Oon vasta vähän aikaa seuraillut tätä palstaa, mutta kummastuttaa, kun kasvattajat puhuvat jatkuvasti "rodunomaisista hienouksista". Ei pahalla, mutta mieleen hiipii väistämättä Hitlerin Saksa arjalaisineen... Eikös ne meidän koirulit ole sittenkin ihan omia persooniaan, olkoon rotunsa sitten ihan mikä tahansa, tai ei mikään. Joka rotuun syntyy ihan varmasti oma Pulivarinsa tai Ran-Tan-Planinsa, eikä se tee niistä koirista Koirina sen huonompia kuin muistakaan. Annetaanhan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan omista mussukoistamme just sellaisina, kuin ovat. Myös rotuvalioiden omistajat kuin seropienkin! =) Mukavaa syksyä Teille kaikille!!!
No voihan
kummastus
12529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Että tiedetääm mistä on kysymys,katsos jos vaikka otetaan esimerkiksi autot niitäkin on erilaisia kuten farmari-,paketti-,kuorma-,henkilöaujata jne.
Olisihan se erikosista jos joutuisi ostamaan umpimähkään autonkin ja olsi haaveillut pienestä näppärästä perheautoss millä hoituisi kauppareissut,mutta saisikun huipuunsaviritetyn superurheiluauton joka kiihtyisi nollasta sataan 3 sekunnissa ja veisi 25 litraa/sadalla ja olisi kaiken lisäksi kaksipaikkainen jonne ei mahtuisi kuin yksi pienireppu takakonttiin.
Tässä noin kuvannollisesti mistä on kysymys suurinpiirtein.
En ole kasvattaja mutta joku tolkku se pitää olla noissakin hommissa,ettei kauppias jymäytä ostajaa ja tiedetään suurinpiirtein mitä ollaan saamassa kun otetaan koiraa ja mitä kasvattaja on tarjoamassa.
ihan kaikkien kukkien anneta kukkia ja ihan miten vain. Enhän minä Adolf antanut omien saksalaisten sotilaittenikaan mielellään pariutua suomalainaisten kanssa, koska olisi tullut sekarotuisia pentuja. Ajattele nyt arjalaiset sekoitettuna puoli-aasialaisiin.
mukaan nykyisestä koirajalostuksesta puhuttaessa, en nyt sitten tiedä onko hänen ajattelutavallaan paljon tekemistä asian kanssa, vai onko koirasta vain kerta kaikkiaan tullut TAVARA. Ihan niin kuin ei riitä että on eri autoTYYPIT (kun yksi vastaajista mainitsi autot), vaan pitää olla vähintään kymmenen merkkiä mistä valita auto vaikka mökkitieajeluun tai kaupunkiajoon, ja niiden merkkien sisällä vielä mielellään monta eri mallia joista valita se joka silmää tai muuta ruumiinosaa eniten miellyttää ja jota mieluiten ei ole naapurilla. Niinhän se on mennyt koiramaailmassakin, samantyyppisten koirien joukosta on jalostettu kymmenen eri "merkkiä", ja joidenkin "merkkien" sisällä on vielä näitä eri "malleja". Jokuhan voi tykätä enemmän muhkeasta peräpäästä, ja jollekin toiselle taas huomiotaherättävät korvat (tai taustapeilit) tai suuret ulkonevat silmät (ajovalot) ovat tosi in.
Eli minusta pitäisi näistä sadoista roduista vähitellen liukua enemmän takaisin koiraTYYPPEIHIN, ja lopettaa automaailman ja soffamaailman designin jäljittely eläimen jalostuksessa.
Mutta olen aika yksin tämän ajatuksen kanssa täällä, enkä oikeasti tiedä mistään mitään koska en itse kasvata. Olen vain ulkopuolinen tarkkailija. :) :)
ajatuksesi mutta en sittenkään =)jos olisi vaan tyyppiryhmiä,esim omani kuuluisivat pystykorviin...kyllä olisin aika pettynyt kun ostaisin itselleni chown jonka ulkonäkö olisi mahdollisimman oikea(pentuna se on lähes ainoa valintaperuste kun muusta on vaikea tietää)mutta luonne kuin suomenpystärillä =)Silloin se ei olisi ollenkaan "mun rotu" koska etsin ihan erilaisia luonteenpiirteitä.
...koira ei olisikaan enää "liukuhihnatavara". Olisi ehkä odotettava ja etsittävä aika pitkään jos haluaisi juuri tietynlaisen, eikä se silloinkaan ehkä olisi juuri sellainen. Ja sehän ei käy kun on tavarasta kyse?! Tuotteen pitää olla odotukset täyttävä, ja löydyttävä kohtuullisen helposti.
Eli suhtautumisemme koiriin pitäisi muuttua aika tavalla, se on ihan tosi.
rotua enemmän luonteen kuin ulkonäön perusteella...entä jos luonne olisi aina mitä sattuu?Vietitön seurakoira joka haluaakin olla hirvenhaukkuja...ei kivaa,kuinka montaa koiraa joutuisikaan kierrättämään kun ei voisi tietää sopiiko se luonteeltaan esim kaupunkiin ja sitten olisi harmaita hiuksia luvassa.Jotkuthan toki tekee sitä ajattelemattomuuttaan mutta useimmat koittavat hankkia koiran joka sopii luonteeltaan parhaiten sinne missä kukin elää ja mitä harrastaa.
koiratyypeistä, niin eiköhän ne luonnollisimmin määräytyisi juuri sen koiran käyttötarkoituksen mukaan, eikä ulkonäön.
Luonto on myös saanut aikaa erilaisia koiraeläimiä tis kuinka paljoa,ihan vaan tarpeiden mukaan tietyillä seuduilla,jotka ovat vielä jakautuneet eri alalajeihin,on isoa,pientä ja kaikkea siltä väliltä.
Samoin on ihmiset jos ei he itse jalosta itseään luonto kyllä hoitaa rodunjalostuksen,ihan hitlereistä ja vastaavista riippumatta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Koiraeläimet
Mutta jos olet sekarotuisten puolesta puhuja jotka usein kätkeytyy usein tuon rotuja käsittelevän tekstin taakse mm. väitteillä että rotukoirat ovat sairaampia kuin sekarotuiset.
Mikä ei sinänsä pidä paikkaansa ollenkaan,sillä jos lähtökohtana on "sairaat" rotukoirat niin kuinka sitten kahdesta "sairaasta" rotukoirasta voi tulla terveitä jälkeläisiä?
Ei mitenkään sillä perintötekijät eivät valikoi sitä onko koirat samanrotuisia vai erirotuisia.
Sitä vastoin jos vaikka bernhardilaiselle olisi tullut chihuahan,terrieririn,ajokoiran ajatuskoneisto(aivot) ei sen kanssa todennäköisesti pärjää kukaan.
...en ole sen enempää sekarotuisten kuin rotukoirienkaan puolestapuhuja, ainoastaan koirien. Tarkoitin aloituksellani nimenomaan sitä, että koiran ulkonäöllä tuntuu joskus olevan turhan paljon merkitystä, ennenkuin voidaan olla tyytyväisiä "rodunomaiseen" hauveliin. Minulle koiran luonne on se ykkösasia. Aivan sama, jos löytyy yksi tai useampi "vääränvärinen" karva, nekin kuuluvat koiralleni osana sitä itseään.
Mitä tulee koirien sairauksiin; yhtälailla rotukoirat kuin seropitkin voivat kantaa perimässään sairauksia jotka jossakin sukupolvessa putkahtavat esille. Niinhän ihmisilläkin. Siksi ihmetyttääkin, kun jotkut kasvattajat lupaavat "takuupentuja". Aika uskaliasta.
Ursa, samoilla linjoilla kanssasi, et ole ihan yksin ajatuksinesi! =)
rodunomaiselta ulkomuodoltaan eli rotumääritelmää vastaavalta. Pikkuseikkojen viilaaminen on sitten jo ihan eri juttu.
Rotumääritelmä kertoo selkeästi mitkä värit kuuluvat rotuun, kertoo myös sen minkä asteiset virheet ovat hylkäävät.
Luonne on tärkeä. Oikea luonne ja oikea ulkomuoto oikeine väreineen vasta tekevät siitä koirasta rodunomaisen yksilön.
Myös luonto hoitaa koireläinten laumoissa tuon karvapeitteen värityksen ja ulkonäön melko tarkkaan.
Susilaumassa esim. on ulkonäössä yhtä vähän poikkeamia kuin joissain roduissa ja toisissa roduissa on huomattavasti enemmän poikkeavuuksia jopa värissä kuin susilaumassa,ketuissa jne.
Mutta on tietenkin joitain rotuja jotka ovat käytännössä pilattu jalostuksen toimesta ja näin ollen niistä ei tohdo löytyä tervettä yksilöä.
Kukaan ei tieenkään estä esim. sinua alkaa jalostaa terveitä koiria ei kukaan ja jokainen voi alkaa niitä terveitä koiria kasvattamaan koska vaan,minullakin oli ennen koiria jota moitittiin erittäin sairaaksi melkein kaikkialla tietämättömien ihmisten toimesta,mutta jostain syystä ne elivät yli 15 vuotiaaksi ihan tavallisilla eväillä.
Takuun antaminen nyt vaan kuuluu nykypäivään ihan ihmisten keinosiemennyksestä lähtien,joka annetaan kaikissa tuotteissa,mutta jota valitettavasti käytetään ihan sumeilematta hyväksi ja jolla huijataan ihmisiä,kuten joka alalla ei se nyt ole mikään koiraihmisten etuoikeus ollenkaan.
Kyllä sitä sentään on ihan sehellisiä kasvattajiakin olemassa jotka hyvittää jos koira sairastuu,mutta siinä asiassa täytyy vain tajuta ihan maalaisjärjellä että mikään ei tietenkään korvaa jos joku sairaus puhkeaa myöhemmin jota ei ole sen koira emän tai uroksen suvunperimästä ennen löydetty,kaikki on mahdollista.
Koiraqn karvojen väri ei tee mistään koirasta sekarotuista,sillä jos se on kahden rotukoiran jälkeläinen jotka ovat rekisteröityjä ja sillä sattuu olemaan tiettyjä ominaisuuksia värityksessä ei se silti ole koskaan sekarotuinen tai jos rodulle on ilmoitettu suositeltävä säkäkorkeus jonka haarukkaan se olisi suotava osua on se silti aina rotukoira.
Eri asia on jos alat käydä näyttelyssä silloin sillä on joskus merkitystä ja joillakin roduilla erityisesti,mutta miksi sitten täytyisi mennä näyttelyihin ja vaatia siellä pärjäämistä.
Toisilla roduilla ei esimerkiksi ole säkäkorkeudesta mainuttu mitään joten voi olla minkä korkuinen hyvänsä ja melkein kaikki väriyhdistelmät ovat sallittuja,joten jonkun perusteella sen tuomarin on ne valintansa tehtävä kumminkin ja silloin sillä karvoihin katsomisella vasta on jotain merkitystä jos ei muuta eroa koirista löydä,joten eihän meistä ihmisistäkään ole kaikista missi- tai misterkisoihin eikä kaikki menisi vaikka maksettaisi ja kuitenkin myös ihmiset tekevät hyvin paljon ratkaisuja kumppanin hankinnassa ulkonäön perusteella.