miksi ihmiset

Koska heti alussa mielemme alkaa täyttyä---> 'valkoinen kirja' [mieli] saa sivuilleen kaikenlaista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista 'mustetta'[kaikenlaiset ärsykkeet].

Jos ollaan aivan ytimessä ei voida edes puhua 'valkoisesta kirjasta' --> vaan pikemminkin 'filsusta' joka joutuu suodattimeksi savuisessa olevaisuudessa.

Olemme siis ideaalissa tilassa biologisessa mielessä, mutta emme varmasti ideaalissa tilassa siinä mielessä ja tilanteessa --> jos pyrimme olemassaolossa esimerkiksi olemattomuuden illuusioon.

hyvä kysymys.
Olen samaa miettinyt itse, jos ihmisellä on syntyessä vain puhdas tietoisuus, jonkinlainen perusrakenne ilman mielikuva- ja muistokertymää, miten kokemuket alkavat vääristää sitä. On turha sanoa että se on muiden kieroon kasvaneiden ihmisten kuten vanhempiemme vaikutusta koska kysymys palautuu siihen, mistä ne ihmiset jne.... ovat saaneet väärää opetusta.
Onko se puhdas tietoisuus sellainen (=rakenne) että se voi tuottaa ilman ohjausta vain harhaisia käsityksiä, ilman pakko-ohjausta se päättelee kaiken väärin.
Äärimmäinen johtopäätös on että se samsaraan takertunut mielemme on ihmisen normaali ja luonnollinen tila, harhasta vapautuminen on epäluonnollista.
Kysymystä voi pohtia myös niin, että jos uskoo jälleensyntymään ja samsaraan, joutuu kysymään: onko esim. koiralla, jos edellinen inkarnaationi oli koira, harhainen näkemys maailmasta ja jos oli, mistä se syntyi? Miksi vain ihminen elää harhassa ja voi vapautua? Onko koiralla buddhaluonto? Entä kirpulla siinä koirassa?

Elämä on epätyydyttävää ja kärsimystä koska tarraudumme haluun, himoon ja lisää saamiseen.
Epätyydyttävyydestä voi vapautua jne....
Mutta...miksi tarraudumme?

Kai se ego, jonka ympäristö uskomuksineen meille kasaa, on se joka meidät harhauttaa. Murrosiän jälkeen ego on tiukasti kiinni meissä, ja se täytyy hiljentää mutta ei väkisin. Jos heität egosi menemään voimalla, ottaa se voimalla paikkansa takaisin.