En tiedä, sohaisenko nyt pahemman kerran muurahaispesään, mutta asia on pyörinyt mielessäni useasti.
Olen vanhustyössä oleva sairaanhoitaja ja häpeällisesti tunnustan: väsyn potilaisiini.Ymmärrän, että olen vanhojen ja sairaiden ihmisten hoitaja,edunvalvoja ja "passari", mutta missä kulkee hoitajan avun ja potilaan aiheuttaman terrorin raja? Usean potilaan kanssa hoitosuhde on kestänyt vuosia,rutiinit toistuvat aamuisin samoina.Mutta jos esim.herra A tai rouva B ei saa aamupuuroa tai pääse wc:hen tasan tiettynä kellonaikana,alkaa haukkumisryöppy.Kun ihminen laitostuu, rutiinit tulevat tietysti elintärkeiksi, mutta olen tässä pelottavan usein todennut itselleni, että harva ihminen on niin joustamaton ja kärttyisä kuin vanha asukas.Menikö nyt rikki se tabu, joka velloo vanhustenhoidon ympärillä?Eivät todellakaan kaikki laitosvanhuksetkaan ole puolustuskyvyttömiä ressukoita, monia hoitajia systemaattisesti kiusataan nykypäivän laitoksissa vanhusten taholta.Nyt, kun lakko on ajankohtainen, minä olen kuullut vanhusten suusta nurinaa ja nääsäämistä':"ei ne piikalikat ennenkään rahoja kuuraamisesta pyytäny"-tyyliin.
Olenko kutsumukseni unohtanut, ymmärtämätön pöljä vai tunnistaako joku hoitaja saman ongelman?Henkisesti näihin lauseisiin väsyy.Työpäivä työpäivältä....
Olen vanhustyössä oleva sairaanhoitaja ja häpeällisesti tunnustan: väsyn potilaisiini.Ymmärrän, että olen vanhojen ja sairaiden ihmisten hoitaja,edunvalvoja ja "passari", mutta missä kulkee hoitajan avun ja potilaan aiheuttaman terrorin raja? Usean potilaan kanssa hoitosuhde on kestänyt vuosia,rutiinit toistuvat aamuisin samoina.Mutta jos esim.herra A tai rouva B ei saa aamupuuroa tai pääse wc:hen tasan tiettynä kellonaikana,alkaa haukkumisryöppy.Kun ihminen laitostuu, rutiinit tulevat tietysti elintärkeiksi, mutta olen tässä pelottavan usein todennut itselleni, että harva ihminen on niin joustamaton ja kärttyisä kuin vanha asukas.Menikö nyt rikki se tabu, joka velloo vanhustenhoidon ympärillä?Eivät todellakaan kaikki laitosvanhuksetkaan ole puolustuskyvyttömiä ressukoita, monia hoitajia systemaattisesti kiusataan nykypäivän laitoksissa vanhusten taholta.Nyt, kun lakko on ajankohtainen, minä olen kuullut vanhusten suusta nurinaa ja nääsäämistä':"ei ne piikalikat ennenkään rahoja kuuraamisesta pyytäny"-tyyliin.
Olenko kutsumukseni unohtanut, ymmärtämätön pöljä vai tunnistaako joku hoitaja saman ongelman?Henkisesti näihin lauseisiin väsyy.Työpäivä työpäivältä....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo on totta. Meillä asuu tällä hetkellä 30 vanhusta, joista 2 haukkuu hoitajia kokoajan. Mm. tarjoat aamulla neuletakin, suuttuu kun sitä tarjoaa. Seuraavana aamuna et tarjoa neuletakkia, suuttuu kun en tarjoa ja hän haluaakin neuletakin.
Vaikka kuinka pysyy tyynenä, rauhallisena ja kohteliaana, niin pinnan alla kuohuu.
Kun sitten jaetaan lomakkeet, joissa saa arvioida hoitajien työtä, he haukkuvat hoitajat maanrakoon.
Vaikka kuinka heitä hoitaa, niin koskaan hoito ei mene heidän mielen mukaan.
dementia ja lääkkeet. Yleensä hyvän vanhuksen luona käydään sukulaisin voimin. Veemäisen vanhuksen luona ehkä poika tai tytär.
ei sitä "vahvoille" vanhuksille pidä nöyrtyä ja kumarrella. Mitä vanhus "antaa" sinulle, myös sinä annat "saman" vanhukselle.
Joskus tule mietittyä, että onko se "viisas ja lempeä vanhus" jokin urbaanilegenda.. Mutta sitten taas tapaa jonkun, joka todistaa, ettei se ole.
Kovaa on myös käytöshäiriöisten dementikkojen ja psykogeriatristen potilaiden (asukkaiden..) hoitajilla, sellainen minäkin olen joskus ollut. Olen kuullut huorittelua, haistatteluja, uhattu milloin rollaattorilla, milloin palosammuttimella, lyöty, tarrattu hiuksiin, potkittu..
Ei tulisi mieleenikään palata tuohon työhön enää. Roudata vessaan ja suihkuun kolmen hoitajan voimin kiroilevaa ja kaikilla raajoillaan huitovaa isoa miestä ja pestä niitä paskoja.. Saa kuulkaa tapahtua melko hirveitä työrintamalla, ennen kuin siihen palaan. Työ on jumalattoman raskasta, sekä fyysisesti että henkisesti. Kiitosta ei tule juuri koskaan, osastonhoitaja lähinnä esittää kopperostaan uusia, hienoja ideioita ja vaatimuksia kuten esim. miten pöytä tulisi kattaa, ..
Omaiset, juuri ne heistä jotka vähiten viitsivät käydä, purnaavat ja esittävät suureen ääneen vaatimuksia. Oikeastaan eniten sai niiltä omaisilta, jotka olivat hoitaneet vanhusta itse tai olivat niin paljon tekemisissä, että tiesivät mitä todellisuus on..
Aika usein täällä on kommentoitu, että mitäs lähdit alalle, tiesit mitä tulema pitää. Mutta en tiennyt, eikä tiedä edellenkään suurin osa suomalaisista, myöskään niistä "neuvojista" täällä. Todellisuus on karua paikoitellen ja voitte uskoa, ettei kovin moni ole enää kiinnostunut tuota todellisuuta kohtaamaan. Että tulkoot robotit tai filippiinot minun puolestani.
Meillä avopuolella tuo ongelma näkyy myös erityisen selvästi. Useat vanhukset ovat niin itsekkäitä, etteivät ymmärrä, että avun tarvitsijoita on monia muitakin. He odottavat hoitajan tulevan joka päivä tietyllä kellonlyömällä ja haukut saa, jos on vartin myöhässä.
Ongelma on erityisen paha, jos enne on tultu esim. aamulla haavaa hoitamaan(asiakas muuten omatoiminen) ja tuleekin uusi asiakas, jolle täytyy antaa aamulääkkeet suuhun asti ja muuta auttamista. Ei ymmärretä, että kellonaika voi muuttua, jos tulee tilalle sellainen asiakas, jolle ajankohta on tärkeämpi. Kentällä tulee muutenkin usein vastaan yllättäviä tilanteita, jotka viekin suunniteltua enemmän aikaa, joten seuraava asiakas joutuu odottamaan.
Yleensä tällaiset asiakkaat ovat naisia ja lapsettomia vanhoja piikoja, joiden ei ole koko elämänsä aikana tarvinnut paljoa muita ihmisiä ajatella, aina on ollut vain se "minä itse". Eikä vain myöhästyminen ole ongelma, vaan myös se jos tullaan hieman etuajassa. Esim. raivokohtaus voi saada alkunsa jos hoitaja tulee laittamaan silmätippoja 10 minuuttia hänen mukaansa liian aikaisin. Siinä tulee kyllä sanottua, että "voin kyllä mennä autoon istumaan niin kauaksi.." ja asiakas huomaa sen jälkeen oman typeryytensä.
Dementoituneilta vanhuksiltahan sen ymmärtää, mutta kun meillä kotihoidossa on vain muistamattomuutta tai muuten aika virkeitä asiakkaita.
teidän kaikkien kirjoitukset ovat niin totta ja niin tutunkuuluisia.Ei tiedä "maallikko", mitä hoitajan päivään voi kuulua.Joskus minäkin,selkä vääränä raahatessani agressiivista 90-kiloista miestä pesulle, olen miettinyt:saisko fyrkkansa helpommalla?Tapajuoksuttajalle-ja pyytäjälle olen sanonut, että pitäisi ehtiä auttamaan muitakin.Vastaus:Minä haluan palvelua, minä maksan hoidosta.Siinäkö pitäisi alkaa selittämään palvelurakenteista ja maksukatoista?
Hoitaja taitaa olla nykyajan piika, ainakin, mitä vanhusväestöön on uskomista.Ja sen haluaisin tietää, miksi vanhus rupeaa avuttomammaksi kuin on vain sen takia, että "hoitajien kuuluu tehdä kaikki?"Eikö jäljellä olevan toimintakyvyn säilyttäminen ole hoitajien tehtävä, ei puolestatekeminen ja yletön passaaminen?
...Löysin todella paljon itse kokemiani asioita.
Olen teidän kanssanne samaa mieltä.
En siis ennen todellakaan aavistanut mitä hoitajan täytyy kestää!Enkä usko että maallikoilla(lue;ei hoitajilla,koska tästäkin tulee nyt sanomista muuten...)on todellisuudesta aavistustakaan.He näkevät yleensä sen hiljaisimman ajan päivästä/sen mitä tahtovat nähdä...
"Yx hoitsu vaan" tuosta avuttomuudesta...Olen huomannut ihan saman.Haluaisin käyttää työssä kuntouttavaa työotetta,joka onnistuukin joidenkin kohdalla...Aika harvojen koska he katsovat kaiken olevan hoitajien tehtäviä vaikka pystyisivät oikeasti itsekkin tekemään niin.
Aika harvoin kiitosta kuulee...
Tapajuoksuttaja on aika hauska termi,niitä löytyy paitsi potilaissa niin myös omaisissa.Eräs omainen kerran juoksutti minua etsimässä erästä potilaan henk.koht tavaraa.Kun olin puoli tuntia penkonut osastoa ympäri niin hän tuli luokseni v-mäisesti hymyillen ja kertoi ko tavaran olleen hänen taskussaan.Hän oli sen edellis päivänä laittanut sen sinne kokeillakseen että kuinka hyvin osastolla pidetään huolta ihmisten tavaroista!totuus oli että olin nähnyt hänen penkovan läheisensä kaappia ed päivänä mutta pidin sitä aivan normaalina,en kiinnittänyt kummempaa huomiota.Hän nimittäin toi aina jtn ja vei esim vaatteita pesuun...Juuri näin,arvatkaa ottiko päähän...:p
kannattaisi vakavasti harkita ja toteuttaa johonkin toiseen toimipisteesen hakeutumista. Muutakin työtä kuin perseitten pyyhkimistä löytyy sairaanhoitajalle, jos vaan hieman haluaa laittaa itseään likoon, ottaa sen vastaan, ettei olekaan osaston pätevin ja kaikkitietävin. Hieman siis vaikka opiskelijoitten osaan palaamista, siihen kun joutuu kysymään ja itsekseen toteamaan, ettei osaa eikä hallitse kaikkea.
Sehän meillä muistaakseni on edelleenkin,velvollisuus kouluttautua ja pitää taitoja yllä. Mihin te siellä vanhustenhoidossa kouluttaudutte? Uusien vaippojen teippaamiseen ja persuojarasvojen käyttöön?
Menkää vähän itseenne.
Missäs sun "toimipistees" on, kun et joudu takapuolien ja rasvojen kans tekemisiin?Kyllä teho-osastollakin niitä pyyhitään...kiva asenne sulla, kollega, vanhustenhuoltoon...
olisit ymmärtänyt, etteivä kaikki ole vain jääneet perseelleen istumaan ja moittimaan tilannetta. Ja tuo vanhusten suhtautuminen ei muutu vaikka kuinka hoitajat lähtisivät "haastavampiin" hommiin, kyllä se on asennekasvatus ja sukupolven vaihtuminen, mikä siihen auttaa. Ja näistä asioista on hyvä keskustella, tätäkään puolta hoitotyöstä ei moni tiedä.
Mene sinä itseesi, huonokäytöksinen moukka.
aina voi, ja pitäisi vaihtaa toimipistettä, jos alkaa yhdessä paikassa olo mättämään, niin ettei huomaa kuka on asiakas, kuka hoitaja, vaan kummatkin kiukuttelevat yhtä lailla.
Olen ollut sen verran vuodeosastoilla, että tiedän sillä olevan paljonkin "suojatyössä" hoitajia, jotka eivät ammattitaidollaan pärjäisi missään muualla. Kiroilevat potilaita, paiskovat ja hoitavat toimensa juuri ja juuri laillisuuden rajojen sisäpuolella. Antaisivat palaa, jos tietäisivät etteivät itse pala.
Asenteeni vanhustenhoitoon on edelleenkin empaattinen ja lämmin,mutta hoitotyöhön tympääntyneisiin hoitajiin ei vieläkään.
Tämä täti teki sitten ratkaisunsa ja laittoi pariin paikkaan työhakemuksen...Ei todellakaan ollut hoitoalan paikkoja!:D
Kokeilen nyt ainakin jotain muuta...
Sain maatilahommissa vähän surkeampaa palkkaa kuin hoitoalalla(noin 1000e jäi käteen kuussa pitkistä työpäivistä),tein töitä suurimmaksi osaksi ulkona,satoi tai paistoi...mutta en ollut koskaan henkisesti niin väsynyt kuin hoitsuna ollessani!Fyysisesti kyllä olin väsynyt,mutta se ei ollut mitään verrattuna tällässeeseen kokonaisvaltaiseen uupumukseen...
Kokeilen nyt ainakin et löytyiskö jtn mielenkiintoista...