vastatkaa:miten jaksoitten nämä hoidot!!!
olen totaalisen uupunut.
olen totaalisen uupunut.
Te konkarit
rehellisesti
421540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
mutta minä ainakin otan päivän ja asian kerrallaan. En mieti mitä on vielä edessä, vaan koitan orientoitua niin, että jos tänään on väsy ja huono olo, niin päivä päivältä se taas kohenee liki normaaliksi, kunnes taas sytojen jälkeen romauttavat nollille.
Minulla ei onneksi ole ollut pahoinvointeja tai oksenteluja, mutta veltoksi vetää ja se koittaa välillä kiukuttaa tällaista ikiliikkujaa. Harmittaa kun tekemistä olisi vaikka kuinka ja mitään ei jaksa.
Pitää vaan opetella antamaan itselleen aikaa, levätä ja ennen kaikkea uskoa siihen paranemiseensa. Kyl se siit sit suttaantuu....
sytostaatti hoidot on pakko sanoa.Oli otettava tosiaan,että kunhan yhdestäkin toipuu,toiseksi
viimeisestä helpotti,kun tiesi yhden enää olevan
jäljellä.Säteet olivatkin sitten jo helppo juttu.
Lepäile vaan mahdollisimman paljon:)
hoitosi ovat?
...juuri tällä hetkellä tiputuksessa nro 34 ja rankkaahan se on! Lääkäri kysyi viime viikolla, jaksaako hän vielä sytostaatit ja mies totesi, että niin kauan kuin niiden hyöty on suurempi kuin haitat, hän ne ottaa. Elämästähän siinä on kysymys...
tosiaan,ja voimia teille toivotan.Samoin
tekisin kun miehesi uskon niin.
ne sytot rankkoja.Sellaista sekavaa on muistikuvat siitä ajasta.Uupunut olin ja pyörrytti,ei oksettanut,mutta etoi.Mutta yllättävän nopeasti ne hoito viikot meni.Herranen aika,Zom,kuinka ukkokultasi jaksaa 34.tiputusta,minulle tuntui jo ne 6.olevan liikaa.Mutta kyllähän minäkin ne kestäisin,jos ei vaihtoehtoja olisi.Onhan siinä ainakin viikko ennen seuraavaa hoitoa semmonen suht.normaali olo.Saako miehesi kolmen viikon välein hoidot?
Ja sinulle aloittaja,kyllä sinä jaksat,kaikki me olemme jaksaneet!Lepää,älä vaadi itseltäsi mitään ylimääräistä,mitä et jaksa.
Sano terveisiä minulta miehellesi,että hän rohkea ja voimakas ihminen -paljon tsemppiä ja voimahalia teille molemmille!!!
Hei. Muumiaitee kyselikin toisesa ketjussa kuulumisia, mutta ajattelin kirjoitella tähän sytoketjuun, kun neljännen hoidon sain tänään.
Kiva muuten kun joku muistaa kysellä, tulee kirjoiteltuakin. Vaikka moneen viestiin olis kommentoitavaa se sitten vaan jotenkin jää.
Mulla on ollu hirvee jännitys aina kun se katetri laitetaan. Ekalla kerralla melkein pyörryin ja sain rauhoittavan.
Liekö se kun neula puhkaisee suonen ja joudutaan vaihtamaan suonta ja hoitajaakin.
Parilla viimeisellä kerralla on mennyt liki tunti, ennen kuin viimein nesteet virtaa suoneen.
Tänään kun sain taas odotella vuoroani tuli jonkinlainen huono olo ja itku. Sain masennuslääkkeen ja taas huti ekaan suoneen. Toinen hoitaja tuli ja se oli vaan pieni pisto ja homma lähti hoitumaan.
Onko muut kokeneet hankaluuksia tiputuksissa?
Ajattele neljäs jo ohi,enään kaksi.
Milla meni 5 kertaa hyvin viimeisessä
tiputuksessa kolme hutia,oli käsi vähän kipeä.
Minuakin masensi ne sytohoidot,säteet jo
helpoille tuntuivatkin.Päivä kerrallaan vain:)
...sytot kovia myrkkyjä ovat ja pitäähän niiden ollakin, jotta syöpäsolut saadaan nitistettyä. Vielä muutama vuosi sitten ei mieheni tilanteessa olisi ollut paljon tehtävissä - solunsalpaajilla ei saatu hoitovastetta. Doketakselia testattaessa se osoittautui kuitenkin tehokkaaksi - luustokivut yleensä helpottuvat ja elinikä pitenee jonkin verran. Mieheni on saanut Taxoterea n. 9 kuukautta, periaatteessa kerran viikossa, mutta toisinaan on ollut vapaaviikko ( voimien keräämiseen tai lomamatkaan).
Mun verisuonet sijaitsee varmaan kaks senttiä ihon alla.... Yleensä niitä rassataan kymmenen minuuttia parin hoitsun voimin, sitten ne antaa periksi ja tuikkaa muutaman kerran kädenselkään. Sekään ei aina onnistu: sitten siirrytään jalkoihin ja molemmat kädet on jo siteissä siinä vaiheessa.
Mutta kaikkeen tottuu. Ennemminkin säälittää ne hoitajat: ne on aina jotenkin noloina kun ei onnistu, vaikka ei se niiden vika ole - aina sama juttu pistäjästä riippumatta.
...meiltä molemmilta!:) Hienoa, että sinun elämäsi alkaa olla raiteillaan!
ja päivä kerrallaan. Sohva ja sänky olivat kavereita. Tänne palstalle tuli kirjoiteltua ja tuke tuli paljon.
Kyllä sinä selviät! Eteenpäin vain. Häntä pystyyn! Lepää vain hyvällä omatunnolla.
teillä:)
kiitos! :)
aloittajalle?
Lepäämisen suhteen saitkin jo tietoa. Tuli mieleen vielä yksi juttu, nimittäin syöminen. Taxot oli mulla tosi rankat. CEF teki suuhun metallisen maun. Mikään ei maistanut miltään. Oli vaan sellanen öklöttävä olo. Pahoinvointia ei ollut kun otin varmuuden vakuudeksi Kytriliä.
Sytojen aikaan sain syötyä vain salaattia runsaalla sitruunalla ja katkaravuilla höystettynä. Vähän kauraleipää juuston kera ja jogurttia. Mutta suklaapatukat teki kauppansa. Niitä meni tuhottomasti. Enää eivät maistu.
Joten syö mikä parhaimmalta maistuu. Hoitojen aikana ei kannata miettiä mikä on terveellistä, mikä ei. Tärkeintä on että pysyt kunnossa ettei tule katkoksia hoitoihin. Koville otti mutta siitä selvittiin. Niin selviät sinäkin.
Minä uinuin koko viime talven suunnilleen talviunilla. Ja söin unilääkkeitä, jos vahingossa heräsin.
selviytyä,niin minäkin tein silloin kun oikein pahalta tuntui.
selittääkin sen,etten oikein mitään muista siitä sytoajasta.Nukkuessahan se puolisen vuotta taisi minullakin mennä.Joka kolmas viikko sit hereillä!
hommaa en kokeillut,oisi vissiin kannattanut.
Syömisistä kun ei maistunut helpoimpia oli
marjakeitot,kiisselit,viilit ja jäätelö
sekä kaikki keitot:)
mainita sinulle unilääkkeistä,mutta hei,jos nyt on unettomuutta,niin saahan niitä nytkin! :) Mulla on ahdistus alkanut painua hiiteen,kun olen saanut muuta ajateltavaa ja kuntoilla jaksaa taas normaalisti.
lenkkeilen päivittäin,mutta kunto ei vielä
ole palautunut,eiköhän pikkuhiljaa:)
hoitojen aikana unilääkkeitä käyttänyt.Nyt otan joskus puoli opomoxia illalla,se antaa unen.
Silloin,kun mieheni sairastui syöpään,minä en pystynyt nukkumaan,ja kävin töissä.Sain jotain unilääkettä ja sehän oli niin tehokasta että sammuin heti ja olisi nukkunut vaikka 2.tuntia yhteen menoon.Mutta tokkurainen oli olo herättyä.
otan unilääkkeen ennenkuin pyörin,ellei klo 24
uni tule niin pilleri purkille vaan:)
hymähdin omalle viestilleni tällä kertaa.Johan oli tehokkaat unilääkkeet,kun olisin nukkunut peräti 2.tuntia yhteen menoon,piti laittaa 12.tuntia.
vähän ihmettelinkin...............
>;)
... on tullut. Toista kertaa läpi hoitoja ja todella väsyttää, mutta pienin askelin ja tekemällä vain sitä, mikä tuntuu itsestä hyvälle, ei mitään muuta. On lupa olla itsekäs, ainakin minä koen niin. Lepoa, ulkoilua voinnin mukaan ja sitä ruokaa mitä mieli tekee.
neuvoja tuli paljon.Minulla on takana 2.taxoa.
sanotaan että täällä ei uusille vastata.
aikalailla yllätyin.kiitos kaikille.
ja syödäkkin mikä ruoka vaan maistuu:)
hoitoja:)Vastaamme jos vaan osaamme:)
missä sanoo? Ei pidä uskoa juoruja. Tervetuloa joukkoon! Sinulla on sitten kaksi taxoa vähemmän jo! Kyllä se siitä. Jaksamista!! :))
jotkut moittii meitä ,ettemme vastaa kuin toisillemme.Mutta yleensä silloin kukaan ei ole mitään kysynytkään,mihin vastaisimme.
Muumiäitee sen sanoi. Itsensä kanssa seurustellessa ei aina tajua mistä on kyse. Eikä sitä että mitä haluaa tietää. Sitten kun tajuaa kysyä kunnolla niin vastauksia ja tukea tulee tuutin täydeltä. Parempaa ei osaa edes kuvitella.
Tuon minäkin muistan, joku tuli tänne rähisemään "sisäpiiriläisyydestä" ennen kuin oli kysynyt tai sanonut yhtään mitään muuta.
No, jotkut tää tauti tekee katkeraksi. Esim. minut ilman masennuslääkkeitä.
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Kuule vaihda jo levyä,kyllästyttää tuo tekopyhyys, luuletko olevasi kovakin luu, olet pehmeä kuin pumpuli, sellainen höyhensarjalainen, heh.
vanhojen muistelua.
nytkö on hänen vuoro saada rökitys.vuorotellen tässä ja nytin kanssa. häpeä sinä ilkeä ihminen.
mutta senhän tiedät itsekin.
Aiemmin,kun sairastuin,kävin molemmilla palstoilla.
toisella palstalla oli jotain hämminkiä
Moitittiin,ettei tällä palstalla vastata uusille.
Siksi kirjoitin nyt tänne,yllätyin!
Olen lukenut molempia palstoja keväästä asti
Älä aloita muumiaiteen moittimista.Hän on hyvä ja herkkä ihminen.
Hoidot on raskaat,nostan hattua kaikille,jotka sen on jaksaneet.
...minulle kirjoittanut??? Muumiäitee on minulle tärkeä ihminen!
Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi
yhdelle elämälle.
enpä kuvittelekaan olevani kova luu,sellaista minusta ei saa tekemälläkään,myönnän,että höyhensarjalainen olen,kokokin on 158CM/46kg.
Seuraavaan arvosteluusi en enää kommentoi,enkä lue.Hyvää jatkoa sinulle!