat minua,että olen hurskastellut.Eipä ainakaan ollut sellainen tarkoitus.Tietenkin olisin minä,sekä lähiomaiseni halunneet elää ilman syöpää.Mutta kun emme sille mitään voineet,on pakko hakea siitäkin kokemisesta jotain positiivista.Muuten uupuisi.Siis jotain tarkoitusta,miksi sen jouduimme kokemaan.En ole eläissäni sairastanut myöskään vakavaa masennusta,ennen kuin nämä rankat kokemukset sen aiheutti minulle.Sen vai haluan sanoa,että näin oppii elämän arvaamattomuuden ja ymmärtää toisia saman kokeneita ihmisiä.Oppii elämään päivän kerralaan,huomisesta ei tiedä.Ja ymmärtää,ettemme minä ja puolisoni ehkä saakkaan viettää sitä yhteistä vanhuutta.Molempien syöpä saa ymmärtämään elämän rajallisuuden.Ja sen olen oppinut,etten halua pahoittaa kenenkään lähimmäiseni mieltä.
halunnut tällaiselle retkelle,eipä
kyselty otatko osaa matkalle.
En minäkään halua pahoittaa
kenenkään mieltä.
taidetaan myös minua pitää hurskastelijana..tottakai syövättömän, sairaudettoman pitkän elämän haluaisivat kaikki, mutta 20 000 syöpädiagnoosia vuodessa ei anna siihen mahdollisuutta.Kyselemättä tämä tauti minuun tuli keskellä ruuhkavuosia, ja alkuun oli vihainen ja katkera kaikille.Ystävä suri avioeroaan ja minä ajattelin, että sinulla on VAAN tuo avioero, minulla sentään tämä SYÖPÄ.
Niin, syöpä on ja sen kanssa opittava elämään.Ja olematta yhtään tekopyhä/hurskas/liian optimistinen/suorastaan tyhmä sanon,että kun tämän taudin sain,olen siitä päättänyt opikseni ottaa. Ja olen ottanutkin.Mihin vie ihmisen katkeruus,kauna,viha?Ihmisillä on erilaisia keinoja selvitä koettelemuksista,mikä sinä olet,nimimerkitön, päättämään, miten minä tunnen?Pistämään sanoja suuhuni ja mitätöimään ilonkipinäni ja ajatukseni.Minä annan sinun rauhassa olla katkera ja vihainen, anna sinäkin minun hakea toivoa ja ilonaiheita.
Molemmat tänne mahdutaan.Muumiäitee puhuu omista,henkilökohtaisista tunteistaan, ei niitä saa mitätöidä ja nääsätä miten haluaa.
sellaista ihmistä oliskaan, joka ei lennossa vaihtaisi näitä paskasairauspäiviä pois, jos saisi valita. Miten väärässä olinkaan! Kirjoitin vain tälle kaikille tarkoitetulle nettikeskustelupalstalle, en pane kenellekään sanoja suuhun.
Arvoisa nimimerkki, en ole sinulle puhunut mitään, ole aivan rauhassa vaan. Siis mikä sinä olet määräämään, kuka näille palstoille saa kirjoittaa?
En ole kieltänyt sinua kirjoittamasta.Pyysin,että ymmärrät sen, ettei sun fiiliksesi ole koko syöpää sairastavan väen fiilis ja näin ollen sitä ymmärtämään, ei arvostelemaan.olen vähän suruissani puolestasi, kun olet noin hyökkäävä ja vihainen.
mene hakemaan apua tuohon mielentilaasi, ennen kuin ihan pakahdut katkeruuteesi. Jokainen täysipäinen ihminen tajuaa, ettei "näitä paskasairauspäiviä" saa mielikuvitusleikeillä pois, eli ihan turha aihe ottaa hernettä nenäänsä. Jokainen me koitetaan selvitä parhaamme mukaan, kuka uskossa Jumalaan ja kuka muuten vaan optimistisesti ajatellen ja positiivisuutta elämäänsä etsien. Ei siinä minusta ole mitään tekopyhää tai tuomittavaa. Sen sijaan nuo sinun vihantäytteiset purkauksesi (varsinkin kun ne osoitetaan johonkin henkilöön) aiheuttavat aivan turhaan pahaa mieltä niin sinulle itsellesi, kuin näille arvostelujesi kohteille.
Täysnegatiivisena ihmisenä, vihan, kaunan ja katkeruuden tunnustaneena luen mieluummin positiivisia juttuja. Pitää muistaa ”kolikolla on kaksi puolta”. Jokaisen tunteet ja tuntemukset on heidän omiaan. Niitä ei voi kukaan toinen tuntea. Sanat on sanoja. Mistä me tiedämme tunteen mikä sanojen taakse kätkeytyy? Positiivisuus on suuri uhka meille negatiivisille ihmisille. On olemassa vaara että se POSITIIVISUUS tarttuu.
Toki jokainen voi oman mielipiteensä ilmaista haluamallaan tavalla. Sanat ”tuo, se, hän jne…” mitkä viittaavat johonkin ihmiseen nostaa niskavillat pystyyn. Vihjauksella loukataan toisen tunteita. Se on suoranaista myrkkyä sairaille. Avarakatseisuus antaa tilaa omalle minälle. Sitähän negatiivinen ihminen ei itselleen halua. Yhtään kirjoitusta en ole kokenut hurskasteluna tai yltiöpäisenä positiivisuutena. Jokaisen kertomuksessa on jotain mistä saa jotain itselleen.
Nimiä mainitsematta olen kokenut nämä todella lämpiminä ja välittävinä ihmisinä. Olen saanut lohtua niiltäkin jotka taistelevat vasta hoitojen kanssa. Itsehän olen jo seurannassa.
Tuli taas kerran mieleen omat sairaudet. Pitäisköhän alkaa hurskastella ”olen selvinnyt keuhkotaudista, taistelen edelleen Sjögrenin kanssa. Syövästäkin olen toistaiseksi selvillä vesillä”. Häslinki mainitsi kivasti tuon VAAM ja SENTÄÄN. Samoihin olen itse törmännyt. Hyvä että hoitojen aina pystyssä pysyin. Terve ”ystävä” soitti ja itki kun mies jätti. Tuli siinä mieleen ”oma henki/jonkun (Vihtori) mies”.
Syöpäyhdistyken lehti on tuolla jossain. Ei ole ollut mielenkiintoa lukea. Ystävällä on edelleen kovat tuskat. Saa vahvaa morfiinijohdannaista kipulääkettä. Hänelle voisinkin soittaa ja valittaa miten kamalaa minulla on. Hän kun ei enää pysty puhumaan. Tässä sitä hurskastelua. Olkaapa hyvät.
ryppyjä,ei oikein osannut olla samalla
aaltopituudella,kun itse taisteli
solumyrkkyjen kourissa.Silti ymmärrän
häntäkin.
että meistä negatiivisistakin tulee väkisin niitä posittivisia piirteitä esille, kun huomataan tämän maallisen elämänpolun rajallisuus. Kaikki ei olekaan niin itsestään selvää, kun taistellaan sen oman elämän jatkumisesta. Sitä huomaa kummasti, että tämä eläminenhän onkin itseasiassa ihan mukavaa ja sen soisi vielä jatkuvankin (Vihtorilla tai ilman), joten pistänpä kynsin hampain vastaan ainakin tälle syövän paholaiselle (tai mille sairaudelle tahansa).
En jaksanut minäkään siihen syöpäyhdistyksen lehteen syventyä. Mieluummin työntää taka-alalle koko taudin.
Juuri noita asioita miekin ajan takaa.Siis:syöpää en pyytänyt.Vaan sain.Ennen syöpää eläminen oli itsestäänselvyys, päivästä toiseen mentiin rutiinilla, tehtiin apaattisena kauppalappuja ja mietittiin, mitä viikonloppuna tehtäisiin.Ihanaa,, turvallista, tavallista.Tämän pakan sekoitti viikatemies, joka kävi näyttäytymässä:ilmoittamassa, että elämä ei olekaan ikuista,viikonloppua ei ehkä voikaan suunnitella...ensin oli tunne, että olet ajanut moottoripyörällä vuorenrinteeseen 200Km/h, sitten hidas nousu jaloille, sitten ajatus:tosiaan, elämä on vain hetki,eli siis se aika, minkä elät, elä.
Tietysti paskanmaku voi jäädä päällimmäiseksi tunteeksi,syöpä sekoittaa suunnitelmat ja kuviot,eikä ketään muuta voi syyttää kuin julmaa kohtaloa.Onhan tämä valtavan kriisin ja tuskan paikka, ja surutyötäkin tehdään.Mutta meitä syöpäläisiä on paljon, ja yhdessä olemme valtava vertaistuen vuori.Tuetaan toisiammme, ei ajeta luotamme pois.
Nyt kahville...
oma mielipiteesi!Älä arvostele toisten mielipiteitä!
Jos sinä kiroat elämääsi syövän takia,tee se.
Suo silti toisille oma näkemys!
näin
Jospa jatkaisin vielä lääkärin faktalla. Sytostaattien välissä kävin reumalla kontrollissa. Lääkäri luki paperista syöpä gradus III. Tuumasi ”sinulla on tässä suhteessa hyvä tuuri. Syöpää voidaan hoitaa, siitä voi jopa parantua. Sjögreniä voidaan vain hoitaa. Se ei parane koskaan”. Tuntui hyvältä kun oli yksi ihminen joka tajusi mikä krooninen sairauteni on. Sen vuoksi ymmärrän syöpää sairastavia huomattavasti paremmin.
Tältä palstalta löytyy tuki ja turva. Niin hyvässä kuin pahassakin. Yksikään ei ole moittinut minua siitä että kerron myös Sjögrenistä.
mukaan mahtuu,täytyy lukea taudistasi
enemmän niin ymmärtää paremmin:)
pyytänyt,se annettiin.En silti kiroa elämääni sen takia.Otan sen niin,että sekin kasvattaa minua
ainakin henkisesti.
Ja en ole ainoa,joka sairastui.
Siis en ole katkerakaan.Jos moni
muu,miksen minäkin.
Elämä ei antanut erikoisasemaa minulle.
tulla vaikka joku muu vakava sairaus?
että monelle syöpä on löytöretki kuolemaan ja ellei sinne asti niin löytöretki kärsimyksiin, pelkoihin ja ahdistuneisuuteen. Tietysti sitten kun tauti on tosiasia niin ihmismieli yrittää kääntää kokemuksen mahdollisimman positiiviseksi ja sen takia näitä 'syövän jalostava vaikutus'- mielipiteitä esiintyy. Ei siinäkään ole mitään väärää tai tuomittavaa. Jos se auttaa työstämään sairauden kanssa painiskelua niin sehän on ainoastaan hyvä asia. Siksipä ei kannattaisi kovin äkkiä tuomita eri ihmisten asennetta sairauteensa. Vähintäänkin meidän syöpäläisten tulisi ymmärtää ja sietää toisiamme ja aina parempi jos muutkin ymmärtäisivät meitä.
Tuo tuli nyt ikäänkuin vastauksena metastaasin mielipiteeseen. Sellaiseksi se ei ollut tarkoitettu vaan pelkästään yksittäiseksi irralliseksi mielipiteeksi.
erilailla sairauden,ja jokaisen kokemus
on oikea,ainekin ihmiselle itselleen.