Perheeseen hankittiin aikanaan koira,jota toinen erityisesti halusi ja jonka hankintaan toinen(minä) vain "suostui".
Alussa kaikki vaikutti auvoiselta ja tuntui(ja vakuutettiin),että asiat saisi järjestettyä.Mutta noin vuoden kokemuksella sanon,että koira on,ainakin minun näkökulmastani katsottuna,taakkana lähes kaikessa.Erityisesti tämä kärjistyy loimailussa ja vapaa-ajan vietossa:risteilyt ja illastamiset voi unohtaa;ulkomaanmatkat voi melkein jättää pois laskuista ja kotimaassa liikkuessa v...tus on jatkuvasti läsnä:ei voi tehdä sitä eikä tätä,koska koira...
Mainittakoon vielä,että mitään koiranhoitorinkiä ei ole(ainoa hoitaja on 400 km päässä asuva eläkeläinen) ja koira on vahvasti eroahdisteinen,eikä puoliso halua jättää sitä yksin.
Varoitukseni on siis,että jos koiraa ollaan hankkimassa perheeseen,missä on kaksi vanhempaa,niin molempien tulisi oikeasti olla innostuneita ja sitoutuneita koiran hankintaan.
Virhe tapahtuu silloin,jos toinen haluaa hankkia koiran,mutta toinen vain suostuu(asiaan,jota ei oikeasti halua)sen hankintaan.Silloin voi olla vaikeita aikoja edessä...
Alussa kaikki vaikutti auvoiselta ja tuntui(ja vakuutettiin),että asiat saisi järjestettyä.Mutta noin vuoden kokemuksella sanon,että koira on,ainakin minun näkökulmastani katsottuna,taakkana lähes kaikessa.Erityisesti tämä kärjistyy loimailussa ja vapaa-ajan vietossa:risteilyt ja illastamiset voi unohtaa;ulkomaanmatkat voi melkein jättää pois laskuista ja kotimaassa liikkuessa v...tus on jatkuvasti läsnä:ei voi tehdä sitä eikä tätä,koska koira...
Mainittakoon vielä,että mitään koiranhoitorinkiä ei ole(ainoa hoitaja on 400 km päässä asuva eläkeläinen) ja koira on vahvasti eroahdisteinen,eikä puoliso halua jättää sitä yksin.
Varoitukseni on siis,että jos koiraa ollaan hankkimassa perheeseen,missä on kaksi vanhempaa,niin molempien tulisi oikeasti olla innostuneita ja sitoutuneita koiran hankintaan.
Virhe tapahtuu silloin,jos toinen haluaa hankkia koiran,mutta toinen vain suostuu(asiaan,jota ei oikeasti halua)sen hankintaan.Silloin voi olla vaikeita aikoja edessä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. niissä on vielä suurempi huoli ja vastuu.
Koiran voi OPETTAA jäämääm kotiin ja sen siis todellakin voi jättää mutta lapsia ei.
Että sinänsä helpompi...
Mietippä semmosta asiaa, varsinkin jos joskus lapsia haluat.
Minä en taida enää haluta (joskus halusin) vaan pitäydyn koirissa...
Tilanteestanne voit syyttää vain ja ainoastaan itseäsi. MIKSI aikoinaan suostuit ? MIKSI ?
Nykyään on erittäin tasokkaita koirahoitoloita ympäri suomea, että on omaa tyhmyyttä olla käyttämättä heidän palveluitaan.
Meillä ei ole tarvinnut mistään totutusta tinkiä, vaikka koiria halusin minä ja kaveri vain suostui.
Kysymys lieneekin kohdallanne väärästä asenteesta tai tekosyiden etsimisestä, ja ainahan voi syyttää koiraa.
Ettet vain olisi mustasukkainen koiralle ???
Olemme keski-ikäinen lapseton aviopari ja hankimme koiran kaksi vuotta sitten (nyt tänä vuonna hankittu jo toinen). Meillä elämä muuttui parempaan suuntaan. Ystäviä tuli pilvin pimein näyttelyiden yms. kautta ja me olemme vapaaehtoisesti luopuneet yöriukkumisista, koska koira antaa paljon enemmän kuin tyhjänpäiväiset risteilyt tai kapakkaillat. Samalla liikunnan määrä on lisääntynyt, että pelkkää plussaa... Meillä ei olisi ongelmia hoitopaikan suhteen, mutta kun kaverukset joutuvat päivät olemaan yksin, niin emme henno niitä enään hoitoon laittaa. Mutta toiselle sopii toinen ja toiselle toinen.
Tiedän tapauksen, jossa toinen halusi ja toinen suostui.
Koirasta tuli niin rakas suostujalle, että oma lapsikin on suoranaisesti jäänyt kakkoseksi.
Ja hän tunnustaa sen itsekkin.
Arkaan asiaan ensimmäinen kirjoittaja tarttui. Tiedän omasta lähipiiristäkin tapauksen, jossa perheen mies oli innokas koiraharrastaja ja rouva ei pitänyt koirista ollenkaan. Vuosikausia se koiraraukka riidankappaleena oli, kunnes viimein lähti eläkepäiviään viettämään muualle. Täytyy sanoa, että sympatiani olivat em. tilanteessa vain koiran puolella. Eihän se voi käsittää, miksi kotona on kireä ilmapiiri, miksi se teljetään eri huoneeseen, miksi ihmiset huutavat toisilleen ja koiralle...
Eläinraukkaudessa ja lemmikin omistamisessa on kyse aika suurista arvokysymyksistä. Jos arvot ovat kovin erilaiset, parisuhdekaan harvoin onnistuu. Itse en voisi kuvitellakaan seurustelevani ihmisen kanssa, joka ei pitäisi eläimistä tai suhtautuisi niihin noin kylmäkiskoisesti kuten aloittaja tekee. Kuulostaa siltä, että aloittaja ei ole ollenkaan kiintynyt koiraan, eikä todellakaan näe sitä perheenjäsenenä, vaan enemmänkin "turhana tavarana", joka tuli epähuomiossa hankittua. Surullista.
Avainsanana taitaa tosiaan olla, että molempien osapuolten pitäisi olla koiranhankinnasta innostuneita ja myös selvillä koiran mukanaan tuomista arkielämän muutoksista ja vastuusta.
..mikä tahansahan sen voi pilata..
Minun rekulleni kävikin niin, että sen emäntä tykästyi ihmiseen joka pelkäsi koiria valtavasti, eikä tästä syystä sietänyt edes niitä. Sitten emäntä löi vielä hynttyyt yhteen ko. hyypiön kanssa..kiesus sentään!!
No juuh. Olemme selvinneet. Minä sanoin, että me tulemme molemmat tai ei kumpikaan, eipä auttanut muu kuin valita, koska koira OLI JO olemassa.
Mistään ei ole tarvinnut koskaan tinkiä, koska emmehän paremmasta tiedä:)