Minusta Rakkaus on melko yliluonnollinen ilmiö.
Plaa plaa, jaa jaa... Mitä? Latteaako?
Ei ei. Rakkaus on kaikista arvaamattomin ilmiö. Se voi parantaa ihmisen kaikista vaivoistaan taikka tuhota täydellisesti. Se voi muuttua itsensä vastakohdaksi sekunnin murto-osassa. Mikään muu voima ei varmasti ole yhtä paljon vaikuttanut historian kulkuun kuin se. Siitä on kirjoitettu biljoona ziljoonaa laulua, kirjaa ja elokuvaa, eikä silti kukaan vieläkään ole sitä osannut selittää. Rakkaus on myös ainoa asia jonka kristityt kokevat riittävän erikoiseksi kuvaamaan Jumalansa tunne-elämää. Oli miten oli, se on kaikissa ilmenemismuodoissaan varmasti kaikkein omituisin asia joka koskaan tulee tavalliselle tallaajalle elämässä vastaan. Ufot jäävät toiseksi ihan kympillä.
:Agwé:
Plaa plaa, jaa jaa... Mitä? Latteaako?
Ei ei. Rakkaus on kaikista arvaamattomin ilmiö. Se voi parantaa ihmisen kaikista vaivoistaan taikka tuhota täydellisesti. Se voi muuttua itsensä vastakohdaksi sekunnin murto-osassa. Mikään muu voima ei varmasti ole yhtä paljon vaikuttanut historian kulkuun kuin se. Siitä on kirjoitettu biljoona ziljoonaa laulua, kirjaa ja elokuvaa, eikä silti kukaan vieläkään ole sitä osannut selittää. Rakkaus on myös ainoa asia jonka kristityt kokevat riittävän erikoiseksi kuvaamaan Jumalansa tunne-elämää. Oli miten oli, se on kaikissa ilmenemismuodoissaan varmasti kaikkein omituisin asia joka koskaan tulee tavalliselle tallaajalle elämässä vastaan. Ufot jäävät toiseksi ihan kympillä.
:Agwé:
Vastaukset 26
Vanhimmat
Rakkaus on se voima mikä ajaa kaikkia eteenpäin, myös ufoja.
"Rakkaus on se voima mikä ajaa kaikkia eteenpäin, myös ufoja."
No ufoista en tiedä... mutta Hitler oli myös rakkauden asialla.
Ihan oikeasti!
Se on niin kieroa...
:Agwé:
Jep.. Hitler rakasti juutalaisia niin paljon, että sen oli pakko teurastaa niitä. Kyl se nyt on vaa niin, että viha on se mikä tuhoaa ja puhdas rakkaus hyväksyy kaikki sellasena niinku ne on. Rakkaus on yksinkertaista, ei monimutkaista niinku sä annat ymmärtää..
------------
Kieroa se on..nii-i=)
"Jep.. Hitler rakasti juutalaisia niin paljon, että sen oli pakko teurastaa niitä. Kyl se nyt on vaa niin, että viha on se mikä tuhoaa ja puhdas rakkaus hyväksyy kaikki sellasena niinku ne on. Rakkaus on yksinkertaista, ei monimutkaista niinku sä annat ymmärtää.."
Taidat olla uskossa?
:Agwé:
nii.. Toi sun kysymys jäi nyt vähän leijumaa ilmaa, mut jos siit vaa ei oo liikaa vaivaa ni et viittis tarkentaa et mihin sä pyrit sillä. En oo mikää praise the lord-uskovainen, niinku varmaan toivoit et oisin ollu. Mut uskon kyllä erinäisiin asioihin..
nii ja sit ku sanoit:
"Se voi parantaa ihmisen kaikista vaivoistaan taikka tuhota täydellisesti."
Ní jos viel viittisit selittää et miten niinku se eli rakkaus tuhoaa täydellisesti.
Tarkoitin, että Rakkaus on melko outo voima. Se ei ole mitään puhdasta hyväntahtoisuutta, vaan se on yhtälailla kauhistuttava kuin ihastuttavakin voima. Toisaalta se sitoo ja kahlitsee, toisaalta se yhdistää ja kokoaa kasaan. Toisaalta se on puhdasta nautintoa, toisaalta se voi olla myös todella kivuliasta. Rakastuminen ei aina ole järkevää, se voi johtaa jonkun kuolemaan tai suuriin onnettomuuksiin. Suurin osa murhista lienee tehty rakkauden vuoksi. Rakkaus ei ole yksiselitteisesti hyvä asia. Se on outo ja arvaamaton voima, jonka valtaan joutuminen ei ole aina turvallista, terveellistä saati järkevää. Kuitenkin Rakkaus voi parantaa, nopeammin ja täydellisemmin kuin mikään muu. En minä osaa tätä sen paremmin perustella, se on oma kokemukseni rakkaudesta. Se voi yhtä hyvin olla rakkautta toiseen ihmiseen, omaan itseen, johonkin aatteeseen tai jumalaan. Yhtä kaikki se on voima jolla on yhtä paljon tuhoavaa kuin rakentavaakin potentiaalia. Tällä perusteella minä voisin sen nähdä myös jonkinlaisena alkeemisena tulena tai magian käyttövoimana.
:Agwé:
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta se että rakastaa esim. jotain aatetta, mistä on muille haittaa on itsekäs aate. Ja koska rakkaus ei ole itsekästä ei myöskään rakkaus tähän aatteeseen ole puhdasta vaan se on esim. pelkoa jostain asiasta ja näin ollen tällaiset aatteet voi laittaa sinne... eli pois ja siirtyä tekemään niin kuin sydämessään tuntee oikeaksi, koska sieltä tulee ne oikeat rakkaus-aatteet. Mut joo.. katellaa..
Miksei rakkaus voi olla itsekästä?
:Agwé:
rakkaus=jumala
Onko jumala itsekäs? Ainii mut eihän sitä voi tietää että onko koko jumalaa edes olemassa (saatikka raukkautta.. kauheeta). Nyt me ei kyllä ikinä saada tät asiaa selville.
Lyhyt määritelmä : Rakkaus on sisäistä kutinaa
jota ei voi raapia . Ystävyydellä Aramis ::
Rakkaus on mahtavin voima.
Kaikki eivät koe sitä yhtä voimakkaana, koska heillä on muita tehtäviä...elämässä, tässä.
Jumala on Rakkaus, se ei tuhoa koskaan. Elämän tarkoitus on oppia rakastamaan eli löytää Jumala itsestämme.
..näppäimistöltäni =). Paitsi että kun jumala "tuhoaa" (esim. atlantis), niin se on ihan ymmärrettävää. Mut toi hitleri juttu meni vähän överiks.
Siis Hitlerin tihutyöt olivat mielestäsi jotenkin epäuskottava argumentti, kun taas se kun Jumala tuhosi Atlantiksen on uskottava esimerkki? Olisin ehkä hieman toista mieltä.
Itse asiassa, olisin kenties täysin päinvastaista mieltä. Emmehän edes tiedä oliko olemassa mitään Atlantista saati sitten Jumalaa joka sen tuhosi.
Kyllä jos lukee Hitlerin ajatuksia hänen kirjastaan, tulee pian selväksi että hän halusi vain koko ihmiskunnan parasta. Hänen käsityksensä siitä miten hyvä tulevaisuus saavutetaan vain oli aika... miten sen nyt kohteliaasti sanoisi... utopistinen?
:Agwé:
Eipäs nyt ruveta vääntelemää mun lauseita. Oli kyllä uskottava argumentti Hitleristä, mut en vain usko että Hitler toimi rakkauden asialla. Mutta en käy väittelemää asiasta sen enempää ku en tunne koko heppua. Mut uskotko sä ite, että Hitler uskoi itsekkään itseään ja manipuloiko hän vain kansaa vallanhimossaan..?
Toisekseen jumala tuhoaa esimerkissä käytin lainausmerkkeiä. Eli jos nyt rautalankaa väännetään niin sanotaan vaikka niin että jumalan tahto tapahtui (seuraamuksena tietyistä asioista). Mutta se oli vain esimerkki ja atlantiksen ja jumalan olemassa olon jokainen saa uskotella itellee niinku paraahksi katsoo.
Ja se pointti mitä tässä nyt ajan takaa on se, että sä sekotat rakkauden mustasukkaisuuteen, himoon, vihaan, suvaitsemattomuuteen, vallanhimoon jne.
"Ja se pointti mitä tässä nyt ajan takaa on se, että sä sekotat rakkauden mustasukkaisuuteen, himoon, vihaan, suvaitsemattomuuteen, vallanhimoon jne."
Rakkauden pauloissa ihminen kuitenkin syyllistyy noihin mainitsemiisi tunteisiin paljon helpommin ja vakavemmin seurauksin. Esimerkiksi tuskin kukaan voi tuntea niin suurta mustasukkaisuutta kuin rakastunut ihminen. Ei mistään muusta asiasta yksinkertaisesti tunnu tarpeelliselta olla yhtä mustasukkainen. Samoin jos rakastat jotakin asiaa, mitä tahansa, tulee sen mukana taipumus vihata asioita jotka ovat sitä vasten.
Minusta on hieman ontuvaa kutsua rakkaudeksi kaikkea mitä paremmin kuvaisi ilmaisu "ylenpalttinen kaikenkattava hyväntahtoisuus". Rakkaus on mielestäni jotain todellakin aivan muuta kuin pelkkää hyväntahtoisuutta. Hitler ei todellakaan ollut hyväntahtoinen mies. Mutta kyllä hän rakasti... ja hänen intohimonsa vuoksi maksetaan vieläkin.
Mielestäni rakkauteen kuuluu siis ainakin intohimo yhtenä elementtinä, ja tietysti taipumaton usko taikka tahto, joka voi muistuttaa pakkomiellettäkin. Nämä ovat vaarallinen. suorastaan räjähdysaltis yhdistelmä. Rakkaus on vaarallista, kuin veitsen terällä kävelemistä. Miksi rakkauselokuvat ovat aina niin traagisia? Vastaus: Sellaista rakkaus on, sillä on valoisa ja pimeä puoli.
:Agwé:
Kyllä, rakkauden pauloissa voi syyllistyä tunteisiin/tekoihin. Mutta se riippuu ihmisestä ja kyseisen ihmisen tasosta mihin syyllistyy vai syyllistyyko sittenkään.. Rakkaus on aina sama, ihmiset eivät. Nämä sinun mainitsemat asiat kuuluvat ihmisen elämään, ei rakkauteen joka sekin kuuluu ihmisen elämään (tai ainaki sen pitäis kuulua). Vaikka jotkut tunteet (intohimo, himo) saattaki sokaista sinut luulemaa toisin ni mieti.. mieti..
Ja mitä tulee siihen veitsen terällä kävelemisee, ni kyl se on se ihminen mikä siinä kävelee (ehkä jopa tuntien rakkautta).
mutta mutta.. jos nyt kuitenki jää viel jotain hampaan koloon ni kyl sä voit lisätä siihen rakkauteen vaikka kaikki maailman asiat jos se suo sulle helpotus-oloa.
Rakkausko? Yliarvostettu aivojen kemiallisten aineiden tuottama tila. Sitä vain puhutaan hienosti jumalasta ja rakkaudesta, vaikka kumpikaan ei oikeastaan tarkoita mitään.
Hyvä on. Saisinko kysyä mitä sinä sitten itseasiassa ja sen sijaan arvostat, jos et rakkautta taikka aivokemiaa?
Minä henk.koht. pidän valtavasti aivokemiasta. En tiedä mikä muu olisi lainkaan yhtä hauskaa kun oma omituinen aivokemiani ja sen tuotokset.
:Agwé:
Arvostan aivojen kemiaa, mutta puhe tyyliin "Jumala on rakkaus" ei merkitse minulle mitään. Tai että rakkaus on suurin voima. Tai että rakkaus voittaa kaiken. Kuulostaa karkealta liioittelulta.
Mutta kuka arvostaa puhetta tyyliin "'Jumala on rakkaus' ei merkitse minulle mitään"? Ootko muuten ikinä miettiny et miks siel aivois on sellast kemiaa.. tai miks meil on yleensäkkää aivot?
Rakastuminen on mielisairaus, jolla myös fyysisiä oireita ja josta on myös hyötyä. Käytän sitä hyväksi meditaatiossa (kiitos muuten hyvin mielenkiintoisesta meditaatiokokemus ja -vinkkiviestistäsi). Mielenrauha on minulle vain toissijainen tavoite - ensisijainen tavoitteeni meditoidessani on päästä Yhteyteen tai ylläpitää sitä.
Rakastuessaan ihminen ajattelee jatkuvasti vain rakkautensa kohdetta. Bhagavad Gitassa Krishna lupaa, että jos joku pitää Hänet jatkuvasti mielessään, tämän jonkun ei enää tarvitse syntyä uudelleen vaan hän pääsee Krishnaan. Rakastan Häntä, mutta haluan rakastaa Häntä vielä pahemmin. Yhtä vahvasti kuin jos olisin rakastunut ihmiseen. Niin kuin eräskin muslimi sanoi, "jos kaipaisin Allahia yhtä kovasti kuin morsiantani, olisin Jeesuksen tasolla" (Jeesushan on muslimienkin idoli ja profeetta).
Rakastuminen saa ihmisen myös onnettomaksi. Sekin on päämääräni Yhteyden kannalta hyvä asia. Jos sydämessä asuu jatkuvasti pieni suru, ei tule kiintyneeksi liikaa maailmaan ympärillään. Fyysisen olemisen on kai oltava pientä tuskaa jotta voi päästää siitä mielessään irti.
"Jos sydämessä asuu jatkuvasti pieni suru, ei tule kiintyneeksi liikaa maailmaan ympärillään. Fyysisen olemisen on kai oltava pientä tuskaa jotta voi päästää siitä mielessään irti."
Mitä sinulle tarkoittaa tämä maailmasta irti päästäminen?
:Agwé:
Maailmasta irti päästäminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että Krishnasta tulee minulle tärkeämpi kuin kaikesta muusta... mutta koska Krishna on kaikki, Häntä rakastamalla olen oikeastaan erittäin kiinnostunut kaikesta :) En vain himoitse sitä kaikkea, kaikki on ikään kuin yhtä suurta riemua. Mutta tuon mielentilan ylläpitäminen on vaikeaa.
Luotan siis Bhagavad Gitaan, jossa Krishna sanoo, että jos pystyn pitämään Hänet koko ajan mielessäni, pääsen Hänen luokseen. Parhaina päivinä Hän pysyy hymyilevänä mielessäni, teenpä tai ajattelempa mitä hyvänsä. Mutta useimpina kiinnyn johonkin, kiihdyn, jään täysin jonkin muun ajatuksen lumoihin, eikä Krishna enää olekaan mielessäni.