Kärsin jonkinsortin kissapelosta. Pelko ei ole paha, sillä kyllä kyykistyn jos jossain kyläpaikassa on kissa talossa ja varovasti tarkkaillen silitän kissaa. Mutta vieraat kissat pelottavat, kun minulle on hyökännyt jo kaksi kimppuun kynnet ojossa O_O
Tykkäisin kissasta kuitenkin valtavasti lemmikkinä ja seuralaisena. Unelmahankinta kerrostaloeläjälle. Olen pesunkestävä koiraihminen, mutta asuntoni tiettyjen ominaisuuksien vuoksi en voi koiraa ottaa. Olen etsinyt tietoa Ragdolleista ympäri nettiä ja varovaisesti uskaltanut arvailla, että pystyisin Ragdollin luonteen vuoksi pääsemään eroon kissakammosta ja saamaan kissasta ihanan lemmikin ja seuralaisen.
Haluaisinkin nyt erityisesti Ragdoll-ihmisiltä mielipiteitä, kannattaisiko minun harkita raggaria. En ole mikään kissavihaaja, pelkään vain niitä hiukan ja haluaisin todella päästä pelostani eroon.
Tykkäisin kissasta kuitenkin valtavasti lemmikkinä ja seuralaisena. Unelmahankinta kerrostaloeläjälle. Olen pesunkestävä koiraihminen, mutta asuntoni tiettyjen ominaisuuksien vuoksi en voi koiraa ottaa. Olen etsinyt tietoa Ragdolleista ympäri nettiä ja varovaisesti uskaltanut arvailla, että pystyisin Ragdollin luonteen vuoksi pääsemään eroon kissakammosta ja saamaan kissasta ihanan lemmikin ja seuralaisen.
Haluaisinkin nyt erityisesti Ragdoll-ihmisiltä mielipiteitä, kannattaisiko minun harkita raggaria. En ole mikään kissavihaaja, pelkään vain niitä hiukan ja haluaisin todella päästä pelostani eroon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
välttämättä olla juuri kallis ragdoll rotukissa? maailmassa on liian paljon kodittomia kissanpentuja jotka joutuvat lopetettaviksi koska kukaan ei halua pitää niistä huolta ja antaa niille kotia.
´Sitä paitsi ihmiisiin tottuneet kotikissat ovat aivan yhtä ihania ja kilttejä kuin ragdollit. Jokainen kissa on yksilö, jopa ragdolleissakin voi olla äksyjä persoonia. meilläkin on semmoinen maatianen joka käyttäytyy ragdollin rotupiirteiden mukaan (heittäytyy veltoksi sylissä yms..)
no päätös on kuitenkin sun, tässä linkkejä ragdoll-aiheisille sivuille: www.finragdolls.net, www.incat.fi/ragdoll, www.kissaliitto.fi/rag
Kuinka voit edes ajatella hankkivasi kissan, kun tunnustat pelkääväsi sitä. Osoittamalla pelkääväsi saat kissasikin tuntemaan olonsa turvattomaksi ja käyttäytymisen sitä myötä hyvinkin arvaamattomaksi. Kun kissa pelkää, silloin otetaan kynnet ja hampaat avuksi. Kissa on elävä,herkästi tunteva eläin, joka ansaitsee arvoisensa kodin, eikä mikään leikkikalu jolla kokeillaan, josko pelkosi hälvenisi (sitten onkin lehdessä ilmoitus allergian vuoksi poistettavasta kissasta)
.. kyseessä ei ole mikään testi-leikkikalulemmikki. Hyvänen aika, osaanhan nyt kokemuksestakin sitoutua lemmikkiin, en ole mikään vastuuntunnoton pikkulapsi.
Ragdoll alkoi kiinnostamaan siksi, kun kuvaus ragdollin luonteesta muistutti enemmänkin koiraa kuin kissaa. Ja kun pennusta asti kissaan tutustuisin ja tekisin itsestäni kissan oman ihmisen, en sitä osaisi pelätä. Vieraat, arvaamattomat kissat epäilyttävät ja hieman pelottavat.
Harmillista, mikäli viestini antoi kuvan että ottaisin kissan testieläimeksi. Ei, ei ja missään nimessä EI! Halusin ragdoll-ihmisiltä tiedustella kissan luonteesta ja muusta käytöksestä mahdollisesti ensikissaksi sopivaksi. Enkä todellakaan olisi kissaa ottamassa, ennenkuin tutustuisin erittäin hyvin sen käytökseen, luonteeseen, hoitoon ym.
Joops...
Mulla on ollut kissoja jo vajaa kuukauden. Rotukissa eli cornsih rex ja 3 kpl... Kaikki nää alle vuoden ikäisiä... Oikein uteliaita ja seurallisia, että että...
Mulla ei ollut ennen kissoja saatikka koiria... Cornish Rex on jännittävä tuttavuus: eloisa, älykäs, utelias ja toimelias. Se kiintyy syvästi omistajaansa ja osallistuu aktiivisesti lähes kaikkeen mitä puuhaat. Se on äärimmäisen hyväntahtoinen ja rakastaa ihmisseuraa. Se istuu sylissäsi, nuolee naamasi ja puskee tiensä pehmeän kehräyksen saattelemana sydämeesi.
Cornish Rex on leikkisä koko ikänsä. Se istuu harvoin sohvan koristeena ja näyttää ikävystyneeltä. Paperipallo, topz-puikko, kynä tai pullonkorkki saa rexin yltymään vauhdikkaaseen hupailuun. Kuningaskunnan hallinta onnistuu omistajan hartioilta, josta voi samalla kalastaa maukkaimmat herkut voileivältä. Samoissa asemissa Cornish Rex on korvaamaton apu tiskihommissa.
Mulla nää kolmet, että niillä on toisistaan seuraa..
Mulla on tuttavaperhe, jolla on ragdoll kissa... Todella iso ja pörheän kokoinen kissa ja todella painava verrattuna näihin keijukaisiin... Tää kissa on luonteeltaan rauhallinen ja on utelias ja pitää noutamisesta ja tykkää sylissäoloa... On kaunis kissa tosiaan!!!
Rotukissoja on monenlaisia ja pitää miettiä mitä itse toivoisi lemmikin olevan.. Jos haluat ragdollin, niin siitä vaan...
Sanoisin että rotukissat ovat suunnilleen kaikki aika samanlaisia luonteeltaan (ja tällä tarkoitan sitä, että suurinosa oikein sosiaalisoiduista rotukissoista on juuri hyvin koiramaisia; seuraavat joka paikkaan, ovat jatkuvasti joka paikassa ja haluavat mahdollisimman paljon ihmien huomiota, sekä osallistuvat päivien askareisiin). Sanoisin enemmänkin että se luonne on yksilökohtaista. Tiedän ragdollin joka on enemmän yksinnäinen kuin sosiaalinen, mutta samalla tavalla tiedän myös itämaisia ja cornish rexejä jotka ovat itsenäisempiä enemmän kuin riippuvaisia. Eli se todellakin riippuu siitä miten kissat kasvatetaan, sosiaalisoidaanko ne oikein ja miten sinä kohtelet kissaa.
Tietenkin pientä poikkeamaa roduissa on.
Useimmiten kuitenkin rotukissat on sosialisoitu oikein, joten jos itse tykkäät ragdollien ulkonäöstä niin sellainen vaan hankkimaan. Mutta suosittelen kyselemään ihan eri kasvattajilta ja ota sellaiselta kasvattajalta joka kertoo sinulle kaiken kissoista ja joka tulee parhaiten juttuun kanssasi. Kasvattajista voi saada aina pitkäaikaisia ystäviä ja tukea jos joku painaa mieltä kissa-asioissa.
Ccrawr "sosialisoi", minä sosiaalistan...
tosin en kasvata. Maatiaskissani saanut kolmet pennut.
Mutta tähän ikään ehtinyt jo useamman kissan kasvattaa pennusta aikuiseksi ja hautaan asti.
Tämä kuvaus rotukissojen luonteesta, on kyllä myös ihan yks-yhteen maatiaiseenkin sopiva.
En usko rotujen enkä maatiaisten välillä olevan suuriakaan eroja, mutta yksilöitä löytyy..
Saman pentueen kissoista toinen viihtyy sylissä ja rapsuteltavana, vaihtaa sylistä toiseen, sängystä toiseen ja on koko ajan siellä missä jotain tehdään. Toinen taas seuraa mieluummin sivusta. Minun kissani ovat erikoistuneet puutarhatöihin. Haravoiminen on parasta. Kukkapenkkien ja kasvimaan "kitkeminen" on myös erityisen mieluista. Siellä on paljon tassuja auttamassa kun vähän kukkavarsien välissä heilahtaa.
Mutta siihen kissapelkoon... Kissahan on hyvin leikkisä, etenkin pienenä pentuna. Ja leikkiinhän kuuluu vaaniminen ja hyökkääminen. Kynsin ja hampain "tappaminen". Tämä leikki säilyi ainakin minun kissoillani 20-vuotiaaseen, eli kuolemaan asti. Ajattelisin, että hyvin rauhallinen pentu voisi olla sinulle sopivin. Kasvattajat tietävät ja tuntevat pentunsa, ja osaavat suositella. Lisäksi, jos vain kasvattajalle sopii, niin kannattaisi viettää mahdollisimman paljon aikaa pennun kanssa ennen luovutusta.
Muistettakoon todellakin, että kissa on peto, olkoonkin mitä rotua tahansa. Pennun on opeteltava metsästämään ja paras konsti siihen on leikkitappelut ja hyökkäilyt. Eläin ei tiedä sitä, että lemmikkinä elämä on turvatumpaa eikä ole tarvetta opetella villin elämän tapoja. Terve kissa leikkii, vaanii ja hyökkäilee jossakin elämänkaarensa vaiheessa, eikä sellaista kissaa olekaan joka näin ei joskus tekisi. Taisin hieman ylireagoida edellisessä vastauksessani, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että kissapelkoa on turha hoitaa jollakin tietyllä rodulla.
... on juuri hyvin koiramaisia; seuraavat joka paikkaan, ovat jatkuvasti joka paikassa ja haluavat mahdollisimman paljon ihmien huomiota, sekä osallistuvat päivien askareisiin...
Tämä koskee myös minulla olevaa kisulia, vaikkei rotukissa olekaan.
harkitset pennun ostamista,niin käy ensin "livenä" tutustumassa ko.kissoihin.Käy katsomassa ragdolleja ja keskustelemassa omistajien ja kasvattajien kanssa esim.kissanäyttelyissä.Ja monen kasvattajan luokse saa kyllä mennä tutustumaan kissoihin,kun vaan rohkeneen kysyä.
Ja muistathan,että jokainen kissa on yksilö.Luonne ei niinkään siitä rodusta johdu.Saman rodun sisällä kaikki kissat omia persooniaan.
Ensinnäkin sanoisin, että jos vain mitenkään pystyt, niin ragdoll-kissoja kannattaa ottaa kaksi saman tien. Ne ovat niin tavattoman seurallisia, että ne saattavat kärsiä aika paljon jos niitä on vain yksi, ja omistaja on pitkiä päiviä poissa kotoa.
Lisäksi kahden kissan touhuja on tietysti vielä tuplasti kivempi seurata. :-)
Meillä on siis kaksi ragdoll-tyttöä, jotka aivan kohta täyttävät vuoden. Mekin tutustuimme rotumääritelmiin etukäteen, ja nämä kissat ovat kyllä todella paljon senkaltaisia kuin yleensä ajatellaan. Aivan tavattoman seurallisia ja ihmisystävällisiä. Rakastavat seurata omistajaansa joka paikkaan, ja oli puuha sitten mikä hyvänsä, haluavat tulla mukaan. Näiden kissojen kanssa ei vessassakaan käy yksin. :-) Myös suihku, tiskaaminen, lehden lukeminen ja tietokoneella oleilu ovat näistä tytöistä äärettömän kiehtovia.
Mutta kuten täällä jo mainittiinkin, rotukissatkin ovat yksilöitä, ja meillä se näkyy niin että vaikka ragdollia yleisesti pidetään innokkaana sylikissana, meillä se ei ole näin. Toinen tytöistä haluaa kovasti silitystä ja rapsutusta, mutta niin että hän asettuu makaamaan lattialle, pöydälle tms. ja sitten kovaäänisesti naukuen ilmoittaa että nyt sopisi tulla hellimään! Mutta kun istumme esim. sohvalla, niin syliin ei tule koskaan, ja jos nostaa syliin, niin ei siinä viihdy, vaan hyppää alas.
Toinen taas tulee syliin iltaisin, kun katsomme sohvalla telkkaria, ja asettuu siihen makaamaan hyväksi katsomaansa asentoon, mutta jos häntä rupeaa liikaa paijaamaan, niin lähtee pois. Eli on hyvin tarkka siitä miten paijataan ja mihin saa koskea. Usein myöskin, kun toinen meistä on tietokoneella, tulee siihen viereen pöydälle makaamaan ja silloin pitää silittää.
Molemmat myös tykkäävät nukkua osan yöstä sängyssä kanssamme, mutta silloinkin niitä saa silittää jos ne juuri sillä hetkellä sitä itse sattuvat haluamaan. Muuten ne vain poistuvat arvokkaasti.
Se on kyllä totta että ainakaan nämä meidän kissamme eivät ikinä raavi tai pure, muuta kuin hyvin hellästi. Jos läimivät tassulla, niin kynnet ovat aina sisällä.
Jos todella pelkäät kissoja, niin minäkin kehottaisin ensin käymään tutustumassa kissoihin kasvattajan luona, ja katsomassa miten reagoit. Mutta ragdoll on kyllä ihana rotu!
Ja tässä vielä muutama kuva meidän neideistä:
http://picozilla.com/en/135738/171631899o.jpeg.html
http://picozilla.com/en/135735/138189967l.jpeg.html
http://picozilla.com/en/135736/141526011l.jpeg.html
http://picozilla.com/en/135737/148894804l.jpeg.html
Entäpä jos ottaisit valmiiksi kiltin kissan, jonka luonne on jo tiedossa? Eläintaloissa on ihania kissoja ja niistä on saatavilla usein luonnetiedotkin. Samalla tekisit kissasta onnellisen ja se varmasti osoittaisi sinulle kiitollisuutta ihan toisella tavalla.
Älä ota kissapelkoosi kissaa, se ei sillä parane.
Kun kissa vaistoaa pelkosi, niin se saattaa käyttäytyä hyökkäävästi, vaikka muuten olisikin kiltti kissa. Näin on minulla olevan kissan laita. Kun kylässä on henkilö, joka pelkää, niin kissa käyttäytyy aggressiivisesti tällaisia henkilöitä kohtaan. On kokemusta kolmen vieraan osalta.
minulla on kyllä kokemusta kissapelosta... minä en itse pelännyt mutta kihlattuni pelkäsi... hänen kimppuunsa oli käynnyt joskus kissa ja viillellyt tosi pahasti (tosin sekin oli vahinko;kissa heitetiin niskaan)onneksi äidilläni oli kaksi tosi ihanaa ja kilttiä kollia... tutustuttiin ensin niihin ja nyt meillä on kaksi aivan ihanaa kisua..eli hyvin kävi; pelosta ei ole kyllä enään mitään jäljellä :)
Minulla on ollut/on samanlainen ongelma, kuin sinulla ja ymmärrän täysin mitäajat takaa. Itse hain löytöeläinkodista ensimmäisen kissani (oli silloin n.2v). Löytöeläintalon omistajalta kysyin kilttiä kissaa, koska kerroin hänelle että pelkään kissoja. Hän oli kovasti ihmeissään miksi otan kissan jos niin pelkään. En uskaltanut edes koskea kissaan siellä. Pyysin naista laittamaan kissan koppiin. Kotona sitten avasin kopin ovin ja menin sohvalle odottelemaan mitä se minulle tekee. Voin kertoa että kylmä hiki oli pinnassa ja yöllä nukuin ovi kiinni, ettei se vaan tule yöllä kimppuuni. Mutta vähitellen aloin luottaa siihen, jopa pihalla se seurasi perässäni ei uskaltanut mennä minnekään ilman minua. Olin aika pian ihan myyty, vaikka pelkäsinkin sitä. Kuulostaa ihan hullulta, mutta loppujen lopuksi kissa uskoi minua ehkä vähän paremmin kuin miestäni, joka ei todellakaan pelkää kissoja. Eikä kissa käyttäytynyt minua kohtaan mitenkään "vihaisesti", vaikka aivan varmasti on vaistonnut että pelkäsin sitä. Ehkä se huomasi etten halua sille mitään pahaa ja siksi luotti minuun niin paljon. Meni vuosi hain toisen kissan samoilla toivomuksilla. Tällä kertaa sain mukaani sellaisen 4-v sylinallen, että olin heti myyty. Nyt molemmat kissat nukkuvat sängyssäni koko yön, toinen jopa tyynylläni. Pelko ei ole vielä kokonaan hävinnyt, mutta se tulee esiin vain silloin kun kissat juoksevat kilpaa pitkin taloa (siinäkin pelkään että raapivat ohi mennessään jalkojani, kun yrittävät etteivät liu lattialla)Eli hyvin on pelot voitettu ja olen todella tyytyväinen että otin sen tuon ensimmäisen kissani ja sitten toisen. Ei kai meille muuten olisi tulossa 5 viiden viikon päästä pentukissaa... :) sen tulossa on sitten taas voitettava itsensä ja pelkonsa. Lähinnä pelkään että se raapii ja puree, koska kumpikaan noista aiemmista kissoista ei ole ikinä edes yrittänyt purra tai raapia minua. Kyllä ne on tuonut elämääni niin paljon iloa, että ei yhtään kaduta kun "pakotin" itseni opettelemaan elämään kissan kanssa. Olen kyllä aina tykännyt kissoista, mutta minun kimppuun on kissa joskus nuorempana käynyt niin siitä pelkoni on tullut aikanaan.
Mutta olisi kiva kuulla hankitko sinä kissan itsellesi.... :)
asdas
Kissoja ei kannata mennä, varsinkaan vieraita, koskettelemaan, jos korvat on luimussa tai häntä vispaa vimmatusti. Jos kissa on innostunut ja leikkipäällä niin se saattaa varoittamatta rapata.
Tosiaan ihan jo pentunakin voi joistain kissoista nähdä millainen siitä tulee isona luonteeltaan. Jotkut ovat rauhallisempia kuin toiset sisarukset. Ja kasvattajat kyllä tuntevat kaikkien pentujen luonteet... jos otat kissanpennun, et voi välttyä naarmuilta kun pienen kissanpennun leikkiin kuuluu leikkitappelu. Kissa vaan pitää opettaa siihen ettei kynsiminen ja pureminen ole oikein ja että se sattuu... paljon tulee sinullakin opeteltavaa kissan hellästä oikeasta opettamisesta/käsittelystä, varsinkin jos et ole koskaan ollut tekemisissä niiden kanssa muuten kuin nähnyt tutuilla.
Itse pelkään koiria, koska ne usein ravaavat ja hyppivät päälle, nuoret saattaa jopa esitellä hampaitaan ja purra. Haisevatkin yleensä. Moni iso koira on käynyt päälle varsinkin kun olin lapsi ja siitä jäi pahat traumat kun verisiä ruhjeita jäi pitkin kehoa. Uutisissakin vähänväliä juttua miten joku koira käynyt jonkun päälle ja jos ei tappanut niin mennyt ihminen sairaalakuntoon. Lenkillä usein jos tulee koira vastaan niin menen hieman paniikkiin ja huippaa kun se koira alkaa tulla kohti ja murista. Kissa kun vaan raapaisee, niin siihen tulee korkeintaan vähän aikaa vuotava haava. Ja vaikka olen verikammoinen, tulee paha olo kun näen vähänkään verta tai sisäelimistä meinaan jo pyörtyä, niin ne kissojen rappaisut ovat kuitenkin sen verran kesyjä ettei vielä ole tarvinnut edes laastaria ikinä laittaa. Jos kissa joskus on kovaakin puraissut kun väärässä tilanteessa ottanut syliin kun kissalla ollut täysi paniikki päällä, niin ei siitä puraisusta ole ikinä jalkiä jäänyt, korkeintaan vähäksi aikaa kulma-hampaiden painaumajäljet.
Saa nähdä antavatko kasvattajat sinulle ragdollia, jos tietävät että et ole ikinä kissaa omistanut, et tiedä kissan kasvattamisesta mitään ja pelkäät niitä. Suosittelisin tutustumaan jonkun tutun kissaan vielä sen omistajan kanssa, ennenkuin oman kissan otat. Voit saada lisärohkeutta rutkasti.