Mistä taide teidän mielestä kertoo?? :)
AuTTaKaa!!
...?
601547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Maailmanlopun kaaoksesta joka hupailevasti keskustelee platoonisen allegorian merkitysten kanssa. Ainostaan meedikko voi ymmärtää taiteen syvimmän dialektiikan joka didaktisen monitahoisen dialektiikan kautta tuo esiin luovuuden polttopisteen. Kun pöly lopulta laskeutuu taiteesta jää jäljelle trubaduristinen antikliimaksi, joka ei jätä ketää kylmäksi.
Ps. olen taide
Itse en ole kovinkaan taiteellinen, ja tämä kysymys meiltä kysyttiin koulussa kuviksen tunnilla ja ensi tunnilla me yhdessä pohdimme mitä se tarkoittaa, että jos jollain olisi jotain selkeää vastausta tai mielipidettä jonka tälläinen amatöörikin ymmärtäisi niin olisi kiva..koska itse en ole saanut mitään järkevää sanottavaa..please auttakaa.. :)
Itse en ole kovinkaan taiteellinen, ja tämä kysymys meiltä kysyttiin koulussa kuviksen tunnilla ja ensi tunnilla me yhdessä pohdimme mitä se tarkoittaa, että jos jollain olisi jotain selkeää vastausta tai mielipidettä jonka tälläinen amatöörikin ymmärtäisi niin olisi kiva..koska itse en ole saanut mitään järkevää sanottavaa..please auttakaa.. :)
Taide on edelleen taiteilijan luoma tunnetila jonka hän ulkoistaa toisten nähtäväksi.
Moi.Mitä lahjakkaampi olet johonkin suuntaan taiteenalueella sitä helpompi sinun on menestyä.Ei edes kaikista lahjakkaista tule menestyviä taiteilijoita.Mutta taiteen ystävä voi olla ja monille sekin tuottaa tarvittavan tyydytyksen.
on loistava syy olla tekemättä mitään järkevää. Se antaa ihmiselle hyvän oikeutuksen elää omien oikkujensa mukaan sen sijaan, että tekisi töitä niin kuin muut ja sopeutuisi normaaliin yhteiskuntaelämään. Ja kun joku tuota kritisoi, niin hänelle sanotaan, ettei taidetta voi kritisoida - Taide on jumala.
Mutta kysyjälle: Jos etsit täältä vastauksia, mitä voit sitten tunnilla opelle kertoa, olet aika heikoilla vesillä - kuin papukaija, joka toistaa muiden lauseita. Ja jos luulet, etteivät muut tuota huomaa, olet vielä heikommalla pohjalla.
Sen sijaan mene kirjastoon, lainaa joku hyvä taidetta käsittelevä perusteos ja lue se läpi. Saat varmasti paremman ja syvällisemmän vastauksen, kun tällä "sieltä mistä aita on matalin" -tekniikallasi.
Tai jos et jaksa kirjastoon asti raahautua (mitä kysymyksenasettelun perusteella epäilen) googleta sanoilla "Mitä taide on"
kuitenkin kysellä muiltakin ihmisiltä, mitä he asiasta ajattelevat.
Keskustelunavauksiahan se ope sinne tunnille varmasti toivoo, eikä valmiita (oikeita) vastauksia.
inhimillisyydestä ja ihmisenä olemisen kaiksta eri puolista.
Taide kertoo tarinoita, ottaa kantaa ja esittää mielipiteitä, välittää kokemuksia ja antaa iloa ja nautintoa ihmiselle, joka on aina pohtinut ja selvitellyt omaa paikkaansa ja osaansa maailmassa.
Taide on sukua niin politiikalle kuin uskonnollekin, kaikki nämä koskettavat sitä, mitä ihminen maailmasta ja itsestään ajattelee, miten asiat hänen mielestään ovat ja miten niiden pitäisi olla. Siksi taiteesta usein myös riidellään yhtä katkerasti kuin uskonnosta tai politiikasta.
Taide käyttää erilaisia välineitä, tai oikeastaan ihmiset käyttävät mitä moninaisimpia välineitä ilmaistaakseen itseään. Jonkun väline on pronssi, jonkun graffitimaalitölkki, eivätkä nämä kaksi ihmistä välttämättä ymmärrä toisiaan. Heidän toiminnassaan on kuitenkin yhteistä: halu ja tarve jättää merkki, jälki itsestään, saada ymmärrystä ja hyväksyntää. Nämä ovat myös jokaisen ihmisen, taidetta tekemättömänkin, perustarpeita.
Käsittelettekö pelkästään kuvataidetta vai myöskin musiikkia, kirjallisuutta, elokuvaa jne?
Lue palstan otsikko:kuvataide
"Taide on sukua niin politiikalle kuin uskonnollekin, kaikki nämä koskettavat sitä, mitä ihminen maailmasta ja itsestään ajattelee, miten asiat hänen mielestään ovat ja miten niiden pitäisi olla. Siksi taiteesta usein myös riidellään yhtä katkerasti kuin uskonnosta tai politiikasta. "
Tuo oli kauniin romanttinen näkemys taiteesta ihmisyyden perimmäisten arvojen tulkitsijana.
Todellisuus on kumminkin ihan muuta. Taiteesta ei nykyään riidellä lainkaan sen arvojen takia, vaan ihan muista syistä. Suurin syy on se, että suurta yleisöä ärsyttää maksaa (veroja) jostain, mitä eivät ymmärrä ja toinen se, että taiteilijat koetaan yhteiskunnan elätteinä. Taidepiireissä taas suurin nurinan aihe on väärin jaetut apurahat.
Siinä mielessä käsityksesti taiteesta inhimillisten arvojen tulkitsijana osui oikeaan, että se mitä parhaalla tavalla tulkitsee ihmisten välistä kateutta ja oman minän korostamista.
Ilolla odotan sitä päivää, että taiteesta riidellään sen kantaaottavuuden ja sanoman takia, mutta nykytaiteessa se on mahdotonta, kun pääosa siitä on henkilökohtaista lässyn lässyn tuherrusta tai sensaatiohakuista pissa-kakka-sperma-leikkejä.
Nostan vilpittömästi hattua sille taiteijalle, joka aikaansaa julkisen keskustelun taiteen merkityksestä tai vaikkapa sensuurista, nostamalla niin vahvoja arvoja pöydälle. (Kuten Hannu Salama, Timo K. Mukka tai Kalervo Palsa aikanansa)
Salama, Mukka ja Palsa juuri ole taiteilijoita, eivätkö he juuri ole tehneet niitä taideteoksia, joista on tarkoitus keskustella?
Tuskin koulun kuvaamataidon opettaja aikoo rajoittaa keskustelun vain nykytaiteeseen, sen saavutuksista ja ongelmista aika harva koululainen mitään tietää.
Ei ilmiötä kannata arvostella pelkästään sen perusteella, mitä sen suurimmat ongelmat tai pahimmat lieveilmiöt ovat. Myös korkeimmat tavoitteet ja jaloimmat päämäärät ovat olemassa ja vaikuttavat, eivät ne ole läheskään kaikilta taiteilijoilta unohtuneet.
Taide on pitkä, elämä ja nykytaide lyhyt. Ei taide ole epäonnistunut tehtävässään tai tehnyt lopullista itsemurhaa, se elää vaikeaa murroskautta, jonka oireina syntyy myös ehkä tarkoittamaasi lässy-lässyn-paskaa. Laman aikana varttuneista lapsista moni syrjäytyi tai lähti itsensä ja yhteiskunnan kannalta hedelmättömille ja vahingollisille poluille, mutta kaikki nuoret eivät suinkaan ole toivottomia ja hyödyttömiä. Samoin on myös taiteen laita.
Taidetta on ja tulee olemaan vielä sen jälkeenkin, kun meitä ei ole, ja minä olen vielä nuori ihminen. Voin taiteilijana antaa kunniasanani siitä, että en ainakaan tahallani yritä kenenkään kallita veroeuroja hukkaan heittää. :)
käytetään kaikenlaiseen, välillä turhaan, välillä jopa vahingolliseen toimintaan. Kansanedustajat korottavat palkkojaan ja ajelevat taksilla, lahjuksia annetaan, turhanpäiväisiä kehittämisprojekteja ja konsultaatiota pistetään pystyyn siellä ja täällä vain, että kaikenlaiset yhteiskunnan loiseläjät saisivat makkaran leipänsä päälle. Epäilyttäviä yritystoimintoja tuetaan, rahat menevät omiin taskuihin. Kaikki tietävät tämän, siitä nuristaan, mutta se tavallaan hyväksytään yhteiskuntaan kuuluvana ilmiönä.
Miksi taiteilijoiden saamat apurahat nostattavat tavallisia veronmaksajia kiihkoon, joskus jopa raivoon? Nehän ovat pisara valtameressä, eivätkä vieläpä ollenkaan se suurin vääryys, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Lähes jokainen on poliittisesti johonkin suuntaan kallellaan, vaikka ei kuuluisikaan puolueeseen tai olisi muuten aktiivinen. Perheessä on keskustalaisuutta, duunaritausta tai yrittäjätausta. Lähes jokaisella on jokin mielipide uskontoon, vaikka ei kovin uskonnollinen olisikaan, käsitys siitä, että joko on jumala tai sitten ei.
Lähes jokaisella on myös käsitys siitä, mikä on taidetta, minkälaista on hyvä taide tai mikä on visuaalisesti miellyttävää.
Taide nostattaa tunteita. Ihmisillä on siitä vakaumus, hatara tai luja, mutta vakaumus kuitenkin.
En muuten jaksa olla kateellinen toisten saamista apurahoista. Niitä on niin vähän, että ei niitä kaikille riitä kuitenkaan. Ei edes kaikille, jotka todella niitä ansaitsisivat.
Eikös tällä palstalla riidellä taiteesta sen kantaaottavuuden ja sanoman (tai niiden puutteiden) takia? Taidekeskusteluahan tämäkin kai on.
käytetään osin leväperäisesti ei mitenkään oikeuta siihen. Eikä sillä voi perustella taiteen apurahoja, koska se olisi loukkaavaa taidetta kohtaan. Apurahojen tai ylipäätään taiderahojen tulee olla rehellista rahaa.
Ongelma on siinä, että nykytaide on niin eriytynyt muusta yhteiskunnasta, etteivät ihmiset enää koe sitä omakseen. Se tuntuu vieraalta ja oudolta.
Ihmettelen missä on se yhteiskunnallinen ryhti, jolla noita vähiä taidevaroja voitaisiin kohdentaa paremmin palvelemaan tätä yhteiskuntaa. Sen sijaan että tuetaan kaikenlaista hömppää, mitä joku keksii taiteeksi nimittää, niin tuettaisiin niitä taiteilijoita, joilla olisi halu tehdä laatutaidetta, mutta realiteetit eivät anna siihen aikaa.
Ja ehdottoman tärkeää olisi myös joku hyvin sisäsiittoisen taidemaailman ulkoinen arvio siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta. Esimerkiksi taidenäyttelyt voisivat tehdä kyselyitä kävijöiltä ja nämä tulokset sitten koottaisiin yhteen "yleisön mielipiteeksi", joka myös ohjaisi rahojen käyttöä, ei pelkästään, mutta taide-eliitin lisäksi. Nykyinen järjestelmä on aivan liian hyväveli/nuoleskeluperiaatteella toimiva.
ei saisi käyttää leväperäisesti, eikä taiteilijoiden apurahoja voi sillä perustella.
Luit nyt minua kuin piru raamattua. Tarkoitukseni oli osoittaa, että ihmiset kokevat voimakasta vääryyden tunnetta, jos taiteilijoiden apurahoja jaetaan heidän mielestään vääriin osoitteisiin. Vastaavaa suuren vääryyden kokemusta ei heillä tunnu olevan aivan konkreettisten ja aitojen vääryyksien ja huijauksien kohdalla.
Tällä yritin todistaa, että ihmisillä on niin ollen pakko olla taiteesta VAKAUMUS, aivan kuin uskonnosta ja politiikastakin.
Pois se minusta, että haluisin lähteä yhteisiä rahojamme vessasta alas vetämään.
Ajatus kyselyiden tekemisestä taidenäyttelyiden kävijöille on kannatettava. Voi jopa olla, että tällaisia kyselyitä jossain tehdäänkin. En ole varma. Taiteilijoiden apurahoihin kuitenkin menee myös sellaisten ihmisten verorahoja, jotka eivät käy taidenäyttelyissä. Monet ovat sitä mieltä, että mitään apurahoja ei pidä edes maksaa. Jos toiminta ei kannata ja taulut eivät myy, pitää tehdä siitä johtopäätelmät ja vaihtaa alaa. Pitäisikö näidenkin ihmisten mielipide ottaa huomioon? Eihän sitäkään voi valita, haluaako veroeuronsa antaa vain syntysuomalaisten sosiaaliturvan järjestämiseen tai haluaako tarjota terveyspalveluja vain niille, jotka eivät ole itse elämäntavoillaan aiheuttaneet sairauttaan.
Minusta taideasioissa pitää kuunnella myös taiteen tekijöitä ja "taide-eliittiä." He ovat kuitenkin koulutuksensa saaneet, työnsä tehneet ja ovat oman alansa asiantuntijoita. Sisäänpäinlämpeävyyttä ja sisäpiirisyyttä on, se on ongelma, eikä se siitä ainakaan vähene, että taideala on pieni ala ja tekijöitä on suhteellisen vähän. Asiantuntijoita "teloittamalla" ei kuitenkaan välttämättä saataisi aikaan mitään kestäviä ratkaisuja.
Miten muuten on, millaisena näette etenkin pääkaupunkiseudun galleristien roolin nykyisessä taidemaailmassa? Hehän ovat kuitenkin yksityisiä ammatinharjoittajia ja tekevät mitä tykkäävät kyselemättä veronmaksajilta mitään. Heidän puljuissaanhan niitä taiteilijoiden töitä roikutellaan seinillä yleisön katsottavana. 85% näyttelyistä pidetään yksityisissä gallerioissa.
Mutta olisikohan oikein sanoa, että taide on sitä, että taiteilija, joka pystyy oivaltamaan elämää syvemmin kuin keskivertoihminen, hakee keinoa esitellä huomionsa toisillekin, kuvan muodossa.
Gurdjieff puhui arvottomasta individualistisesta taiteesta ja objektiivisesta taiteesta, joka vaikuttaa katsojaan tavalla, jonka taiteilija on päättänyt.
miten taiteilija muka oivaltaa elämää syvemmin kuin keskivertoihminen?
Taitaa tällä kirjoittajalla olla oma lehmä ojassa, kun tällaisia egonkohotuksia kirjoittelee.
mitä tarkoitan - muille on vaikea selittää.
Minä en pidä itseäni kovin syvänä ajattelijana. maalarina olen käsityöläinen, en taiteilija. Sitä paitsi taitoni ovat ruostuneet.
En puhunut omasta työstäni, vaan taiteesta taiteena. Ihanne voi olla, vaikkei siihen itse yltäisikään.
Lue Gurdjieffia, hän osaa selittää paremmin kuin minä. Tai lue Michelangelon elämänkerta. Saat aivan uuden näkökulman siihen, mitä taide merkitsi taiteilijanerolle.
osaa muille selitää, se yleensä kertoo lähinnä siitä, ettei itse ihan ymmärrä tuota asiaa.
sinun kykenevän ajatuksiani seuraamaan. Ne, joilla ymmärrystä on, kyllä tajuavat. Se, mitä sanoin, ei ollut kovin vaikeatajuista.
että olen samaa mieltä. tuollainen on ylimielistä. Ja aivan varmasti yksi syy miksi varojen käytöstä apurahojen muodossa nuristaan; kuka niitä haluaa antaa nirppanokkataiteilijoille jotka luokittelevat itsensä 'keskivertoihmisten' yläpuolelle?
Tuollainen taidekäsitys on niin pielessä kuin voi olla.
on jonkun toisen kirjoittama, pelkkää projisointia.
elämää SYVEMMIN kuin keskivertoihminen. Hänellä kyllä usein on voimakas tarve oivaltaa siitä jotakin olennaista, ja hän keskittyy asiaan jokapäiväisessä elämässään. Se on hänen työnsä.
Uskon, että taiteilija havainnoi ympäristöään usein tarkemmin ja kriittisemmin. Taiteen tekeminen vaatii usein tietynlaista ulkopuolisuutta ja tarkkailevaa asennetta. Tästä puhuvat monet taiteilijat. Mielestäni et ole siis aivan väärässäkään tuon ajatuksesi kanssa. Taiteilija katsoo elämää ja maailmaa usein eri kantilta kuin muut, tai pyrkii katsomaan sitä monesta eri suunnasta.
ja muistiinpanoihin - antaa hyvän kuvan taiteilijan ajatuksista. Luepa, miten hän kuvailee David-patsaansa suunnitteluvaihetta. Jo tuo kohta kirjassa antoi minulle aivan uuden tavan katsoa sitäkin niin tunnettua teosta. Se ei ole vain hyvin tehty näköispatsas, vaan paljon, paljon enemmän.
'yläpuolella' kyvyssään ymmärtää, ei voi olla taiteilija. Hän voi olla käsityöläinen, voi tuottaa sieviä kuvia, olla kuvittaja, sisustusmaalari, mutta taiteilija hän ei voi olla.
Suomessa on vallalla outo harhaluulo, että kaiken pitäisi olla tasapaksua mössöä, ja että jokainen pystyy kaikkeen, kunhan koulutetaan.
Puhun luonnollisesta paremmuudesta, en itseomaksutusta. Toistan jälleen - taiteilija kyllä ymmärtää mitä tarkoitan. ja toistan: en pidä itseäni taiteilijana. Käsiala-analysoija sanoi vuosia sitten käsialastani, että taiteilijana minun pitäisi olla meditoivampi. En yhäkään sellainen ole. Mutta ihailen sitä taiteilijoille annettua syvyyttä ja tarkkanäköisyyttä. Todellisia taiteilijoita syntyy harvoin.
eri asiaa olla taidollisesti tai kyvyllisesti parempi kuin muut, tai olla niiden 'yläpuolella'. Ihminen, joka asettaa itsensä toisten 'yläpuolelle' ei ole taiteilija, vaan narsisti.
Kannattaa myös muistaa, että osa taiteilijoista ovat eläneet aika kurjan ja onnettoman elämän, mutta luoneet silti hienoa taidetta. Itse uskon, että taide kumpuaa paljolti myös tuskasta, kurjuudesta ja mielen sairauksista.
tai ajattelukyvyssäsi on parantamisen varaa. Alkuperäinen mielipiteeni oli: "taide on sitä, että taiteilija, joka pystyy oivaltamaan elämää syvemmin kuin keskivertoihminen, hakee keinoa esitellä huomionsa toisillekin, kuvan muodossa". Selitän ja selitän, mutta et tajua. Joko sinulla on traumoja siitä, että jotkut ihmiset todella ovat parempia kuin toiset, joissakin asioissa, tai ihmiskuvasi on lattea. Keskivertopulliainen ei luo merkittävää taidetta, se on kyllä aivan varma. Ja taiteilija ei välttämättä itse huomaa olevansa muita parempi, paitsi käsityötaidossaan - sen taiteilija kyllä osaa ammattitaitoisesti arvioida. Hänen suuruutensa ihmisenä voi arvioida vain toiset. Ja niiden toisten on oltava itse tarpeeksi viisaita pystyäkseen näkemään viisautta toisissa. Itseään kovin paljon älykkäänpää, henkisempää, parempaa ihmistä ei voi arvioida, jos itsellä ei ole noita käsitteitä.
En osaa sinulle selittää. Tuskin koskaan ymmärrät.
kuuluu:" Mutta olisikohan oikein sanoa, että taide on sitä, että taiteilija, joka pystyy oivaltamaan elämää syvemmin kuin keskivertoihminen, hakee keinoa esitellä huomionsa toisillekin, kuvan muodossa."
Minusta tuo on likimain täyttä potaskaa, jonka taustalla on vain halu saada taiteilija näyttämään jotenkin hienommalta, paremmin elämää ymmärtävältä. Siis pelkkää egon kohotusta vailla ensimmäistäkään faktaa.
Ja en usko, että ajattelukyvyssäni tai ymmärryksessäni on sellaista vikaa, joka tähän asiaan olennaisesti vaikuttaisi. Itse et vain näe haluasi nostaa taiteijuutta jotenkin hienommaksi kuin tavallinen elämä.
Jännä juutu on myös se, että iso osa näistä "elämää syvemmin ymmärtävistä" juo itsensä hengiltä. Taitaa olla raskasta tuo ymmärrys.
poikkeaa toisistaan kovasti. Onkohan sinulle 'taiteilija' kuka tahansa, joka jotain töhertelee, ja sanoo itseään taiteilijaksi?
Minä puhun taiteilijasta silloin, kun on kyseessä ihminen, joka ON meidän keskivertopulliaisten keskellä syvemmin elämää ymmärtävä. Töhertäjät juopotelkoot - sillähän heistä pääsee eroon. Taiteilijalla ei ole aikaa tuhlkata elämäänsä. tekemistä ja oppimista on niin paljon.
Suomalaisten apurahojen hakuun vaaditaan aivan erilainen kykyjen kirjo kuin taiteen tekemiseen. En oikein edes usko, että yksi ja sama ihminen voisi olla hyvä molemmissa noissa. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään. Olen harrastelijatöhertäjä, ja nautin siitä. Ihailen todellisia taiteilijoita yhtä paljon kuin nauran tekotaiteellisille apurahojen varassa eteenpäin raahustaville keskivertopulliaistöhertelijöille. nauraisin itsellenikin, jos alkaisin hakea apurahoja. Näkisin sen politiikan kykyjeni harjoituksena, en 'taiteen' tukemisena.
Miksi taiteilija vaivautuisi taiteilemaan ollenkaan, ellei hänellä ole jotain sanottavaa, mitä me tavalliset emme ilman häntä oivaltaisi? Jos apurahat ovat hänen ainut tavoitteensa, niin hän ei ole taiteilija. Ei siinä mielessä kuin minä puhun taiteilijasta.
kuin ne olisivat jokin lottovoitto, ilmaista rahaa, jota saa jos vain osaa olla tarpeeksi ovela.
Apurahoja jaetaan näyttöjen perusteella, tekotaiteellinen paskajauhanta ei niitä jaettaessa paina. En puutu niiden avulla tehtyjen taideteosten taiteelliseen laatuun tai sisältöön, mutta näyttelyitä pitää olla pidettynä ja tulossa, jos apurahoja haluaa.
Valtion taiteilija-apurahan määrä vuonna 2007 on 15 049,56€. Kun jaamme tämän summan kuukausille, huomaamme, että kuukausittaisia tuloja kertyy 1254,13€. Tämä on siis summa, jolla valtio "palkkaa" taiteilijan tekemään taidetta kuukaudeksi, ja jolla hänen oletetaan tulevan toimeen työtä tehdessään. Kysymys ei siis ole mistään lottovoitosta. Jos on keinottelu verissä ja rahan saaminen ainoa tavoite, kannattavampiakin kohteita varmasti löytyy. :/
Kohdeapurahoja taas saa nimenomaan johonkin tiettyyn kohteeseen, hankintaan tai toimintasuunnitelmaan. Nämä rahat pitää tilittää pennilleen, niistä siis ei ainakaan hummaamiseen liikene, eikä viinanjuontiin.
Taiteilijoiden pitää elää niinkuin muidenkin ihmisten. Taiteilijoiden tuloilla, etenkään apurahoilla, ei hankita asuntoja, kesämökkejä eikä autoja, lapsille merkkivaatteita tai viihde-elektroniikkaa olohuoneen nurkkaan. Taiteilija luopuu kaikista näistä voidakseen harjoittaa ammattiaan, joka on hänelle kutsumus. Sinä et ehkä arvosta hänen taidettaan, mutta älä käy väittämään, että apurahat olisivat yhdenkään taiteilijan ainoa tavoite. Ei niillä leveästi eletä. Ruokaa taiteilijankin on saatava suolensa mutkaan.
Jos maalari ei elä maalaamisellaan, menköön töihin, hankkikoon rahaa ja töherrelköön vapaa-aikoinaan. Niin minäkin teen.
Siis sinun mielestäsi Taiteilija on ihminen, joka maalaa, ja pitää näyttelyjä? Aika alhainen rima. Minä puhuin taiteesta ihanteena, johon harva pystyy. Voisin kuvitella, että todellisen taiteilijan työt viedään käsistä, eikä hän tarvitse virkamiesten jakelemia pennosia, vaan pystyy hinnoittelemaan omat hengentuoteensa halunsa mukaan. Oletko tässäkin eri mieltä?
Minä tykkään myös kirjoittaa tuhertaa. Siinäkään en (vielä ainakaan) ole hyvä. Pitäisikö valtion mielestäsi maksaa minulle, että voin jatkaa tuhertamista?
Taidan jatkaa piirtelyä ja kirjoittelemista vapaa-ajallani, milloin sitä nyt sattuu olemaan, ja nautin sen tuomasta varallisuudesta, jos lukijat/katselijat haluavat siihen omalla työllään ansaitsemansa pennoset sijoittaa.
Onpa terveitä ajatuksia sulla.Taiteilija on yksityisyrittäjä joka sitten onnistuu tai ei.Mitä lahjakkaampi olet sitä suuremmat on mahdollisuudet.
taiteilijaa tiedät, jotka saavat koko toimeentulonsa teostensa myynnistä? Kaj Stenvallia lukuunottamatta, joka varmaankin saa elantonsa töistään tehtyjen halpojen julisteiden ja muistikirjankansien myynnistä. Siitä on taiteen ihanne kaukana.
Onko kaikki suomalainen taide siis turhaa? Jos olet sitä mieltä, keskustelemme niin eri tasolla, että meidän on turha alkaa riitelemään.
Taidetta tehdään käytännössä. Taiteilija maalaa, piirtää, veistää, kuvaa tai vedostaa ihan käytännössä. Tähän menee aikaa. Aika ei riitä, jos on pakko tehdä jotakin muuta saadakseen jokapäiväisen leipänsä.
Näyttelyissä taiteilija sitten esittelee tuotoksiaan yleisölle. Mikä siinä on niin "alhaista?" Yleisöllehän taiteilija on halunnut jotakin näyttää ja kertoa. Päänsisäisistä ihanteista ei ole iloa eikä hyötyä kenellekään, jos ne eivät materialisoidu millään tavalla.
Minusta tuntuu, että ne ovat niitä kaiken maailman keittiöfilosofeja, jotka taiteen ihanteita töhertäessään pohtivat. Realiteeteista heillä ei ole hajuakaan. Taiteen tekeminen on enimmäkseen raakaa työtä ilman palkkaa. Taiteilija haluaa antaa katsojalle jotakin, vaikka ei saa mitään vastalahjaksi, ei edes perustoimeentuloa. Siinä sinulle oikeaa taiteen ihannetta.
vain muutaman taiteilijan, jotka siis pyrkivät tuota taidetta kokopäiväisesti tekemään. He ovat kaikki virallisesti työttömiä, ja siis elää kitkuttelevat eri tuilla, jotta saisivat aikaa luomiseen. Luulen, että tuo on paljon yleisempi tapa rahottaa taidetta kuin apurahat.
ensin: "Minä puhun taiteilijasta silloin, kun on kyseessä ihminen, joka ON meidän keskivertopulliaisten keskellä syvemmin elämää ymmärtävä."
Sitten oletat että tuo on jotenkin yleinen määritelmä, mutta se on vain sinun ahdas määritelmäsi, joka perustunee siihen, että haluat nostaa nuo "oikeat" taiteilijat jalustalle juuri heidän syvemmän ymmärryskyvyn takia. Ilmaisesti ihannoit tällaista ominaisuutta ihmisellä, ja haluaisit (salaa) olla tuollainen taiteilija.
Minulle taiteilija on ihminen, joka käyttää pääosan ajastaan taiteen luomiseen, sai hän siitä elantonsa tai ei. Eli tavallaan ihminen, joka kutsuu itseään taiteilijaksi.
joka et ole itse mielestäsi taiteilija? Miten sinä -joka et ole taiteilija- voit ymmärtää jotain todellisesta taiteilijuudesta? Eikö sellainen pitäisi kokea? Miten siis voit tietää millaista on olla -oikea- taiteilija ja ajatella kuin -oikea- taiteilija kun et itse ole sellainen, etkä siten siis voi todistaa millaista on olla -oikea- taiteilija?
jakeluun. Minä en usko koskaan pystyväni olemaan suuri taiteilija. Jonkin verran minulla on käsityöläisen taitoa piirtämiseen ja olen käsistäni taitava melkein kaikessa, mihin ryhdyn. Mutta ymmärrykseni elämästä ei ole sen parempi kuin sinun. Minusta ei ole Taiteilijaksi. Piirrellä haluan, koska se tuottaa minulle iloa. Muille piirrokseni eivät kelpaa. Vein niitä kerran kokeeksi torille, odotuksesta punoittaen. Voin tuskin pidättää intoani, kun pariskunta pysähtyi niitä katselemaan. Kunnes he kysyivät: "Paljonko näillä kehyksillä on hintaa?" Kerroin, että myyn maalauksia, he nauroivat.
Ei Suomessa välttämättä ole Taiteilijoita. Joitakin on ollut aikoinaan. Suomi on pieni maa.
Taiteilijoita pienellä teellä on paljon. En kutsuisi heitä taiteilijoiksi, vaan piirtäjiksi, maalaajiksi, kuvittajiksi, sisustajiksi, suunnittelijoiksi, hökötysten ja vekottimien rakentelijoiksi.
Totta kai puhun omin määritteineni. Mitä mieltä olisi toistella toisten määritelmiä. Keskustelu on mahdollista vain, jos kullakin on omia mielipiteitä ja ajatuksia. Silloin sitä voi kutsua mielipiteiden vaihdoksi. Yleisiä ennakkoluuloja toistelemalla syntyy vain ennakkoluulojen toistelua.
elämäkerta. Avaa silmäsi.
Keskustelethan sinäkin taiteesta, vaikka tuskin olet Taiteilija isolla teellä. Tai mielestäsi ehkä olet?
Taiteilijan pyrkimys totuuteen on lähempänä tiedemiehen, kirjailijan tai psykiatrin pyrkimystä totuuteen kuin keskivertotöhertäjän (mm minun) pyrkimystä/toivetta hankkia elantonsa tuherruksellaan.
Syyskuussa 2007 aloitettiin avoimet keskustelutilaisuukset, joissa käsitellään kysymystä, mitä sisäinen kehitys tarkoittaa ja kuinka sellaista on mahdollista lähestyä. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille ja niihin voi osallistua ilman mitään erityisiä taustatietoja. Lähdemme liikkeelle erilaisista perinteistä ja näkökulmista, G.I. Gurdjieffin ideat mukaanlukien. Ensimmäiset tapaamiset olivat tiistaina 4. ja 11. syyskuuta 2007 Rikhardinkadun kirjastossa, Helsingissä.
Seuraavat tapaamiset järjestetään edelleenkin tiistaisin: 23. ja 30. lokakuuta sekä 6. ja 13. marraskuuta 2007, kello 17:00-18:00. Kokoontumispaikkana on edelleenkin Rikhardinkadun kirjasto, Rikhardinkatu 3, Helsinki.
Edellämainitut neljä tapaamista ovat jatkoa syyskuun kokouksiin ja ne vievät päätökseen alkuperäisen perustutkimuksemme sisäisen kehittymisen mahdollisuuksista.
Lisätietoja myös: http://www.gurdjieff.fi
sellaisia taiteilijoita. Tunnen myös sellaisia tyhjäntoimittajia, kotiäitejä, alkoholisteja, muusikoita, kirjailijoita, urheilijoita ja vaikka mitä. Se, jättäytyykö yhteiskunnan toimeentulotukien varaan, on jokaisen oma asia ja moraalinen ongelma. Mutta jos hakee apurahaa voidakseen luoda, saa tämän hyvin niukan apurahan ja alkaa tehdä työtä iloisena siitä, että voi antaa jotakin kanssaeläjilleen, ei kai sitä ihan jalkapuuta ansaitse?
Taiteilija-apuraha muuten ei ole paljonkaan suurempi kuin työttömyysturvan, asumistuen ja sosiaalitoimiston avustuksen pyhä kolminaisuus, jonka varassa monet elävät, tahallaan tai tahtomattaan.
on totuus sinun mielestäsi. Joku joka on kirjoittanut aikoinaan jalustalle nostetusta taiteilijasta elämänkerran, sen siis täytyy ehdottomasti tietää totuus taiteilijuudesta? Jep jep. Ja kukaan muu ei sitä voi tietää?
Sinullakin on siten vain kalpea aavistus siitä, toisen kirjoittama sana kuvailemassa jotain mitä on olla taiteilija 'isolla teellä'...täytyy sanoa että elät nyt ihan jossain mystiikan maailmassa.
Kehottaisin sinua opettelemaan ajattelemaan omilla aivoillasi. Se on kuitenkin meidän jokaisen tärkein työkalu, avain itsenäiseen pärjäämiseen elämässä. Siten ihminen kykenee mm. asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin omassa elämässään, sen sijaan että eläisi haavemaailmassa. Kriittisyys on myös joskus paikallaan...
Kerro nyt vielä kuitenkin mikä on 'taiteilija ISOLLA TEELLÄ', kiinnostaisi tietää..!:D
että käsityksesi nykytaiteilijasta on varsin romanttissävytteinen. Tätä alaa en suosittele kenellekään. En todellakaan.
Sinä selvästi haluat nähdä kolikosta vain sen kiiltävimmän puolen. Käsityksesi taiteilijasta on varsin stereotyyppinen, tai tahallaan typistät taiteilijan olemuksen sinulle sopivampaan muotoon ja hekumoit sitten sillä. No, nautintonsa kullakin.
Aika kapealla ja keinotekoisella sektorilla liikut taiteilijanäkemyksesi kanssa, näet nimen omaan vain sen minkä haluat ja kaikelle muulle ummistat silmäsi. Mutta niin se usein menee, jokainen meistä survoo asioita omaan muottiinsa sopivaksi. Harva kykenee ajattelemaan asioita kovinkaan avarasti.
hyvin kapea.
'Voisin kuvitella, että todellisen taiteilijan työt viedään käsistä, eikä hän tarvitse virkamiesten jakelemia pennosia, vaan pystyy hinnoittelemaan omat hengentuoteensa halunsa mukaan.'
Sinä nimen omaan kuvittelet. Todellisuus on toista, kannattaa tutustua taiteilijan arkitodellisuuteen. Haastattelepa joskus jossakin ammattilaista ja kysy mitä hänen arkeensa kuuluu.
"Ihailen todellisia taiteilijoita yhtä paljon kuin nauran tekotaiteellisille apurahojen varassa eteenpäin raahustaville keskivertopulliaistöhertelijöille. nauraisin itsellenikin, jos alkaisin hakea apurahoja. Näkisin sen politiikan kykyjeni harjoituksena, en 'taiteen' tukemisena. "
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
minulla on omakin elämä, ja siinä ongelmia. En jaksa sinua valistaa. Miksi edes yrittäisin. Jää räpiköimään keskivertomössöporukoihisi ja taistelemaan apurahoista. Työlläsi tuskin pystyt itseäsi elättämään. Elättäkööt siis suomalaiset sinua. Onnekseni en asu Suomessa, joten en joudu maksamaan töhertelyäsi. Hyvästi. Ja lue toki se elämäkerta, sitten vasta arvostele sitä. Jos pystyt.
tulee, siitä sinä et voi tietää koska en ole kertonut siitä mitään. Sen sijaan itsestäsi olet kertonut jo varsin paljon.
Miksi ihmeessä kaikki kriittisyys on tulkittavissa negatiivisuudeksi? Jos joku ei ole samaa mieltä kanssasi, on hän heti negatiivinen ihminen? Tuota sanoisin varsin mustavalkoiseksi ajattelutavaksi.
Odotin että kykenet parempaan keskusteluun, mutta ei voi mitään.
mutta asun kaukana.
Gurdjieff on vaikea ymmärtää. Hänen ideoitaan on vaikea seurata, koska niitä oppii parhaiten ryhmässä - ja ryhmä on sellainen kuin sen jäsenet. Mistä tietää ryhmän tason, ennenkuin on itse kasvanut aika paljon? Monet mukaantulijat ehkä tulevat, koska haluavat korostaa paremmuuttaan, sen sijaan, että huomaisivat valtavan kehittymisentarpeensa.
Hieno juttu joka tapauksessa.
Jos sanoo ihailevansa todellista taidetta??
Paremminkin vertaus sopii niihin, jotka kieltävät itseään parempien taiteilijoiden olemassaolon.
On hyvä osata nauraa itselleen, jopa etukäteen, siltä varalta, että hakisi apurahaa taiteilijana kehittymisen sijasta. On hyvä pitää mielessään se, ettei apurahan suuruus määrittele taiteen laatua.
Minusta apuraha on hyvä aloittelevalle maalarille, mutta jos parin vuoden jälkeen vieläkin on tuista riippuvainen, jossain on vika. Siinä vaiheessa rahat pitäisi suunata uudelle nuorele yrittäjälle ja antaa kyvyttömien etsiä oma alansa muualta.
ymmärtäminen on tuolla tasolla, suosittelen peruskoulua.
Ryhmä on osiensa summa ja G:n mukaan vaatii paljon kokemusta tunnistaa edes oma tasonsa, puhumattakaan muiden tahi ryhmän tasosta. Siispä ei auta muuta kuin lähteä liikkelle omasta "itsestään", siitä kohdasta missä on. Ja vaikka se tuntuisi maantieteellisesti tahi muuten vain väärältä taikka epäoikeudenmukaiselta, niin se on joka tapauksessa se paikka, missä on.
Bysanttilainen ikonografia ei ole pelkkää uskonnollista taidetta lännen malliin, vaan se on olemukseltaan syvän teologista. Aiheet julistavat kirkon teologiaa eivätkä vain kuvaa uskonnon historiaa. Bysanttilaisen ikonografian toistuvat kuvatyypit, kuten Kristus Kaikkivaltias, Kristuksen syntymä, Kaikkipyhä Jumalanäiti ja Kristus-lapsi sekä Johannes Edelläkävijä ja Kastaja, ovat vuosisatoja kestäneen kehityksen tulos. Uskonnollinen aihe ei kuitenkaan riitä tekemään maalauksesta ikonia ja näin liturgiseen käyttöön kelvollista esinettä. Konstantin Kavarnoksen mukaan ”vasta silloin kun kuvaustapa on hengellinen, ikoni on analoginen eli saattaa viitata aineen ulkopuoliseen todellisuuteen ja kohottaa katsojan sellaisen ajattelun, tunteen ja tietoisuuden tasolle, jota sana ’hengellinen’ ilmentää”. Alkuperäinen ikonitaide on äärimmäisen harkittua, kirkasta, täsmällistä, yksinkertaista, objektiivista, yleistä, hengellistä ja ikoni ilmentää hengellistä kauneutta.
Imo 99% ikoneista on naivisti maalattua soopaa. Sori vaan.
En tajua mitä "objektiivista" näet niissä. Nehän on mielestä piirrettyjä, yleensä vielä todella huonosti.
Lyhyesti:
Ikonien maalaus on alusta alkaen ollut tarkkojen ohjeiden mukaan tapahtunutta toimintaa. Ohjeiden tarkoituksena on saada ikonimaalarit välttämään ”sepittämistä” ja alkukuvasta erkanemista. Ortodoksinen usko säilyttää pyhiensä muiston ja heidän piirteensä eikä ole koskaan hyväksynyt ikonin maalaamista taiteilijan mielikuvituksen tai elävän mallin mukaan. Jos näin tehtäisiin, ihminen korvaisi mielivaltaisesti alkukuvan, josta ikoni on saanut nimensä.
Ikoni rinnastuu ortodoksisessa uskossa rukoukseen. Ikonissa mikään ei kuvasta todellisen maailman kaaosta, vaan kaikki ilmentää sitä jumalallista rauhaa, joka ei ole maallisen logiikan tai moraalin säädeltävissä.
Ikonissa ei ole tavoitteena luonnonmukaisuus. Katsoessamme ikonia emme vain tiedä vaan myös näemme, ettei edessämme ole todellinen ihminen eikä tapahtuma, vaan sen kuva, siis esine, joka on laadultaan erilainen kuin sen malli. Näin ollen minkäänlainen realistinen tilavaikutelman tavoittelu ei tule kysymykseen. Ikoni on kuva ja samalla symboli, viesti. Se on väline ihmisen ja Jumalan kommunikaatiossa. Sen tarkasti rajatut tehtävät ja tekotapa antavat sille monitasoisen merkin ominaisuudet. Se viestii merkkinä, jolla on omat lakinsa.
Tässä on tarkat ohjeet:
8 kananmunaa
1,5 dl kermaa
1 rkl puolikarkeita vehnäjauhoja
suolaa, pippuria
Syntyykö tästä taidetta? Miten voi olla mahdollista että saman symboolin junkkaajat ovat jotain taiteilijoia tai heidän työnsä lopputulos on taidetta?
No whateva... Ainakin parempaa taidetta kuin kiasman seinillä.
pilkkaminen on sitten mukavaa.
Tos on:
http://www.jacobcollinspaintings.com/
http://www.tonyryder.com/
http://www.danielgraves.com/
http://www.douglasflynt.com/
http://www.hustonart.com/gallery.html
http://www.nerdrum.com/
http://home.earthlink.net/~kevinchen9/index.html
http://www.adriangottlieb.com/
jaksan käydä niillä yhtä monta kertaa kun laitat niitä ehdolle :)
Näissä gallerioissa on esillä aika luita näitä huippu realisteja.
http://www.johnpence.com/visuals/painters/index.htm
http://www.annlongfineart.com/about.shtml
http://www.grenninggallery.com/index.php?cPath=320&osCsid=97f3911d329d962f1d46c670a89283fc
Sit tässä on lisää näitä kotisivuja
http://www.aristidesarts.com/
http://www.kristinkunc.com/
http://www.mimsstudios.com/drawings.htm
http://www.benlongfineart.com/
http://www.valdemarlethin.com/
http://wendtgallery.com/wendtgallery/artists/davidleffel/
http://www.sherriemcgraw.com/home.html
http://www.eegallery.com/home.html
http://www.michaelgrimaldi.net/
http://www.williamwhitaker.com/
http://www.lipking.com/
http://www.richardschmid.com/
http://www.burtonsilverman.com/
http://www.danielgreeneartist.com/
http://www.sergiosanchezart.com/
http://www.hustonart.com/gallery.html
http://www.burdicklyon.com/archivetoc.htm
http://www.jeffreyrwatts.com/
Muutamia kuvanveistäjiä
http://www.robertbodem.com/
http://www.lottablokker.com/
http://www.philippefaraut.com/
Kannattaa katsastaa myös suomalaiset
http://www.jussipoyhonen.com/
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=2344
Näissä vierähtääkin tovi.
Hei.Joko on selvinnyt mistä taide kertoo?
ihmisten riitelystä. :)