Ihmettelen noita blogeihin laitettuja käsityö ohjeita.
Jotkut bloggaajat laittavat sinne omia, tai mallista valmistamiaan töitä. Kertovat sitten, että ovat itse mallin suunitelleet, eikä sitä saa kopioida myyntiin.
Kuitenkin vuosikymmeniä käsityöliikkeessä työskennelleenä tiedän, ettei tuo malli voi olla ko. henkilön suunnittelema, koska malli on ollut olemassa paljon ennenkuin ko. henkilö on syntynytkään.
Sitäpaitsi, ei jonkun tuoteen tarvitse olla minkään julkaisun ohjeella valmistettu. Kyllä pitkänlinjan, ammattitaitoinen käsityöihminen voi saada vinkin vaikkapa ratikassa, nähtyään mallin kanssakulkijan yllä.
Siitä vaan alkaa pähkäilemään, kuinkahan tuommoinen tehdään ja lopputulos voi olla hämmästyttävän samannäköinen. (Eikä siinä ole rikottu tekijänoikeutta. Näemmehän koko ajan ympärillämme asioita, joista saamme vaikutteita ja ideoita.)
Keksittyänne jotain UNIIKKIA, älkää ihmeessä levitelkö ohjetta, mikäli haluatte nauttia keksinnöstänne yksinoikeudella.
Jotkut bloggaajat laittavat sinne omia, tai mallista valmistamiaan töitä. Kertovat sitten, että ovat itse mallin suunitelleet, eikä sitä saa kopioida myyntiin.
Kuitenkin vuosikymmeniä käsityöliikkeessä työskennelleenä tiedän, ettei tuo malli voi olla ko. henkilön suunnittelema, koska malli on ollut olemassa paljon ennenkuin ko. henkilö on syntynytkään.
Sitäpaitsi, ei jonkun tuoteen tarvitse olla minkään julkaisun ohjeella valmistettu. Kyllä pitkänlinjan, ammattitaitoinen käsityöihminen voi saada vinkin vaikkapa ratikassa, nähtyään mallin kanssakulkijan yllä.
Siitä vaan alkaa pähkäilemään, kuinkahan tuommoinen tehdään ja lopputulos voi olla hämmästyttävän samannäköinen. (Eikä siinä ole rikottu tekijänoikeutta. Näemmehän koko ajan ympärillämme asioita, joista saamme vaikutteita ja ideoita.)
Keksittyänne jotain UNIIKKIA, älkää ihmeessä levitelkö ohjetta, mikäli haluatte nauttia keksinnöstänne yksinoikeudella.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä sä näitä riitoja jaksat yrittää aloittaa. Missä on ne sun paljon puhutut täydelliset työt ja omintakeiset ideat? Missä on se tietotaito mitä sulla muka on, ethän täällä ole mitään muuta jakamassa kuin muiden halveksintaa ja mollaamassa muiden käsitöitä tai taitoja.
Minäkin voisin kysyä samaa kuin alkuperäinen kirjoittaja ja hyvän kysymyksen esittäminen ei ole mitään riidan haastamista, eikä varsinkaan kenenkään mollaamista. Kysymykseen vastaaminenkin kertoo kirjoittajan tyylistä jotakin...
Minä neuloin itselleni viime keväänä netistä löytämällä sukkamallilla itselleni villasukat ja sen jälkeen onkin tapahtunut melkein kummia...
Kyseinen sukkamalli on kuulemma erään blogihenkilön suunnittelema ja näin hän varasi oikeuden omiin nimiinsä omistaa myös sukkien teko-oikeuden nimiinsä..., sanoen todellakin itse suunnitelleen mallinsa. Sukkien blogineuloja ei tiedä minun neuloneen sukkamalliaan, mutta...
Otettuani sukat käyttööni ja jalkaani on tullut jo kolme naispuolista henkilöä toisistaan tietämättä minulta kysymään sukkien alkuperää ja tivanneet minulta, että onko anoppini opettanut minua ne sukat neulomaan!? Vastaan totuudenmukaisesti, että EI ja kerron mistä ja keneltä malli on. Kaikki kolme henkilöä ovat sitten yhtäpitävästi kertoneet jo dementoituneen anoppini neuloneen niitä sukkia sukulaisilleen vuosikymmenet joululahjoiksi ja anoppini oli saanut neuleohjeen jostain sen aikaisesta neulelehdestä! Anopin tytär oli joskus itsekin halunnut opetella ko. mallin neulomaan, mutta pitänyt mallia liian suuritöisenä ja luopunut aikeestaan! Nyt sukulaisillani on ihmetys suuri kun minä tein tuosta vain heiltä kadoksissa olleella mallilla sukat. Jäin vain tosissani ihmettelemään sukkamallin alkuperää...?!
Monet ikivanhat julkaistut käsityömallit herää "henkiin" uusien nuorien suunnittelijoiden keksiminä ja minä en ainakaan enää usko heitä ennen kuin omin silmin näen koko suunnitteluprosessin alusta loppuun ko. suunnittelijan tekemänä. Samat virkkausmallitkin kiertää lehdestä toiseen pienin epäoleellisin muutoksin ja suunnittelijan nimi vaihtuu lehden mukaan, tai sitä ei löydy ollenkaan. Onhan näitä pilvin pimein ja vasta käsityölehtien vuosikymmeniä kestänyt lukeminen on minullekin paljastanut monta kummallisuutta tältä saralta. Osoittaisn melkein syyttävällä sormella ammattitaidottomuutta näiden ohjeiden kirjoittajien keskuudessa...Ajatelkaa, miksi esimerkiksi lukijoiden ostamissa käsityölehdissä on kaavatkin niitattuna paikoilleen vuosienkin kuluttua ja miksi niistä ei ole otettu kaavoja edes kertaakaan käyttöön vaatteita valmistettaessa omaankaan käyttöön...!? Mikä tehtävä näillä käsityöjulkaisuilla on, jos niitä ei saa käyttää edes omaksi hyödyksi ja opiksi.
Minusta tavallisten käsityöharrastajien hyödyksi monet oikeasti alkuperäiset mallit olisivat paremmin toteutettavissa, kuin nämä nykyiset suunnitellut mallit omalla ammattislangilla kirjoitettuna. Minä ainakin teen käsitöitä melkein silmät ummessa, mutta en tosiaankaan tarvitse siihen tusinatavarakaavoja alan lehdistä! Minusta todellista ammattitaidottomuutta kuvasi kerran sekin kun suunnittelija eräässä tunnetussa käsityölehdessä ohjeessaan käski neulomaan vauvan tumppuun viiden sentin peukalon ja valokuvassa ko. lapanen roikkui pyykkipojalla kiinnitettynä narulla peukalosta! Ihmettelen vain miten sellaisilla ohjeilla saa käyttökelpoisia vaatteita edes itselleen. Taidokkaiden pitsimallien neulominen tyssää usein alkuunsa pienen kaaviossa esiintyneen virheen takia. Korjaus ohjeeseen tulee seuraavassa numerossa, jos silloinkaan. Villasukkien ohjeetkin ovat olleet muuttumattomia melkein sanasta sanaan, vain suunnittelijan nimi vaihtuu! yhtään sukkaa en ole saanut kokoon näillä sukkalankojen mukana tulleilla ohjeilla, joten mielelläni lueskelen ja katselen käsitöitä ilman ainuttakaan neuleohjetta halutakseni. Jatkakaa antoisaa keskustelua puolestani...! Kiitos.
Minkä tahansa tuotteen suunnittelu on kuin palapeli -käsissä on paljon erilaisia osia tai elementtejä joista lopputulos valmistuu. Palapelilaatikon kannessa on vielä kuva jonka mukaan palaset kootaan.
Tuotesuunnittelijalle ne palaset ovat työn tilaajan esittämiä toivomuksia ja rajauksia tai omista tarpeista ja mielikuvista lähteviä visioita.
Kaikessa tuotesuunnittelussa, niin myös käsitöissä:
neuleissa, virkkauksessa ja vaikkapa maton kudonnassa,jokaisessa on lähtökohtana joitakin perusasioita kuten työtavat, materiaalit, käyttötarkoitus yms. jotka on huomioitava suunnittelussa. Neulesuunnittelusta on äskettäin kirjoitettu tällä palstalla mm. keskustelussa joka alkoi harrastajan kysymyksestä kuinka hinnoitella työnsä myyjäisiin.
Otan nyt esimerkiksi vaikkapa perinteisen räsymaton. Jos monelle kutojalle annetaan käyttöön täsmälleen sama määrä matonkuteita - myös samat värit- ja pyydetään valmistamaan matto, voin vakuuttaa että tuloksena on niin monta erilaista mattoa kuin on kutojaa.
Yhden mielestä matto on ainoastaan lattian suoja eikä värien käyttöjärjestyksellä ole merkitystä. Matto valmistuu nopeasti periaatteella: seuraavaksi siitä kerästä joka käteen sattuu.
Toinen käyttää aikaa raidoituksen suunnitteluun ottaen myös huomioon ympäristön johon matonsa aikoo sijoittaa.
Kolmas voi haluta lisää elävyyttä pintaan ja samoista kuteista laittaa mattoonsa nyppyjä tai nukittaa osan teoksestaan, tai hän voi kuvioida työnsä pujottelemalla tai jollakin muulla teknikalla.
Jokainen matto on tekijänsä näköinen ja palvelee käyttäjäänsä omalla paikallaan.
Kaikilla on ollut käytössään samat elementit ja lopputuloksena on täysin erilaiset tuotteet. Kaiki ovat mattoja joissa materiaalin määrä ja värit oavt identtiset, mutta se joka on kutonut väljemmin ilman nyppyjä ja nukituksia on saanut pitemmän maton. Siis suunnittelu on tuottanut myös useampia kokoja samoista tarpeista.
Se ensimmäisellä on ehkä jo valmis matto lattialla kun toinen vasta pääsee aloittamaan mattonsa kutomista suunnittelun, laskemisen ja kokeilujen jälkeen.
Suunnittelu lisää työhön käytettyä aikaa ja vaikuttaa siten myös tuotteen hintaan, mikäli on kysymys kaupallisesta toiminnasta.
Mitä sukkaan tulee, niin sukassa on varsi, kantapää ja kärki. Mitä silmukoiden luomisen ja sukan päättelyn välillä tehdään on sitten se suunnittelijan osuus.
Neulepinta, siis oikeista ja nurjista silmukoista, langan kierroista ja yhteen neulotuista silmukoista muodustuvat kohokuviot, pitsineuleet ja palmikot, ovat aikojen saatossa syntyneitä työtapoja joista on mahdoton tietää alkuperäistä ensimmäistä mallin valmistajaa. Nämä elementit ovat kaikkien suunnittelijoiden ja neulojien vapaasti käytettävissä olevaa aineistoa, niihin ei ole kenelläkään tekijänoikeutta.
Sukan suunnittelija valitsee langan, pintaneuleen, laskee kuvion ja sovittaa kantapään ja kärjen kavennukset kuvioon sopiviksi sekä sarjoo koot. Joku onnistuu saamaan työnsä julkaistavaksi käsityölehteen, toinen on aidosti iloinen onnistumisestaan ja laittaa kuvan ja ohjeen blogiinsa.
Minkä tahansa julkaistun ohjeen mukaan saa valmistaa tuotteen itselleen tai lahjaksi. Tämä näyttää olevan se vaikeasti ymmärrettävä asia näissä keskusteluissa. Myös mallilehtien kaavat on tarkoitettu harrastajien käytettäväksi. Ammattiompelijoilla on kullakin omat sarjotut peruskaavansa joihin sitten kuosittelevat tarpeelliset malli- ja koko muutokset asiakkaiden toiveitten mukaan.
Jos vai taito riittää niin omaan käyttöön voi kopioida minkä tahansa muotihuoneen luomuksen eikä tule syytettä. Tilanne muuttuu sillä hetkellä kun ryhtyy myymään näitä "X:n mallilla" valmistamiaan tekeleitä.
Toinen juttu on valmistaa asiakkaan tai ystävä tilauksesta tai pyynnöstä tietty tuote. Jos "tilaaja" tuo tekijälle sekä mallilehden että kaikki tarvittavat materiaalit niin tuotteen valmistaminen toiselle ei ole tekijänoikeusrikkomus. Silloin määrätään hinta/korvaus ainoastaan työlle. "Tilaaja" on maksanut "mallin" ostamalla sen lehden jossa ohje on julkaistu.
Tässä ei ole tarkoitus keskustella hinnoittelusta eikä verotukseen liittyvistä asioista, ne ovat aivan toinen juttu.
En halunnut aloittaa riitaa, vaan keskustelua aiheesta, josta en ole huomannut paljon puhuttavan.
"Kyllä sä näitä riitoja jaksat yrittää aloittaa."
Odotan ystävällistä vastaustasi, mistä aiheesta luulet minun aloittaneeni riidan haastamisen näillä sivuilla ;)
Asiallisempaa keskustelua aiheesta aioin peräänkuuluttaa.
Tiedoksi, ettei minulla ole blogia netissä.
Olen itse nähnyt blogeissa perinteisten mallien mukaan tehtyjä töitä, mutta niitten yhteydessä on mainittu, mistä ohje on peräisin ja/tai keneltä blogin pitäjä on sen oppinut, omakseen kukaan ei ole malleja väittänyt. Esimerkit olisivat kiva ylläri.
Jos käsityöihminen näkee kadulla, vaikkapa mukavannäköisen pipon ja päättää kutoa sellaisen sekä itselleen, että esim. myyjäisiin.
Kenellä on silloin tekijänoikeus?
Malliahan ei tuossatapauksessa ole jäljennetty mistään julkaisusta.
Kuitenkin ko. tapauksessa osa pipoista menee myyntitarkoitukseen.
On kai liian vaivalloista ja tunkeilevaa alkaa kyselemään pipon kantajalta kuka sen on suunitellut:)
"omakseen kukaan ei ole malleja väittänyt"
Olen kyllä törmännyt joissain blogeissa, jossa nimim. kertoo: "Itse suunittelemani malli", Vaikka samaa mallia olen tavannut jo n.30 vuotta sitten. ( blogin ylläpitäjä sanoo olevansa 25 v.).
Enhän toki väitäkään, että kaikki bloggaajat noin tekisivät. Varmaan enin osa heistä toki suunitteleekin mallit itse, kuten he kertovat.
Meinaan vaan, että kannattaako niitä mallejansa sinne ohjeineen laittaakaan, jos haluaa ehdottomasti käyttää omaa ideaansa vain itse, tai sisäpiirin käytössä.
Hei! Olen samoilla linjoilla kanssasi. Tämä tekijänoikeus-vouhotus on mennyt ihan ihmeelliseksi mouhaamiseksi, jonka varjolla yksi tai useampi vähän yksinkertaisemman sorttinen ihminen hyökkää hysteerisesti räpsättäen milloin kenenkin kimppuun. "Tekijänoikeuksien puolustamisen" varjolla sitten käyttävät todella karkeaa ja alatyylistä kieltä. Ihan ihmetyttää, mistä ovatkin tällaiset tavat oppineet.
Tekijänoikeuksista sen verran, että jos vaikkapa messuilla tai myyjäisissä havaitsen samasta mallista tai muuten saman tyyppisestä tuotteesta sekä kotimaisen käsityöläisen version että selkeän halpiskopion, niin en todellakaan kehtaa ostaa kolmea kopiotuotetta yhden alkuperäisen hinnalla. Ostan sen yhden alkuperäisen tai sitten jätän kaikki ostamatta (kuten yleensä tapahtuu). Tällöin ei kopiotuote vaikuta millään tavalla laadukkaan ja "tekijänoikeuden alaisen" tuotteen menekkiin, ainoastaan se, onko minulla sille niin paljon tarvetta että haluan maksaa pyydetyn hinnan.
Malleista sen verran, että niin kauan kuin ihmisilla on kaksi jalkaa, kaksi kättä ja yksi pää, on todella vaikeata keksiä mitään kovin mullistavaa uutta mallia. Mallineuleet taas koostuvat vanhoista elementeistä, joita on yhdistelty historia hämäristä lähtien, joten oikeasti ainutlaatuista yhdistelmää on niistäkin vaikea kehittää.
Noissa blogeissa on toki useimmiten mainittu, mistä malli on peräisin, mutta onko sittenkään se alkuperäinen oikeasti itse mallin suunitellut?
Nuo valmistus-ohje ketjuthan saattavat olla kovinkin pitkiä.
Silloin hämärtyy kaikilta,kuka on mallin OIKEASTI alunperin keksinyt.
Blogit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksityisten harrastajien päiväkirjoja. Bloggaajat esittelevät käsitöitään ja kertovat mistä itse ovat mallin tai idean saaneet. Jokaisella on omat työtapansa ja nämä harrastajat jakavat auliisti niksejään, neuvovat ja innostavat toisiaan päiväkirjoissaan.
Lähestulkoon kaikki blogeissa esitellyt käsityöt näyttävät valmistuvan omaksi iloksi, perheelle ja suvulle tai kummilapsille yms. lahjoiksi. Myös blogien kuvat ovat kirjoittajien itsensä ottamia. Kuvia itse valmistamistaan tuotteista saa vapaasti julkaista.
Kuka jonkun mallin on joskus suunnitellut, sillä ei ole välttämättä suurta merkitystä normaalissa arjessa. Osaamisen ilo ja lahjan saajan vilpitön kiitos ovat se lähde josta kädentaidot saavat voimansa. Vasta sitten kun alkaa miettiä käsitöden markkinointia ja myyntiä on syytä tarkasti perehtyä mallien alkuperään. Parasta on suunnitella tuotteensa itse niin välttyy tekijänoikeuteen liittyviltä ongelmilta.
Tässä ketjussa olen jo aikaisemmin kirjoittanut sekä suunnittelusta että tekijänoikeuksista.
Nyt kun kädentatoja taas arvostetaan ja nuoretkin tarttuvat ahkerasti puikkoihin ja koukkuihin, pitäisi harrastajia kannustaa - ei pelotella tekijänoikeusrikkomuksilla eikä etsiä tikulla syitä kuinka voisi tekemisen riemun riistää ja innon lannistaa.
kyllä blogeissa on pilvin pimein myytävää käsityötä.
Usein sieltä sivun kulmasta löytyy teksti:
Kiinnostuitko jostakin työstäni ja haluaisit sen omaksesi tms. ja sitten sähköpostiosoite. Suoranaisestikkin voi olla: myynnissä olevat tuotteet ja niille ihan oma tila. Toisinsanoen blogeissa harrastetaan hyvin pitkälle kaupankäyntiä.
Samaa minäkin olen ajatellut, että noin se varmaan on.
Täytyyhän muutoin olla hieman narsistisia piirteitä, jos jaksaa kuvata ja esitellä töitänsä noin laajalle lukijakunnalle.
Muussatapauksessa kai ikioma yksityinen kirjanpito ja muistiinpanot riittäisivät ;)
on toki käsityöläisten esittelyjä myytävistä töistään. Blogissaan saa vapaasti mainostaa sekä tuotteitaan että osaamistaan. Ne jotka ilmoittavat s-postiosoitteensa lienevät ainakin sivutoimisesti käsityöläisiä.
Blogeissaan neulojat myyvät ylimääräisiä lankojaan uusien tieltä ja siinä ei ole mitään väärää, se on kirpparimyyntiin verrattavaa toimintaa. Blogeissa on enimmäkseen hinta heti näkyvillä ja erän saa ensimmäinen niitä haluava.
Käsityöblogit ovat tämän päivän ompeluseura. Töitä esitellään vertaisilleen, neuvotaan ja ohjataan toinen toisiaan uusiin tekniikoihin jne. Käsityöbloggaajat ovat asiastaan aidosti innostuneita ja hyvä niin. Mies ja lapset kyllä mielellään pukevat päälleen äidin/tädin/siskon valmistamia neuleita, mutta se toisten tekijöiden arvostus ja innostus on myös tärkeää. Nykyään työpäivän jälkeen on hoidettava perhe ja koti eikä niitä "wanhan ajan rouvaswäen kerhoja" enää juuri ole. Aikoinaan ompeluseura oli se kotona pitkää päivää tekevien perheenäitien henkireikä. Tänään bloggaaja saa nopeasti neuvoja vaikkapa erilaisten kavennusten tekoon ja ansaitsemansa kehut onnistuneesta työstään.
Blogit ovat hyvä vertaisverkosto,mikä siinä oikein hiertä? Jos ei halua itse osallistua muuten kuin nokkimalla täällä osaavia ja viitseliäitä ihmisiä niin samantien voi jättää ne blogit lukematta jos niistä tulee noin paha ja kademieli.
"Blogit ovat hyvä vertaisverkosto,mikä siinä oikein hiertä? Jos ei halua itse osallistua muuten kuin nokkimalla täällä osaavia ja viitseliäitä ihmisiä niin samantien voi jättää ne blogit lukematta jos niistä tulee noin paha ja kademieli."
Ei tämän ketjun aloittaja varmaankaan kademielellä puhunut, sillä ilmeisesti hän itsekin seurailee noita blogeja, ja hyvä niin.
Käsittääkseni kysymys oli pikemminkin siitä, että jotkut bloggaajat kertovat harhaanjohtavaa tietoa mallin suunittelijasta, koska esittelevät jotain malleia itse suunittelemanaan, vaikka ei todellakaan voi olla ko. henkilön suunnittelema koska malli on ollut olemassa jo vuosikymmeniä aikaisemmin.
Mielestäni nuo blogit ovat kiinnostavia ja innoittavia lueskeltavia, mutta "näen heti punaista", jos huomaan jonkun omineen vaikkapa itse alunperin suunittelemani mallin.
Se hiertämiskommentti koski käsittääkseni tuota ihan toista kommenttia (ei alkuperäistä viestiä) jossa sanottiin, että kyllä täytyy olla ihmisen narsisti että noin suurelle lukijakunnalle esittelee tekeleitään. Siitä kommentista sain taas päivän naurut :D
Tällä logiikalla bussikuskikin on narsisti: kuka muu kuin narsisti muka haluaa tehdä niin näkyvällä paikalla työtään? Entäs alaluokkien opettajat sitten? Toistakymmentä tarkkaavaista silmäparia joka arkipäivä ja vanhemmat siihen vielä päälle! Selvää narsismia! :)
Kyllä blogit ovat ihan normaalien ihmisten virtuaalista "käsityöseuraharrastusta". Minä sentään tilaan toista sataa käsityöblogia Blogilistan kautta, ja loppujen lopuksi hyvin harvassa selvästi myydään mitään. Joillakin blogeilla, esim. niillä joissa arvotaan usein jotain tai joiden pitäjät osallistuvat vaihtoihin, on paljon tilaajia. Sadoilla neule- ja käsityöblogeilla on tilaajia vain joitakin kymmeniä tai vain muutama. Ei se tilaajien määrä mitään vaan se laatu!
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Ajatellaan nyt vaikka ihmistä joka on paljon yksin kotona on kiva olla yhteydessä toisiin ihmisiin esimerkiksi blogin kautta tai näin, kun tässä nyt teen kirjoittelen tänne sivulle ja luen täällä,mitä te olette kirjoittaneet.Tämähän on ajankulua samoin varmaan blogin pitäminen.En kyllä ota kovin vakavasti jos joku väittää mallia omakseen käsitöitä on tehty iät ja ajat varmasti joku on ennenkin tehnyt saman täytyy olla aika keksijä jos keksii uuden mallin sitten täytyisi jo kyllä lähteä hakemaan patenttia keksinnölleen .
On tosi kiva,kun nuoriso on kiinnostunut käsitöistä kaikki kannustus kaikille jotka edes yrittävät tehdä jotakin.Ja jos joku laittaa blogiinsa jotakin saavutuksiaan kuka sitä voi kieltää,että en saisi yrittää tehdä samanlaista ja voisin kyllä sanoa mistä malli löytyy kysyjälle muutenhan joutuisin valehtelemaan.Jos laittaa sinne näkyville jotakin täytyy myöskin olla sen verran todellisuuden tajua ,että toisetkin voi innostua yrittämään mallia kuka sitä voi estää jos julkisesta blogista ottaa mallia.
Totta on ,että blogit ovat nykyajan ompeluseura .
On kiva keskustella toisten kanssa ja katsella mitä kivaa on tehty ja ylimääräiset tarvikkeet vaihtaa kätevästi omistajaa kun samanhenkisten kanssa seurustelee.Itselläni ei ole mitään blogia mutta seurailen säännöllisesti joitakin erikoisesti askarteluja ,kun niitä yritän itsekkin tehdä ja olen kiitollinen niille jotka sellaisia pitävä toisten iloksi.Melkein kun ystävän tapaisi ,kun sivuilla vierailee.Jos joku sivusto ei miellytä en sitten vieraile siellä,mutta ymmärrän senkin ,että jollekin toiselle se voi taas sopia hyvin.Ei kannata mennä sivuille jotka ärsyttävät, kun me voidaan valita helposti omamme.