Kohta talvi jo koitaa.
Jäädyttää veen.
Ei paikaa mulla.
Mihin mä meen.
Syksyinen lahti.
Sieluton ranta.
Ikävä kaipuu.
Sydämes panta.
Vaik kurkoitan kauas.
Kukaan ei kuule.
Uin yksinäin.
Vain ikävä sauranain.
Tuska.
Jäädyttää veen.
Ei paikaa mulla.
Mihin mä meen.
Syksyinen lahti.
Sieluton ranta.
Ikävä kaipuu.
Sydämes panta.
Vaik kurkoitan kauas.
Kukaan ei kuule.
Uin yksinäin.
Vain ikävä sauranain.
Tuska.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kovin surullinen on runosi tänään...
Auttaisiko pussillinen auringonsäteitä (_)
on paras vaan olla, ettei enää mitään säry lisää, eikö niin?
Surraan surut ja sitten taas porhalletaan, kun on sen aika.... ( :( sinun puolestasi)
Taas runoilit kauniisti
kauniista linnusta
Mukavaa jatkoa päivälle / ec ♥♥
Meren heinät
pysähtyy
Mustan veden
pinnasta
vain kasvot
Renkaat -
ne vain suurenee
pinnalla veen
Aavaa -
Näin paljon surua
*Muru rymistelee paikalle, jarrut kirskuen jopo lentää kylelleen kanervikkoon*
Gitta, nyt et kyllä yksin oo täällä, onko selevä!
Vaan tuu pois sieltä veestä, sinne en kyllä tuu paleleen! :/ kalikali!!!!
Täällä on pyyhe ja vinkkelit ja sisällä muuta lämmikettä..*Muru viheltellee* ;)
Sellainen biisi on Jari Sillanpäällä, ja se tuli
väkisinkin mieleen tuosta " kukaan ei kuule "
Mutta runossasi on edelleen se kaipaus ja ikävä.
Viimeisestä säkeestä jää sellainen olo, kuin oli-
sit luovtuutanut jo, mutta olen varma, ettet
silti ole, Hän palaa.
Pidän näiden runojesi sisällöstä luontoelement-
tien vuoksiKIN, koska ne osaat mielestäni kuvata
hienosti.
Ja nyt pentu, suu korvia päin - yy, kaa, koo -
NYT :)
t. äitee