Minulla on sellainen huoli noussut mieleeni, kun poikani asuu exälläni ja hänen uudella naisystävällä. Poikaani on kielletty puhumasta mitään kotioloistaan ja en olekaan kysellyt mitään. Poika käy minulla muutamia kertoja kuukaudessa. Nyt sitten poika alkoi yllättäin kertomaan, että tämä exän uusi naisystävä on töykeä hänelle: vahtii hänen syömisiään ja moittii, mikäli syö liikaa tai hakee välipalaa. Kaikki ruuat on tungettu pakastimeen siten, että jääkaappi on tyhjä?? Koviahan nämä murrosikäiset ovat syömään, mutta kun silti maksan elatusmaksua kuukausittain ja exällä on aivan hyvät tulot, miten voisin asiaan hienovaraisesti puuttua. Vai olisiko järkevää antaa pojalleni rahaa, että voi käydä pahan nälän yllättäessä Hesessä syömässä. Itse en voi poikaani ottaa luokseni, koska meillä niin ahtaat tilat ja meillä jo asuu ennestään lapsukaisia sekä minun että uuden mieheni. Yritän syöttää poikani hänen meillä käydessään/asuessaan turvoksiin, jotta pärjää.
mulla huolta
exän elämästä
9766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
huoli niin kyllä yksi tenava nurkkiin mahtuu.
Mutta otapa yhteys ex-mieheesi ja kysy kuinka tiukalla se ruokapuoli oikein on
Murrosikäiset osaavat kyllä myös pelata vanhempien syyllistämisillä hyvin. Todennäköisesti tilanne ei ole noin paha, murkku vain haluaa sinulta extrasympatiaa ja välittämistä, eikä osaa sitä muulla tavoin hakea.
Tietenkin soitat exälle ja sanot, että näin murkkunne jutteli, pitääkö paikkansa. Ja teet hänelle selväksi, ettet halua kysymisellä mitään riitaa, haluat vain selvittää mistä on kyse, koska poika sinulle näin puhelee. Eli älä tuomitse heti suoralta kädeltä, niin ehkä saatte hedelmällisen keskustelun aikaiseksi.
Murrosikäisten ylimääräiset rahat kyllä omien nuoruusmuistojeni mukaan menivät tupakkaan ja alkoholiin, että mieti nyt kuitenkin tarkkaan.
Minulla on hieman vastaavanlaista kokemusta itselläni. Miehelläni on aikaisempia lapsia, jotka asuvat äitinsä kanssa. Äiti oli kieltänyt puhumasta meille mitään kotioloista, kun me kuulemma saattaisimme aiheuttaa hänelle vaikeuksia... Millaisiahan vaikeuksia, jos kaikki olisi ollut kunnossa (ihmettelen)???
Mieheni ei puuttunut asiaan, kun heillä niin tulehtuneet välit exän kanssa. Itse en katsonut sitä NIIN asiakseni puuttua mieheni lasten äitiin liittyviin asioihin.
Nyt kun lapset ovat isompia ja asiat alkaneet selkiintyä niin OLISI ollut aiheellista puuttua. Kysy rohkeasti asiasta sen suurempaa riitaa haastamatta.
Monellekko äijälle olet kakaroita oikein tehnyt? Ja ottanut vielä uuden äijän kakaratkin ensisijaisesti...ei helvetti mitä ämmiä sitä loytyykään.
Kyllä täytyy naisten olla ihme huoria nukypäivänä kun on kakaroita, jätettyjä, omia ja sekasoppaa huusholli täynnä. Olisiko sinulle paikallaan opiskella elämänhallintaa jossain vaiheessa ettei sama sekasoppa jatku loputtomiin tai myöhäistähän se jo on! Lasten elämän olet jo pilannut vaikka syöttäisit ähkyksi.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, on sen verran sairasta tekstiä. Sääliksi kävisi lapsia omata tuollainen ahdasmielinen, kiukkuinen, oman navan ympärillä pyörivä vanhempi. Sääliksi käy myös miestäsi, kuulostat nalkuttavalta haahkalta!
Onko mitään järkee tehdä kakaroita monille eri äijille? En ole oman navan ympärilläni pyösiskelevä niin kuin te!
Miestäni ei kannata sääliksi käydä koska hän ei ole tullut koskaan jätetyksi! Säälittäväähän on se että kaikkein surkeimmilla, elämäänsä hallitsettomilla ihmisillä on lapsia joilla ei ole edes yksinkertaisempiakaan parisuhde- elämän aakkosia. Jalat leviää lahjakkaasti ja kakaroita tulee mutta korvienvälissä on täyttä tyhjää. Onhan se melkoisen näyttöö elämänhallinnasta jos on kakara muttei miestä?
Senkun käy sääliksi sellaista miestä joka ei ole elatusvelvollinen niin kun en minäkään. Meillä ei ollut alunperinkään tarkoitus naida siellä sun täällä siittäen ei toivttuja uusperhekakaroita.
Vain tyhmä ihmisen toimii vain aistien varassa vaan järki ei sano koskaan mitään. Kuinka paljon hepompaa olisi jos sairaat eivät lapsia tekisi ollenkaan mutta nehän niitä jus tekeekin.
Normaali järkinen harkitsee, sinä olet lapsi ...
Ero on siinä etten koskaan nalkuta tyhjästä vaan neuvottelen kun taas te "lapsentekovimmaiset" vaaditte edes kydelemätt mieheltänne haluaako vai ei kakaroita!
Ensiksikin ....mitä ihmettä sinulle nämä asiat kuuluvat? Ethän itse tiedä uusioperhe-elämästä tuon taivaallista. Etsiydy muille keskustelufoorumeille jossa saat sitten narista asioitasi.
Toisaalta väkisinkin hiipii mieleen ajatus että sinulta on mies lähtenyt ja elää NYT omaa elämäänsä (uusioperheessä?). Jos näin on niin yritä kommunikoida asiallisesti koska niin metsä vastaa kuin sinne HUUDETAAN!
JOs poikasi paino ei ole laskenut, niin kysymys ei todennäkoisesti ole mistään vakavasta. Meidän teinit mielellään roikkuisivat jääkaapilla, ja pistäisivät kaikkea hötöä suuhunsa kaiken aikaa. Meillä on viisi ruoka-aikaa, joiden välillä ei käydä jääkaapilla. Oikeaa ruokaa, paljon ja terveellisesti murrosikäisille.
JOs nyt annat rahaa pojalle, niin se raha menee pitsaan ja hampurilaiseen, eikä se mitään ruokaa ole kasvavalle.
ensinnäänkin että sinulla on huolta "exän elämästä" ? siis eikös kyse ole sinun lapsesi elämästä eikä exän? vai onko se juuri niin että sinua kiinnostaa exän elämä vieläkin?
toinen asia on. "Itse en voi poikaani ottaa luokseni, koska meillä niin ahtaat tilat ja meillä jo asuu ennestään lapsukaisia sekä minun että uuden mieheni".
en voi ymmärtää että oma lapsi ei mahdu oman katon alle jos lapsi haluaa.(mutta uudet mahtuu) itse asuisin vaikka kellarikopissa lasteni kanssa jos se olisi vaihtoehto siihen että minun pitäisi erota lapsistani tai lapseni minusta mikäli he kanssani haluaisivat olla.
eikö kannattaisi kuitenkin lapsen isän kanssa puhua asiasta?