Olemme yrittäneet hankkiutua raskaaksi yli kaksi vuotta. Eka vuosi syötiin hormoneja, tokana vuonna tehtiin testit (mulla toinen putki tukossa, muuten kaikki ok), kokeiltiin inssiä ja sittemmin koeputkihedelmöitystä.
Mikään ei auta. Olen kyllästynyt toivomiseen, odottamiseen ja loputtomiin pettymyksiin. Nyt haluan lopettaa yrittämisen (vaikka mieheni toivoo muuta) ja keskittyä normaaliin elämään. Tarvisen ainakin puolen vuoden hengähdystauon ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Yhdeksän alkiota pakkasessa, joten tiedä vaikka meitäkin tulevaisuudessa onnistaisi...=)
Voimia teille, jotka jaksatte yrittää ja toivoa!
Mikään ei auta. Olen kyllästynyt toivomiseen, odottamiseen ja loputtomiin pettymyksiin. Nyt haluan lopettaa yrittämisen (vaikka mieheni toivoo muuta) ja keskittyä normaaliin elämään. Tarvisen ainakin puolen vuoden hengähdystauon ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Yhdeksän alkiota pakkasessa, joten tiedä vaikka meitäkin tulevaisuudessa onnistaisi...=)
Voimia teille, jotka jaksatte yrittää ja toivoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me on kans hoitojen kans yritetty se 2v mutta 7v yhteensä muute. Ei ole kummassakaan vikaa löytynyt. Me päätettiin että joskushan se on yrittäminen lopetettava ja nyt se päätös on tehty. Ei ole yhtään pakkasessa joten ei sekään kummittele taustalla että sieltä ois helpoimman kautta uutta yritystä. Kohta kaks viikkoa sitten tehtiin viimenen IVF josta ei saatu kuin yksi siirrettävä alkio. Ja olen täysin varma että tulos on sama kuin joka ikinen muukin kerta en enää odota mitään. Uskon ettei mieskään odota kun näihin pettymyksiin on jo tottunut. Mutta voihan se onnata luomustikin kun on stressi poissa mielestä jos kerta mahikset siihen on.... Toivoa on niin kauan kuin elämääkin!
Meillä kävi tosi hieno tuuri, pidettiin kesä taukoa hoidoista (paitsi hormoneista tietty), ja kun syksyn alussa menin lääkäriin alkionsiirron valmistelua varten, olikin kohtu jo varattu!
Miehellä heikko sperma ja itsellä PCO, taustalla kaksi inseminaatiota ja yksi ICS joten helppo tapaus ei oltu. Yritystä takana 3 vuotta. Vaikka saattaa kuulostaa kliseiseltä, älkää luopuko toivosta, joskus se tauon pitäminenkin saattaa auttaa. Ajatelkaa muuta ja pitäkää lomaa yrittämisestä, nauttikaa toisistanne!
Hyvä, että pidätte taukoa. Väsymys kun tulee, niin sille ei voi mitään. Sen yli voi kuitenkin päästä, ajan kanssa.
Itse pidimme taukoa hoidoista 7 kk. Ensin päätimme,että hoidot ovat kokonaan loppu. Mutta päätös elää ilman lasta oli kuitenkin liian raskas. Kun nyt vielä iän puolesta raskaus olisi mahdollinen, niin päädyimme aloittamaan hoidot alusta. Tauko teki kuitenkin todella hyvää. Ei miettimistä lääkkeistä, ovulaatiosta, siirroista jne.
Nyt sitten olen uudella tarmolla mukana touhussa, alkion siirto tehtiin toissa päivänä ja nyt tässä vaan odotellaan.
Teillä asiat tuntuu olevan silä lailla hyvin, että alkioita on pakkasessa. Ei siis tarvitse käydä koko rasittavaa hormonikuuria alusta asti lävitse.
Jaksamista ja halaus sinulle!
Ei mekään ihan kokonaan toivosta luovuta, mutta kropan ja pään täytyy antaa levätä tosta hormonihelvetistä.
Toivottavasti teillä tärppää!!! Mukavaa syksyä ja odotusta.