Johdanto
Mainosgraafikko Henri Salomaa oli joutunut mukaan salaiseen kokeiluun, jossa hänen persoonansa siirrettiin säteinä kauas vieraalle planeetalle Drillon nimisen muukalaisen ruumiiseen. Muukalaisen persoona siirrettiin vastaavasti hänen ruumiiseensa. Kokeilun oli tarkoitus kestää muutamia tunteja. Salomaan ruumiissa asuva muukalainen jäi kuitenkin yllättäen auton alle ja kuoli, joten Salomaa jäi vangiksi vieraalle planeetalle vieraan olennon kehoon. Onneksi vieras olento muistutti ulkonäöltään ja olemukseltaan maan ihmisiä, joten Salomaan on melko helppo kotiutua. Hän sai kuitenkin melko pian huomata, että kaikki asiat eivät olleet niin kuin maassa on totuttu. Oli alkamassa
Kforr
Drillonin hahmoon jäänyttä Salomaata ei voitu viedä takaisin Lendon kaupunkiin, etteivät Drillonin ystävät tapaisi häntä ja alkaisi epäillä jotain outoa tapahtuneen. Luvatta tehty ja onnettomuuteen johtanut koe ei saanut paljastua. Jonkin ajan kuluttua Salomaa voisi käydä näyttäytymässä Lendolla ja ilmoittamassa, että on aikeissa muuttaa muualle. Näin hänen yllättävä katoamisensa ei herättäisi epäilyjä. Siihen saakka Salomaa saisi asua Dragossa erään Khlean ystävän asunnossa.
- Voit asua täällä, Khlea selosti Salomaalle esitellessään uutta asuntoa. Sinulla on oma huone käytettävissäsi. Pidämme huolen, että saat ruokaa ja että käyttömenoistasi huolehditaan. Me olemme vastuussa siitä, että olet Planalla. Me huolehdimme sinusta. Joskus myöhemmin voimme yhdessä miettiä tulevaisuuttasi. Drillonilla oli hyvä tausta ja lupaava koulutus, voimme ehkä hyödyntää niitä. On vain harmi, että joudut jäämään Planalle juuri nyt.
- Mitä tarkoitat?, Salomaa kysyi. Onko nyt sen pahempi kuin muulloinkaan?
Khlea ja Kha vilkaisivat toisiaan sellainen ilme kasvoillaan, jota Salomaa ei vielä tähän mennessä ollut heillä kummallakaan nähnyt.
- Avaruustutkimuskeskus suljetaan muutamaksi viikoksi.
- Mitä sitten?, Salomaa ihmetteli.
- Tapahtuu muutakin, Kha selitti näyttäen hämmentyneeltä ja kiusaantuneelta. - Ehkä on parempi, että selitän. Onhan sinun se tiedettävä. Aivan minä päivänä tahansa alkaa Kforr. Siksi meillä oli niin kiire saada kokeilu tehtyä mahdollisimman pian. Siis ennen Kforria. Muuten se olisi siirtynyt viikoilla.
- Olen jo kuullutkin siitä. Mikä se oikein on?
- Muistat varmaan kun puhuimme ystäväryhmistä, kasvattamoista ja planeettojemme perhejärjestelmien eroista. Kerroit, että teillä uros- ja naarasyksilö, siis mies ja nainen, muodostavat perheen, ja yhdessä perhe kasvattaa lapsensa. Minä taas selostin, että meillä lapset syntyvät kasvattamoissa ja heidät adoptoidaan sieltä ystäväryhmiin, jotka vastaavat teidän perheitänne, ainakin suunnilleen. Se jäi kertomatta, miten lasten hankkimisesta päätetään, ja milloin lapset syntyvät.
- No kerro, kerro, uteli Salomaa.
- Planalla kaikki lapset syntyvät samaan aikaan ja he saavat alkunsa samaan aikaan. Kforrin aikaan. Se on noin kerran vuodessa mutta ei aivan tarkkaan. Kforr määräytyy punaisen auringon mukaan. Kun punainen aurinko ilmestyy pääauringon takaa, Kforr alkaa. Se kestää muutamia viikkoja. Kestokin vaihtelee. Kun punainen aurinko katoaa, Kforr loppuu.
- Mutta mikä se on? Mikä Kforr on?
- Kforrin aikana planalaisten elintoiminnat muuttuvat. Ne tähtäävät lisääntymiseen. Elämä on hyvin erilaista. Moni nainen alkaa odottaa lasta. Muuten väestömme ei säilyisi. Kforrin aikaan kaikki ovat lomalla. Kukaan ei matkusta. Kiiturit eivät kulje. Vain alempi, palveleva luokka jatkaa työtään.
Salomaa ei oikein vieläkään ymmärtänyt kaikkea, mitä Kha kertoi, mutta hän järkeili, että kforrin täytyi vastata monilla eläinlajeilla esiintyvää periodia, jona aikana eläimet valitsevat puolisonsa ja uudet jälkeläiset saavat alkunsa, jotta ne syntyisivät sopivaan aikaan vuodesta säilyäkseen elossa. Tuntui käsittämättömältä, että niinkin kehittyneellä lajilla kuin palanalaisilla oli tällainen alkeellinen lisääntymiskäytäntö. Mutta koska evoluutio oli sen sellaiseksi muokannut, asialle täytyi olla hyvä selitys. Ainakin historiallinen selitys. Ehkä vain tietty vuodenaika sopi lasten syntymiselle. Oliko syynä ilmasto, ravintotilanne vai avaruussäteilyn vaihtelu, sitä Salomaa voi vain arvailla. Ehkä hän kysyisi asiaa joskus.
Lähipäivät kuluivat Salomaan järjestellessä asumistaan ja totuttautuessa Dragon rutiineihin. Kaupungin ilmapiirissä alkoi jo olla näkyvissä jotain levotonta, jonkin odottamista. Salomaan omakin olo alkoi tuntua jotenkin erilaiselta, vaikka hän ei oikein osannut selittää itselleen mistä oli kyse. Drillonin kehossa eläminen oli kaikkiaankin vielä niin uusi kokemus Salomaalle, ettei hän pystynyt aistimaan kaikkia uuden olomuodon vivahteita. Ehkä hän oli alkanut katsoa Planan kaunottaria eri tavalla kuin ennen. Ehkä hän näki heissä sellaista viehättävyyttä, jota ei ollut ennen huomannut.
Salomaa tapasi Khan ja Khlean päivittäin, sillä he eivät aikoneet enää palata Lendoon ennen Kforria. Avaruustutkimuskeskus oli jo muutenkin sulkemassa oviaan. Kolmikko kävi muutaman kerran yhdessä syömässä. Salomaa oli alkanut kuljeskella jo yksinkin kaupungilla.
Illalla, kolme päivää Dragoon saapumisen jälkeen Salomaa, Kha ja Klea istuskelivat Salomaan asunnossa ja katselivat läpinäkyvältä näyttöseinältä paikallista viihdeohjelmaa, kolmeulotteisena moniäänilähetyksenä tietenkin. Khlea oli keittänyt piristävää planalaista teetä, joka oli peräisin planeetan viherkasvialueelta. Juoman maku oli voimakas, suorastaan pistävä, tai jopa huumaava, ja tee tuntui antavan voimia ja energiaa. Teen kanssa pöytään oli nostettu makeita pikkuleipiä, jotka oli päällystetty jollakin vaaleanpunaisella siirapilla. Salomaa mutusteli sellaista ja mietti, monestako eri kasvista siinä mahtoi olla aineksia.
- Epäilen, että Kforr alkaa minä hetkenä tahansa, Kha totesi. - Sinun ei pidä hämmästyä Henrik, mitä silloin tapahtuu. Tai tietysti sinä tulet hämmästymään. Emme vielä tiedä, miten Kforr vaikuttaa sinuun, sillä olethan mieleltäsi maan asukas. Asut kuitenkin planalaisen kehossa, joten uskon sinunkin kokevan Kforrin vaikutukset. Ainakin osittain. Me planalaiset muutumme erilaisiksi Kforrin aikana. Joidenkin kohdalla muutos on suurempi ja joidenkin kohdalla pienempi. Kaikkien valaistuneimmat henkilöt pystyvät elämään Kforrin läpi jopa näennäisesti ilman mitään vaikutuksia, mutta tällaisia ei ole paljon. Heistä useimmat asuvat Khaleissa.
- Ne taitavat vastata meidän luostareitamme, Salomaa pohti puoliääneen.
Kha jatkoi:
- Niin, me muutumme. Teemme asioita, joita joskus kadumme, kun Kforr on ohitse. Mutta luonto on sellainen. Meidän on uhrauduttava planeetan vuoksi. Asukkaiden on säilyttävä. Naisille uhraus on tietysti suurempi. Mutta korvataanhan jälkeläisen tuottaminen taloudellisesti.
Salomaa kuunteli Khan kiihkeää selostusta uteliaana ja jonkin verran tyrmistyneenä. Niin vieraalta kaikki kuulosti maan oloihin verrattuna. "Korvataan taloudellisesti", Salomaa mietti. "Kylmää ajattelua, todella kylmää."
- Niin, että jos lähiaikoina käyttäydyn sinua kohtaan, tai yleensä, tavalla, joka herättää hämmennystä, yritä ymmärtää. Olen silti sama Kha, ystäväsi. Se mitä tapahtuu Kforrin aikana ei ole niin tärkeää kuin se, mitä tapahtuu muulloin. Kforrin aikana planalaiset elävät viettiensä mukaan, muulloin he elävät järkensä ja tunteittensa mukaan. Järkeni ja tunteeni pitävät sinusta, vaikka vietit osoittaisivatkin tosin.
Kolmikko istui vielä jonkin aikaa huoneessa Salomaan sulatellessa mielessään kaikkea mitä Kha oli illan mittaan kertonut. Hän oli tarkkaillut Khata tämän puhuessa ja kierrellessä huoneessa ja alkanut nähdä hänessä puolia, joita ei ollut ennen tullut miettineeksi. Kha oli todella kaunis nainen, maan mittapuillakin mitattuna. Hänen piirteensä ja muotonsa olivat kuin antiikin jumalattaren, ja hänen tämäniltainen avoin vaatepartensa peitti mahdollisimman vähän näistä piirteistä. Hänen tummat kiiltävät hiuksensa aaltoilivat paljailla ruskeilla olkapäillä. Kauniilla kasvoilla värehti tuon tuostakin salaperäinen hymy. Kha suorastaan säteili. Salomaa pohti, että vain hullu voisi olla rakastumatta noin täydelliseen naiseen. Omista tunteistaan hän ei silti ollut varma. Kha oli vierasta rotua ja... vai oliko hän? Salomaahan asui planalaisen ruumiissa.
Salomaa säpsähti hereille mietteistään, kun kello löi puoltayötä. Kha ja Khlea poistuivat asunnosta ja toivottivat Salomaalle makeita unia. Hän sai heiltä molemmilta lämpimän hyvänyönsuukon poskelle, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Jotain oli selvästi tapahtumassa.
Seuraavan aamuna Salomaa nukkui pitkään ja heräsi hyväntuulisena. Hän muisteli kaunista Khata ja nousi sängystä. Hän veti verhon ikkunan edestä. Samalla hän tuli vilkaisseeksi aurinkoa. Sen väri näytti muuttuneen. Sen toinen reuna näytti punaiselta. Sen täytyi merkitä, että punainen aurinko oli ilmestynyt näkyviin. Kforr oli alkanut.
Salomaa kuunteli ulkoa kantautuvaa musiikkia ja hälinää valmistaessaan itselleen aamupalaa. Hän tarkasti vaatetuksensa ja mietti, uskaltaisiko yleensä lainkaan lähteä kadulle. Ties kuinka hurja meno siellä oli. Hän itse ei tuntenut oloaan mitenkään poikkeukselliseksi. Hyväksi vain. Ehkä punainen aurinko ei sittenkään vaikuttanut häneen, koska hän oli sielultaan maan asukas. Vai oliko aurinko lainkaan syynä tapahtumiin. Ehkä se oli vain merkki, joka laukaisi asian, joka jo muutenkin oli tulemaisillaan.
Lopulta Salomaa sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta avatakseen ulko-oven. Kukaan ei sentään hyökännyt hänen kimppuunsa, joten aivan sekaisin planalaiset eivät näyttäneet olevan. Myöskään näkymä kadulla ei ollut niin hurja, kun Salomaa oli pelännyt. Siellä täällä vaelteli pareja käsi kädessä ja joskus jopa toisiaan halaillen, millaiset näyt olivat tähän saakka täysin puuttuneet Planan katukuvasta. Mutta entä sitten? Tällaistahan näki lähes minkä tahansa kaupungin illassa maassa. Ehkä Kforr olikin vain sitä elämää, mitä maan ihmiset elävät ympäri vuoden. Tavallista elämää. Planalaisilta se puuttui suurimpana osana vuodesta, joten he kokivat sen tavallista merkittävämpänä asiana sitten kun se alkoi. Salomaata nauratti. Olipa hän ollut typerä pelätessään turhaan. "Eihän tämä ole mitään", hän mietti.
Kaupungilla kulkiessaan Salomaa havaitsi, että Kha oli puhunut totta. Kaikki planalaiset todellakin olivat lomalla. Kaikki paitsi alempi luokka. Kauppojen ja ravintoloiden ja muiden laitosten toimintaa oli yksinkertaistettu niin, että alemman luokan jäsenet kykenivät vastaaman siitä. "Mikä tilaisuus rikollisille", Salomaa mietti. "Mikäli Planassa on rikollisia?". Salomaa ihmetteli, pystyivätkö ihmisapinaa muistuttavat alemman luokan olennot todella vastaamaan kaikesta. Tekevätkö he leikkauksia sairaalassa? Hoitavatko he voimalaitoksia?
Mitä enemmän Salomaa keskittyi tarkkailemaan kaupungin asukkaita, sitä enemmän hän joutui luopumaan aiemmasta "eihän tämä nyt ole mitään" tai "tällaistahan on maassakin" -käsityksestään. Kyllä; tämä oli erilaista, vaikka tietysti maassakin on paikkoja ja tapahtumia, joissa...
Useimpien toisissaan kiinni roikkuvien planalaisten parien elämä näytti harmoniselta ja onnelliselta, mutta pari kertaa Salomaa joutui todistamaan jopa aivan selvää raiskausta. Tällaiset näkymät kauhistuttivat ja inhottivat häntä. Kovin suurella innolla hän ei myöskään halunnut katsella puistojen ja torien joukko-orgioita, joiden osallistujille häveliäisyys näytti olevan täysin tuntematon sana. Ne asukkaat, pääasiassa vanhemmat kaupunkilaiset, jotka eivät itse osallistuneet toimintaan, tai joilla ei ollut paria, jonka kanssa sitä voisi harjoittaa, näyttivät täysin välinpitämättömiltä asian suhteen. He istuskelivat tyyninä puistonpenkillä, vaikka parin metrin päässä raiskattiin avutonta naista.
Muutaman tunnin vaeltelu kaupungilla oli Salomaalle tarpeeksi ja hän palasi asunnolleen. "Jokaisella kulttuurilla on pimeä puolensa", hän ajatteli ja oli kiitollinen siitä, että oli saanut sentään tähänastisen elämänsä elää maa-planeetalla, joka tämänpäiväiseen verrattuna näyttäytyi todellisena siveyden kehtona. Khata ja Khleaa ei ollut näkynyt koko päivänä, ja Salomaa toivoi, ettei hänen tarvitsisi nähdäkään heitä samassa tilassa, missä pääosa kaupunkilaisista oli ollut.
Kun näyttöseinästäkin tuli vain samaa, mitä näki kaupungillakin, Salomaa himmensi huoneensa valot, heittäytyi sängylleen ja vajosi mietteisiinsä. Hän suri sitä, että joutuisi elämään viikkojen ajan eristäytyneenä muista, sillä yksikään planalainen ei nyt ollut mukavaa seuraa. Iltaa kohti yhä villimmäksi käynyt meno kauhistutti häntä siinä määrin, että hän olisi halunnut lukita huoneensa oven. Siinä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lukkoa, joten Salomaa päätteli, että koska lukkoa ei ollut, ei myöskään ollut tarvetta lukolle. Planan asukkaat eivät ilmeisesti koskaan tunkeutuneet luvatta toisten asuntoihin, olivatpa he sitten missä tilassa tahansa.
Salomaa makaili sängyllä ja muisteli elämäänsä maassa. Kuinka erilaista kaikki oli ollutkin. Koti-ikävä valtasi hänet, kun hän ajatteli, ettei hän enää koskaan pääsisi takaisin. Toisaalta Plana voisi olla mukava paikka elää, olivathan hänen tuntemansa planalaiset olleet miellyttäviä. Mutta paljon oli niin erilaista. Kha ja Khlea olivat miellyttäviä ihmisiä ainakin normaalissa tilassaan ja ehkä Kforrinkin aikana. Mutta mitkä olivat heidän elämänarvonsa? Mitkä olivat yleensäkin planalaisten elämänarvot? Lapsia rahasta. Ei perheitä. Ei tunteita - paitsi kerran vuodessa ja silloin aivan liikaa. Minkä vuoksi Planalla kannatti elää? Mihin kannatti pyrkiä? Mikä oli elämän tarkoitus? Vai oliko sitä?
Oven takaa kuului rapinaa, ja Salomaa säpsähti hereille näistä mietteistään. Hän kohotti päätään. Joku avasi ovea. Salomaa katsoi hämmentyneenä ja pelästyneenäkin. Yövalaistuksen loisteessa hän näki oviaukossa ihmishahmon, joka näytti alastomalta. Se oli Kha. Hän ei puhunut mitään. Myöskään hämmentynyt Salomaa ei saanut sanoja suustaan. Kha käveli hitaasti lähemmäksi. Punertava yöpöydän lamppu valaisi hänen päivettynyttä vartaloaan.
- Tulin tervehtimään sinua, hän sanoi ja asteli aivan sängyn viereen.
Salomaa makasi edelleen puoliksi kohottautuneena sängyllään kykenemättä päättämään mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi sanoa tai mitä pitäisi tehdä.
Kha teki päätöksen hänen puolestaan. Hän kumartui Salomaan ylle, tarttui häntä olkapäistä ja hautasi hänen kasvonsa pehmeisiin rintoihinsa.
- Aaaahh.., Salomaa huudahti tukahtuneesti henkeään haukkoen.
Alkujärkytyksestä selvittyään ja henkeä vedettyään Salomaa alkoi riuhtoa itseään irti Khan otteesta. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Khalla tuntui olevan jättiläisen voimat. Hän puristi Salomaata olkapäistä ja kähisi oudolla äänellä jotain, josta ei saanut selvää.
- Mitä ihmettä sinä nyt…, Salomaa ähki ja yritti saada Khata rauhoittumaan. Päästä irti!
Kha ei ollut kuulevinaankaan vaan jatkoi Salomaan puristelua ja ravistelua.
- Minä haluan sinut, Kha mumisi läähättäen. – Olet sopiva minulle. Älä vastusta. Se on turhaa.
Salomaa ei antanut periksi vaan riuhtoi yhä itseään vapaaksi mikä sai Khan entisestään kiihtymään. Khan otteissa alkoi olla jo kiistatonta väkivaltaa. Kun Salomaa onnistui hetkeksi vapauttamaan toisen kätensä Khan alta ja yritti sillä kammeta Khata pois päältään, Kha vastasi raivostuneella lyönnillä. Isku osui Salomaan silmäkulmaan ja melkein vei tajun häneltä.
Salomaan ähkiessä kivusta Kha hellitti otteensa ja alkoi käyttäytyä rauhallisesti. Ehkä isku muukalaisen päähän oli saanut hänet itsensäkin säikähtämään.
- Anteeksi Henrik, Kha sanoi rauhalliselta kuulostavalla äänellä. – En olisi saanut lyödä sinua. En vain ole tottunut siihen, että mies kieltäytyy. Olenko ruma, vai miksi et hyväksy minua?
Salomaa ähki yhä iskun aiheuttamasta kivusta, mutta yritti säilyttää mielenmalttinsa. Hän vilkaisi Khan ruskettunutta vartaloa, jonka silhuetti korostui ikkunasta kajastavassa hämärässä valaistuksessa.
- En ole sanonut, että olisit ruma. Et ole ruma. En ole vain tottunut tällaiseen. Maassa ei toimita näin. Maassa edetään hitaammin.
- Emme ole nyt maassa, yritä muistaa se, Kha vastasi.
Salomaa oli ensimmäisen kerran erottavinaan Khan äänessä käskevän ja närkästyneen sävyn. Aikaisemmin Kha oli aina ollut kohtelias ja viileän asiallinen, suorastaan tunteettoman asiallinen. Salomaan mietti, kokevatko planalaiset ainoastaan kforrin aikana sen, mitä me ihmiset kutsumme tunne-elämäksi.
- Lähde ulos. Etsi joku paikka, jossa olet turvassa. Joku vanha nainen ottaa sinut ehkä luoksesi asumaan ja suojelee sinua, Kha sanoi ivallisesti nauraen. – Et selvästikään ole oikea mies, vaikka hahmosi onkin Drillonin.
Jossakin tilanteessa joku olisi voinut kokea tuollaisen kommentin loukkauksena, mutta tällä hetkellä Salomaata ei kiinnostunut, pitikö mielenvikaiselta vaikuttava Kha häntä oikeana miehenä tai yleensä miehenä lainkaan. Hän halusi vain olla rauhassa ja elää mahdollisimman kaukana Khasta ja muista planalaisista. Epätoivoinen Salomaa suunnitteli piiloutuvansa pariksi viikoksi vaikka metsään, jos muuta turvapaikkaa ei löytyisi.
Salomaa nousi sängystä ja alkoi kerätä vaatteitaan. Puettuaan hätäisesti päälleen hän käveli sanaakaan sanomatta ovelle. Seisoessaan oviaukossa hän kääntyi viimeisen kerran katsomaan huonettaan. Alaston Kha istui yhä hänen sängyllään. Vaikka huone oli hämärä, Salomaa oli näkevinään surullisen ilmeen Khan kasvoilla. Kha herätti tällä hetkellä hänessä lähinnä pelkoa, mutta Salomaa koki hän myös jonkinlaisia säälin tunteita Khata kohtaan. Näyttihän onneton nainen olevan täysin viettiensä riivaama.
Suljettuaan oven Salomaa lähti kävelemään pitkin hämärää käytävää. Hänen jalkansa osuivat epämääräiseen pehmeään myttyyn lattialla. Tähän Kha siis oli riisunut vaatteensa. Vaikka hetki aikaisemmin saadun iskun aiheuttama kipu yhä jomotti Salomaan silmäkulmassa, lievä hymyn väre nousi hänen kasvoilleen. ”Minkäpä tuo kurja Planan nainen tunteilleen voi”, hän ajatteli.
Hapuillessaan kadulle johtavan oven kahvaa Salomaa kuuli ääniä takaansa. Ne kuulostivat siltä kuin joku juoksisi pehmeällä matolla. Kun Salomaa kääntyi katsomaan käytävän suuntaan, hän näki tumman ihmishahmon syöksyvän häntä kohti äänekkäästi karjuen. Salomaa säpsähti ja vetäytyi kohti ovea. Samalla hyökkääjä oli hänen kimpussaan. Se oli Kha.
Rähisten ja ähkien Kha kaatoi Salomaan lattialle ja alkoi repiä ja puristella häntä.
- En päästä sinua maan ihminen, Kha huusi käheällä äänellä. – Jos aiot jäädä tänne asumaan, sinun on aika oppia, mitä on Planan naisen rakkaus. Tämän sanottuaan hän kiepautti Salomaan selälleen, otti häntä jaloista kiinni ja raahasi hänet takaisin huoneeseen. Salomaa yritti rimpuilla vastaan, mutta se oli turhaa.
Kha heitti Salomaan sängylle makaamaan ja sytytti valon pieneen lamppuun, joka oli huoneen takaseinällä. Takaviistosta tuleva valo korosti hänen alastoman vartalonsa kauniita piirteitä. Salomaa oli täysin lamaantunut asioiden saamasta yllättävästä käänteestä. Hän alkoi tajuta vastarinnan turhaksi. Vaikka hän onnistuisi pelastautumaan Khan kynsistä, hän joutuisi todennäköisesti ennen pitkää jonkun muun uhriksi, ja tällöin voisi käydä vieläkin pahemmin. Tuskin ulkoa mitään piilopaikkaa löytyisi.
- No niin, alathan sinä tulla järkiisi, Kha kähisi kiihtyneenä istuessaan Salomaan sängyn laidalla. – Ei tämä niin kauheata ole. Opetan sinulle tosiasioita elämästä ja rakkaudesta. Tämän sanottuaan hän rähähti nauramaan.
Salomaa oli edelleen lamautunut ja pelkäsi mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hän keräsi voimia ja rohkeutta ja kysyi matalalla alistuneella äänellä:
- Mitä sinä haluat minun tekevän?
- Hah, hah, haa, Kha nauroi ilkikurisesti. Sanoinhan minä, ettet ole mikään mies.
Samalla Kha työnsi kätensä Salomaan vyötärölle ja kiskaisi yhdellä vetäisyllä Salomaan housut nilkkoihin. Kha vetäisi taitavasti housut kokonaan Salomaan päältä ja jatkoi riisumista niin, että hetken päästä Salomaa makasi hänen edessään alastomana.
- Mitäkö opetan? Eiköhän se pian selviä, Kha murisi ja tarttui kiinni Salomaan alavatsasta, joka oli siis itse asiassa Drillonin alavatsa, koska Salomaa eli elämäänsä Drillonin kehossa.
Salomaa oli elänyt planalaisen miehen vartalossa vasta muutamia päiviä, joten hän ei ollut vielä täysin perillä vieraan planeetan asukkaiden fysiologian kaikista ominaisuuksista. Pintapuolisesti hän muistutti maan ihmistä, ja osittain kokikin olonsa samanlaiseksi kuin maan ihmiset, mutta jotain eroja kuitenkin oli. Pian hän tulisi näkemään, onko eroja myös planeettojen asukkaiden intiimissä yhteiselämässä – muitakin eroja kuin se, että Planalla näitä asioita harjoitetaan vain kerran vuodessa.
Saatuaan henkisen ja fyysisen yliotteen Salomaasta Kha tuntui rauhoittuvan. Hän silitteli Salomaan vatsaa ja siirsi kättään hitaasti alemmaksi alkaen lopulta haroa hänen häpykarvojaan. Salomaa koki olonsa kiusaantuneeksi. Hänen tunteensa olivat ristiriitaiset. Toisaalta häntä nolotti, kun vieras nainen katseli ja kosketteli hänen intiimejä alueitaan. Toisaalta hän koki olonsa ulkopuoliseksi ja vieraaksi, koska hänen nykyinen kehonsa ei ollut hänen omansa. Hän ei ollut itsekään vielä tarkastellut uuden ruumiinsa intiimejä osia puhumattakaan, että hän olisi vertaillut niitä oman maahan jääneen ruumiinsa vastaaviin. Kun lisäksi vielä planalaisen miehen hormonit ja vietit toivat oman lisänsä Salomaan henkiseen puoleen, tilanne oli monessa mielessä hämmentävä. Jos tällaisessa tilanteessa ei uhkaa identiteettikriisi, se ei uhkaa koskaan.
Kha jatkoi Salomaan hellittelyä. Antamansa ankaran lyönnin ja muun väkivallan vastapainoksi hän osasi olla yllättävän huomaavainen ja toisen tunteet huomioiva.
- No niin, emmeköhän me pääse yhteisymmärrykseen, hän kujersi täysin erilaisella äänellä, millä hän oli puhunut vähän aikaisemmin.
Salomaa makasi rentona sängyllä ja odotti nöyränä mihin suuntaan asiat kehittyisivät. Hän oli alusta alkaen tajunnut, että Kha on kaunis ja viehättävä nainen, tarkasteltiinpa asiaa kumman hänen tuntemansa planeetan mittareilla tahansa. On kuitenkin eri asia todeta jonkun naisen olevan kaunis ja viehättävä kuin tuntea kiintymystä tai rakkautta tai seksuaalista vetovoimaa tuota naista kohtaan. Tällaisia tunteita Salomaalla ei Khata kohtaan ollut.
Mutta Salomaa oli mies, plananaisilla hormoneilla terästetty mies, eikä hormonien vaikutusta pidä aliarvioida. Ja Kha oli nainen, planalainen nainen, joka tiesi miten miehen hormonit saadaan heräämään.
Kha kävi hakemassa huoneen nurkassa olevasta automaatista itselleen ja Salomaalle lasilliset kuumaa maustettua teetä. Sen kirpeän voimakkaat aromit saivat Salomaan tuntemaan olonsa rennoksi. Hän makasi sängyllä ja katseli Khan kaunista ruskettunutta vartaloa, jonka piirteitä hämärä sivulta tuleva valo korosti. Khan pitkät tummat hiukset heilahtelivat hänen täyteläisten rintojensa päällä niiden muotoja korostaen, kun hän istui sängyllä ja joi siroin ottein teetä punaisesta korkeasta lasista. Salomaa joutui taas kerran myöntämään itselleen, että näkymä ei ollut hassumpi.
Planeettansa naisten ikivanhojen perittyjen traditioiden mukaisesti Kha osasi viettelemisen taidot. Vielä hetki sitten Salomaan tunteet Khata kohtaan olivat olleet etäiset ja jäiset. Lähes ainoita tunteita olivat olleet pelko ja kauhu. Salomaa yllättyi itsekin, kuinka helposti Kha sai miehisyyden heräämään hänessä.
- No niin, alkaahan täällä tapahtua, Kha kuiskasi kehräävällä äänellä.
Vaikka Salomaa ei ollut enää siinä omassa kehossaan, josta hän oli lapsesta saakka elänyt, hän tunnisti Drillonin kehon antamat signaalit. Vilkaisu jalkopäätä kohti vahvisti havainnon. ”Uh, miten iso”, Salomaa mietti kauhistuneena nähdessään peniksensä paisuvan ja kohoavan pystyasentoon. Vaikka hän oli ollut maan mieheksi aivan kohtuullisen ”hyvin varusteltu”, Drillonilta peritty varustus oli aivan omaa luokkaansa.
Kha istui puoliksi makaavassa asennossa Salomaan sängyn jalkopäässä ja silitteli hellästi hänen kivikovaksi muuttuneen peniksensä alapintaa. Salomaan mieleen tuli talviunesta heräävä karhu. Ajatus oli niin hassu, että hän hymyili sille itsekin. Salomaan vartalo värähti, kun Khan hellät paksut huulet koskettivat hänen penikseensä ja kulkivat pitkin sen pintaa. Tässä vaiheessa Salomaan miehiset tunteet olivat lopullisesti heränneet, eikä hän enää miettinyt identiteettinsä ristiriitaisuuksia. Hän kohottautui sängyltä ja tarttui vuorostaan kiinni Khan olkapäihin, joista vetämällä hän kiepautti Khan viereensä sängylle.
- Uhhmm, Kha murisi ja kääntyi selälleen.
Nyt oli Salomaan aika tehdä lähempää tuttavuutta Khan vartaloon. Hän suuteli Khan tummia tuuheita hiuksia, näykki huulillaan hänen korvanlehtiään ja antoi suukon hänen poskelleen ja huulilleen. Sen jälkeen hän hivuttautui hitaasti alaspäin pitäen yhä päänsä kiinni Khan iholla. Hän tunnisteli Khan täyteläisiä rintoja huulillaan ja nuoli hänen punoittavia nännejään. Hän oli nyt aivan Khan lumoissa.
Edetessään kohti Khan vatsaa ja alavartaloa Salomaa tunsi kiristävän tunteen alavartalossaan ja huomasi peniksensä pidentyneen ja kovettuneen vielä lisää siitä, mikä se hetki aikaisemmin oli ollut. Vaikka anatomiset kysymykset eivät olleet päällimmäisenä Salomaan mielessä, hän pani merkille sen, että peniksen pituuteen ja muutoksiin liittyvissä asioissa planalaisen miehen vartalo näytti eroavan maan miesten vartaloista. Hän alkoi jo vähän huolestua, mihin kaikki lopulta johtaisi.
Vaikka Kha oli hetki aikaisemmin käyttäytynyt kuin villi-ihminen ja hän oli hurjimmillaan näyttänytkin villi-ihmiseltä, hänen sivistynyt puolensa ei vielä ollut kokonaan kadonnut. Olihan Kha arkielämässä arvostettu ja korkeasti koulutettu tiedenainen. Villi-ihmisestä Khan erotti esimerkiksi se, että hänen ihonsa tuoksui hienostuneen puhtaalta ja miellyttävältä. Salomaa oli havaittavinaan Khan iholla jonkinlainen lievän eksoottisen parfyymin tuoksun, jota hän ei osannut paremmin tunnistaa.
Salomaa vetäytyi sängyllä yhä lähemmäs Khan jalkoja ja antoi kasvojensa hyväillä Khan pehmeää kiinteää vatsaa. Sen jälkeen hän eteni vähitellen kohti Khan tuuheaa tummaa häpykarvoitusta. Tähän pehmeään karvatyynyyn hän hetkeksi hautasi kasvonsa. Kha värähti ja levitti hieman jalkojaan. Salomaa oli hieman epävarma siitä, mitä hänen tässä tilanteessa pitäisi tehdä seuraavaksi. Jatkaksiko hän alaspäin – vai ylöspäin. Salomaa ratkaisi ongelman niin, että hän kohottautui ja veti itsensä makaamaan Khan päälle. Kha levitti jalkansa leveään haara-asentoon, mikä oli selvä viesti minkä planeetan miehelle tahansa.
- Kai tiedät, mitä odotan sinun tekevän, Kha kähisi pehmeällä äänellä ja veti Salomaan lähemmäksi itseään.
Ja tottahan Salomaa arvasi, ettei Kha ainakaan juuri nyt halunnut hänen hakevan heille teetä. Salomaan oli täytettävä miehinen velvollisuutensa perinteisemmällä ja alkukantaisemmalla tavalla. Hän väänsi itseään uuteen asentoon ja tunnusteli peniksensä kärjellä, mistä kohtaa luonnon sille suunnittelema paikka Khan sukupuolielimissä löytyisi. Hetken hapuilun jälkeen hänen peniksensä kärki tunnisti Khan kostean ja kuuman emättimen aukon.
- Anna mennä vain, Kha sanoi samalla kun hänen koko vartalonsa tuntui tärisevän.
Ja Salomaa noudatti neuvoa ja ”antoi mennä”. Khan pehmeä kostea emätin tuntui miellyttävältä puristuessaan tiukasti Salomaan peniksen ympärille. Se oli ehkä lämpimämpi kuin maan naisten vastaava paikka. Ja paljon syvempi, koska Salomaan jättimäinen penis upposi sinne lähes kokonaan. Kha tuntui jännittävän joitakin lihaksiaan, koska puristus lisääntyi. Salomaa alkoi toimia niin kuin hän oli maassa oppinut, ja tyytyväisyyttä huokuvasta muminasta ja ääntelyistä päätellen hänen toimintansa sai Khalta täyden hyväksynnän.
Noin kymmenen minuutin kuluttua Salomaa alkoi kokea alavartalossaan tunteita, jotka viittasivat siihen, että pian lähestyttiin huippukohtaa. Hän kiristi vauhtia ja tunsi kuinka Kha kiemurteli tyytyväisyydestä. Salomaa tunsi, kuinka hermot välittivät tunteita hänen alavartalonsa lihaksilta aivoille ja aivoilta alavartalon lihaksille, ja kuinka siemensyöksyn hetki lähestyi. Hän työnsi vielä muutaman kerran lähes raivon vallassa, kunnes purkautuminen tapahtui. Siemensyöksy tuntui pitemmältä ja rajummalta kuin se, mihin Salomaa oli maassa tottunut. Hän ähisi ja kähisi ja voihkaisi villien tunteiden ravisuttaessa hänen vartaloaan. Lopulta hän jäi makaamaan velttona läähättäen Khan päälle. Hänen otsansa oli hiestä märkä.
Vähään aikaan ei tapahtunut mitään, vaan kumpikin makasi hiljaa ja liikkumatta. Lopulta Kha kiepautti Salomaan päältään ja nousi istumaan sängylle.
- Löytyihän sinusta mies, Kha sanoi ja pyyhki emättimestään valuvaa nestettä kämmenensä selkäpuolelle, josta hän nuoli sen. – Juodaan lasilliset teetä ja otetaan kohta uusiksi, hän lisäsi hymyillen.
”Mitä hullua”, Salomaa mietti itsekseen. ”Enhän minä nyt heti jaksa. En tänään.”
Yllätyksekseen Salomaa tuli kuitenkin pian huomaamaan, että tässä asiassa hän poikkesi maan miehistä. Vaikka hänen mielensä ei vielä täysin asiaa tajunnut, hänen planalainen vartalonsa kyllä jaksaisi ja myös haluaisi. Maassa seksiä harjoitetaan läpi vuoden, mutta Planassa vain muutamana viikkona kerran vuodessa. Pian Salomaalle selviäisi, että yhdyntöjen määrässä ei kuitenkaan ole suurta eroa. Äskeinen kerta oli ollut vasta alkusoittoa sille, mitä seuraavien viikkojen aikana tapahtuisi.
Myöhemmin Salomaa sai tietää myös asian tieteellisen puolen. Planalaisten naisten hedelmöittymiskyky oli rajoittuneempi kuin maan naisten, joten hedelmöittymisen varmistamiseksi heillä piti olla tuore annos siemennestettä kehossaan viikkojen ajan. Näin oli luonto asian järjestänyt ja myös planalaisten miesten fysiologian tätä varten suunnitellut. Planan miesten isommille peniksille ja naisten syvemmille emättimille oli siis selkeä syy. Eikä kiihkeä sukupuoliviettikään ollut sattumaa. Ilman sitä Plana olisi ollut jo pitkään asumaton planeetta.
Seuraavat viikot olivat unohtumatonta aikaa Salomaan elämässä. Kokihan hän nyt ensimmäisen kerran ilmiön nimeltä Kforr kaikkine – tai useimpine – siihen liittyvine asioineen. Eivätkä viikot kuluneet pelkästään Khan kanssa kahdestaan makuuhuoneessa, vaan muutaman kahdestaan vietetyn päivän jälkeen Kha ja Salomaa alkoivat käydä ulkona ravintoloissa ja teattereissa.
Salomaa tuli huomaamaan, että Kforrin aikana lähes kaikki mahdollinen oli valjastettu palvelemaan sitä päämäärä, että mahdollisimman moni Planan nainen tulisi raskaaksi ja synnyttäisi lapsen. Runsaista yhdynnöistä huolimatta naiset eivät synnyttäneet lapsia joka vuosi, ja monet eivät koskaan. Sen vuoksi kaikki mahdollinen oli tehty sen eteen, että erilaiset keinot tulisivat kokeilluiksi. Tämä oli myös yksi syy siihen, ettei perheitä ja vakiintuneita parisuhteita tunnettu. Lisääntymisen kannalta oli parasta, että naisilla ja miehillä oli mahdollisimman monta seksikumppania, sillä tällöin joku yhdistelmistä ehkä tärppäisi ja johtaisi lapsen syntymiseen. Kun elämä perustui satunnaisiin ja vaihteleviin pareihin, syntyvien lasten molempia vanhempia olisi ollut vaikea selvittää. Tämän vuoksi lapset kasvatettiin laitoksissa ja satunnaisten ihmisjoukkojen jäseninä, eikä isästä ja äidistä muodostuvaa käsitettä ”ydinperhe” tunnettu.
Se, että Kforrin aikana kaikki mahdollinen oli valjastettu palvelemaan lisääntymistä, näkyi monella tavalla katukuvassa. Teattereiden esitykset olivat sellaisia, ettei yksikään maan teatteri sellaisia esittäisi. Näyttämöillä harrastettiin yhdyntöjä, ja näytelmien juoni tuntui olevan vain tekosyy niiden esittämiseen. Monesti myös teatteriyleisö riisui vaatteensa ja osallistui ”näytelmään”. Joskus teatterin lavalla oli meneillään suoranainen ryhmäseksikohtaus, johon kuka tahansa pääsi mukaan, jos sopiva pari löytyi.
Baareissa järjestettiin kauniiden naisten tanssiesityksiä, ja monesti naiset esityksen lopussa viittasivat luokseen jonkun mieskatsojan, jonka kanssa he aloittivat muitta mutkitta yhdyntään johtavan flirttailun. Yleisö katseli esitystä ja huuteli kommenttejaan lavalle pyydetyn miehen esitellessä paljasta pystyssä sojottavaa penistään. Miehet tuntuivat olevan ylpeitä alavartalossaan roikkuvista tai pystyssä sojottavista ruumiinjäsenistään. Mitä pitempi se oli, sitä parempi.
Ja naisseuraa oli koko ajan tarjolla myös Salomaalle. Kha suorastaan yllytti Salomaata leikkiin jonkun itseään tyrkyttävän kaunottaren kanssa. Muutaman kerran Salomaa lankesikin kiusaukseen. Kha nautti seuratessaan sivusta Salomaan upottavan peniksensä vieraan voihkivan naisen karvaiseen alavartaloon samalla kun hän piteli käsillään kiinni naisen rinnoista. Myös Kha nappasi silloin tällöin vieraan miehen itselleen ja antoi Salomaan katsoa vierestä lemmenleikkejään. Myöhemmin hän kehui, että kyllä Salomaa on paras kaikista. Oliko arvio totta vai pelkkä kohteliaisuus, sitä Salomaa ei saanut koskaan tietää.
Vaikka Kha ja Salomaa eivät muodostaneet paria samassa mielessä kuin mitä maassa tällä sanalla ymmärretään, olivat he kuitenkin ystäviä keskenään. Heidän ystävyytensä oli alkanut jo ennen Kforria ja se jatkui sen jälkeenkin. Tietyllä tasolla Salomaa oli rakastunut Khahan, jota kauniimpaa naista sai etsiä. Ilmeisesti Drillonilta perimänsä hormonitoiminnan ansiosta Salomaa ei kuitenkaan rakastanut Khata sukupuolikumppanina vaan uskollisena ystävänä.
Ystävyys oli asia, jota Planalla arvostettiin ehkä jopa enemmän kuin maassa. Oli mahdollista, että joskus myöhemmin Kha ja Salomaa eläisivät jonkinlaista parisuhdetta muistuttavaa yhteiselämää, jollainen saattoi olla jäänne aikoja sitten kuihtuneesta perheinstituutiosta. Joka tapauksessa he tulisivat olemaan elinikäiset ystävät keskenään. Tätä ystävyyttä Kforrin aikana tapahtuvat rajut lemmenleikit ja hellät yhteiset hetket olivat vain syventäneet.
Mainosgraafikko Henri Salomaa oli joutunut mukaan salaiseen kokeiluun, jossa hänen persoonansa siirrettiin säteinä kauas vieraalle planeetalle Drillon nimisen muukalaisen ruumiiseen. Muukalaisen persoona siirrettiin vastaavasti hänen ruumiiseensa. Kokeilun oli tarkoitus kestää muutamia tunteja. Salomaan ruumiissa asuva muukalainen jäi kuitenkin yllättäen auton alle ja kuoli, joten Salomaa jäi vangiksi vieraalle planeetalle vieraan olennon kehoon. Onneksi vieras olento muistutti ulkonäöltään ja olemukseltaan maan ihmisiä, joten Salomaan on melko helppo kotiutua. Hän sai kuitenkin melko pian huomata, että kaikki asiat eivät olleet niin kuin maassa on totuttu. Oli alkamassa
Kforr
Drillonin hahmoon jäänyttä Salomaata ei voitu viedä takaisin Lendon kaupunkiin, etteivät Drillonin ystävät tapaisi häntä ja alkaisi epäillä jotain outoa tapahtuneen. Luvatta tehty ja onnettomuuteen johtanut koe ei saanut paljastua. Jonkin ajan kuluttua Salomaa voisi käydä näyttäytymässä Lendolla ja ilmoittamassa, että on aikeissa muuttaa muualle. Näin hänen yllättävä katoamisensa ei herättäisi epäilyjä. Siihen saakka Salomaa saisi asua Dragossa erään Khlean ystävän asunnossa.
- Voit asua täällä, Khlea selosti Salomaalle esitellessään uutta asuntoa. Sinulla on oma huone käytettävissäsi. Pidämme huolen, että saat ruokaa ja että käyttömenoistasi huolehditaan. Me olemme vastuussa siitä, että olet Planalla. Me huolehdimme sinusta. Joskus myöhemmin voimme yhdessä miettiä tulevaisuuttasi. Drillonilla oli hyvä tausta ja lupaava koulutus, voimme ehkä hyödyntää niitä. On vain harmi, että joudut jäämään Planalle juuri nyt.
- Mitä tarkoitat?, Salomaa kysyi. Onko nyt sen pahempi kuin muulloinkaan?
Khlea ja Kha vilkaisivat toisiaan sellainen ilme kasvoillaan, jota Salomaa ei vielä tähän mennessä ollut heillä kummallakaan nähnyt.
- Avaruustutkimuskeskus suljetaan muutamaksi viikoksi.
- Mitä sitten?, Salomaa ihmetteli.
- Tapahtuu muutakin, Kha selitti näyttäen hämmentyneeltä ja kiusaantuneelta. - Ehkä on parempi, että selitän. Onhan sinun se tiedettävä. Aivan minä päivänä tahansa alkaa Kforr. Siksi meillä oli niin kiire saada kokeilu tehtyä mahdollisimman pian. Siis ennen Kforria. Muuten se olisi siirtynyt viikoilla.
- Olen jo kuullutkin siitä. Mikä se oikein on?
- Muistat varmaan kun puhuimme ystäväryhmistä, kasvattamoista ja planeettojemme perhejärjestelmien eroista. Kerroit, että teillä uros- ja naarasyksilö, siis mies ja nainen, muodostavat perheen, ja yhdessä perhe kasvattaa lapsensa. Minä taas selostin, että meillä lapset syntyvät kasvattamoissa ja heidät adoptoidaan sieltä ystäväryhmiin, jotka vastaavat teidän perheitänne, ainakin suunnilleen. Se jäi kertomatta, miten lasten hankkimisesta päätetään, ja milloin lapset syntyvät.
- No kerro, kerro, uteli Salomaa.
- Planalla kaikki lapset syntyvät samaan aikaan ja he saavat alkunsa samaan aikaan. Kforrin aikaan. Se on noin kerran vuodessa mutta ei aivan tarkkaan. Kforr määräytyy punaisen auringon mukaan. Kun punainen aurinko ilmestyy pääauringon takaa, Kforr alkaa. Se kestää muutamia viikkoja. Kestokin vaihtelee. Kun punainen aurinko katoaa, Kforr loppuu.
- Mutta mikä se on? Mikä Kforr on?
- Kforrin aikana planalaisten elintoiminnat muuttuvat. Ne tähtäävät lisääntymiseen. Elämä on hyvin erilaista. Moni nainen alkaa odottaa lasta. Muuten väestömme ei säilyisi. Kforrin aikaan kaikki ovat lomalla. Kukaan ei matkusta. Kiiturit eivät kulje. Vain alempi, palveleva luokka jatkaa työtään.
Salomaa ei oikein vieläkään ymmärtänyt kaikkea, mitä Kha kertoi, mutta hän järkeili, että kforrin täytyi vastata monilla eläinlajeilla esiintyvää periodia, jona aikana eläimet valitsevat puolisonsa ja uudet jälkeläiset saavat alkunsa, jotta ne syntyisivät sopivaan aikaan vuodesta säilyäkseen elossa. Tuntui käsittämättömältä, että niinkin kehittyneellä lajilla kuin palanalaisilla oli tällainen alkeellinen lisääntymiskäytäntö. Mutta koska evoluutio oli sen sellaiseksi muokannut, asialle täytyi olla hyvä selitys. Ainakin historiallinen selitys. Ehkä vain tietty vuodenaika sopi lasten syntymiselle. Oliko syynä ilmasto, ravintotilanne vai avaruussäteilyn vaihtelu, sitä Salomaa voi vain arvailla. Ehkä hän kysyisi asiaa joskus.
Lähipäivät kuluivat Salomaan järjestellessä asumistaan ja totuttautuessa Dragon rutiineihin. Kaupungin ilmapiirissä alkoi jo olla näkyvissä jotain levotonta, jonkin odottamista. Salomaan omakin olo alkoi tuntua jotenkin erilaiselta, vaikka hän ei oikein osannut selittää itselleen mistä oli kyse. Drillonin kehossa eläminen oli kaikkiaankin vielä niin uusi kokemus Salomaalle, ettei hän pystynyt aistimaan kaikkia uuden olomuodon vivahteita. Ehkä hän oli alkanut katsoa Planan kaunottaria eri tavalla kuin ennen. Ehkä hän näki heissä sellaista viehättävyyttä, jota ei ollut ennen huomannut.
Salomaa tapasi Khan ja Khlean päivittäin, sillä he eivät aikoneet enää palata Lendoon ennen Kforria. Avaruustutkimuskeskus oli jo muutenkin sulkemassa oviaan. Kolmikko kävi muutaman kerran yhdessä syömässä. Salomaa oli alkanut kuljeskella jo yksinkin kaupungilla.
Illalla, kolme päivää Dragoon saapumisen jälkeen Salomaa, Kha ja Klea istuskelivat Salomaan asunnossa ja katselivat läpinäkyvältä näyttöseinältä paikallista viihdeohjelmaa, kolmeulotteisena moniäänilähetyksenä tietenkin. Khlea oli keittänyt piristävää planalaista teetä, joka oli peräisin planeetan viherkasvialueelta. Juoman maku oli voimakas, suorastaan pistävä, tai jopa huumaava, ja tee tuntui antavan voimia ja energiaa. Teen kanssa pöytään oli nostettu makeita pikkuleipiä, jotka oli päällystetty jollakin vaaleanpunaisella siirapilla. Salomaa mutusteli sellaista ja mietti, monestako eri kasvista siinä mahtoi olla aineksia.
- Epäilen, että Kforr alkaa minä hetkenä tahansa, Kha totesi. - Sinun ei pidä hämmästyä Henrik, mitä silloin tapahtuu. Tai tietysti sinä tulet hämmästymään. Emme vielä tiedä, miten Kforr vaikuttaa sinuun, sillä olethan mieleltäsi maan asukas. Asut kuitenkin planalaisen kehossa, joten uskon sinunkin kokevan Kforrin vaikutukset. Ainakin osittain. Me planalaiset muutumme erilaisiksi Kforrin aikana. Joidenkin kohdalla muutos on suurempi ja joidenkin kohdalla pienempi. Kaikkien valaistuneimmat henkilöt pystyvät elämään Kforrin läpi jopa näennäisesti ilman mitään vaikutuksia, mutta tällaisia ei ole paljon. Heistä useimmat asuvat Khaleissa.
- Ne taitavat vastata meidän luostareitamme, Salomaa pohti puoliääneen.
Kha jatkoi:
- Niin, me muutumme. Teemme asioita, joita joskus kadumme, kun Kforr on ohitse. Mutta luonto on sellainen. Meidän on uhrauduttava planeetan vuoksi. Asukkaiden on säilyttävä. Naisille uhraus on tietysti suurempi. Mutta korvataanhan jälkeläisen tuottaminen taloudellisesti.
Salomaa kuunteli Khan kiihkeää selostusta uteliaana ja jonkin verran tyrmistyneenä. Niin vieraalta kaikki kuulosti maan oloihin verrattuna. "Korvataan taloudellisesti", Salomaa mietti. "Kylmää ajattelua, todella kylmää."
- Niin, että jos lähiaikoina käyttäydyn sinua kohtaan, tai yleensä, tavalla, joka herättää hämmennystä, yritä ymmärtää. Olen silti sama Kha, ystäväsi. Se mitä tapahtuu Kforrin aikana ei ole niin tärkeää kuin se, mitä tapahtuu muulloin. Kforrin aikana planalaiset elävät viettiensä mukaan, muulloin he elävät järkensä ja tunteittensa mukaan. Järkeni ja tunteeni pitävät sinusta, vaikka vietit osoittaisivatkin tosin.
Kolmikko istui vielä jonkin aikaa huoneessa Salomaan sulatellessa mielessään kaikkea mitä Kha oli illan mittaan kertonut. Hän oli tarkkaillut Khata tämän puhuessa ja kierrellessä huoneessa ja alkanut nähdä hänessä puolia, joita ei ollut ennen tullut miettineeksi. Kha oli todella kaunis nainen, maan mittapuillakin mitattuna. Hänen piirteensä ja muotonsa olivat kuin antiikin jumalattaren, ja hänen tämäniltainen avoin vaatepartensa peitti mahdollisimman vähän näistä piirteistä. Hänen tummat kiiltävät hiuksensa aaltoilivat paljailla ruskeilla olkapäillä. Kauniilla kasvoilla värehti tuon tuostakin salaperäinen hymy. Kha suorastaan säteili. Salomaa pohti, että vain hullu voisi olla rakastumatta noin täydelliseen naiseen. Omista tunteistaan hän ei silti ollut varma. Kha oli vierasta rotua ja... vai oliko hän? Salomaahan asui planalaisen ruumiissa.
Salomaa säpsähti hereille mietteistään, kun kello löi puoltayötä. Kha ja Khlea poistuivat asunnosta ja toivottivat Salomaalle makeita unia. Hän sai heiltä molemmilta lämpimän hyvänyönsuukon poskelle, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Jotain oli selvästi tapahtumassa.
Seuraavan aamuna Salomaa nukkui pitkään ja heräsi hyväntuulisena. Hän muisteli kaunista Khata ja nousi sängystä. Hän veti verhon ikkunan edestä. Samalla hän tuli vilkaisseeksi aurinkoa. Sen väri näytti muuttuneen. Sen toinen reuna näytti punaiselta. Sen täytyi merkitä, että punainen aurinko oli ilmestynyt näkyviin. Kforr oli alkanut.
Salomaa kuunteli ulkoa kantautuvaa musiikkia ja hälinää valmistaessaan itselleen aamupalaa. Hän tarkasti vaatetuksensa ja mietti, uskaltaisiko yleensä lainkaan lähteä kadulle. Ties kuinka hurja meno siellä oli. Hän itse ei tuntenut oloaan mitenkään poikkeukselliseksi. Hyväksi vain. Ehkä punainen aurinko ei sittenkään vaikuttanut häneen, koska hän oli sielultaan maan asukas. Vai oliko aurinko lainkaan syynä tapahtumiin. Ehkä se oli vain merkki, joka laukaisi asian, joka jo muutenkin oli tulemaisillaan.
Lopulta Salomaa sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta avatakseen ulko-oven. Kukaan ei sentään hyökännyt hänen kimppuunsa, joten aivan sekaisin planalaiset eivät näyttäneet olevan. Myöskään näkymä kadulla ei ollut niin hurja, kun Salomaa oli pelännyt. Siellä täällä vaelteli pareja käsi kädessä ja joskus jopa toisiaan halaillen, millaiset näyt olivat tähän saakka täysin puuttuneet Planan katukuvasta. Mutta entä sitten? Tällaistahan näki lähes minkä tahansa kaupungin illassa maassa. Ehkä Kforr olikin vain sitä elämää, mitä maan ihmiset elävät ympäri vuoden. Tavallista elämää. Planalaisilta se puuttui suurimpana osana vuodesta, joten he kokivat sen tavallista merkittävämpänä asiana sitten kun se alkoi. Salomaata nauratti. Olipa hän ollut typerä pelätessään turhaan. "Eihän tämä ole mitään", hän mietti.
Kaupungilla kulkiessaan Salomaa havaitsi, että Kha oli puhunut totta. Kaikki planalaiset todellakin olivat lomalla. Kaikki paitsi alempi luokka. Kauppojen ja ravintoloiden ja muiden laitosten toimintaa oli yksinkertaistettu niin, että alemman luokan jäsenet kykenivät vastaaman siitä. "Mikä tilaisuus rikollisille", Salomaa mietti. "Mikäli Planassa on rikollisia?". Salomaa ihmetteli, pystyivätkö ihmisapinaa muistuttavat alemman luokan olennot todella vastaamaan kaikesta. Tekevätkö he leikkauksia sairaalassa? Hoitavatko he voimalaitoksia?
Mitä enemmän Salomaa keskittyi tarkkailemaan kaupungin asukkaita, sitä enemmän hän joutui luopumaan aiemmasta "eihän tämä nyt ole mitään" tai "tällaistahan on maassakin" -käsityksestään. Kyllä; tämä oli erilaista, vaikka tietysti maassakin on paikkoja ja tapahtumia, joissa...
Useimpien toisissaan kiinni roikkuvien planalaisten parien elämä näytti harmoniselta ja onnelliselta, mutta pari kertaa Salomaa joutui todistamaan jopa aivan selvää raiskausta. Tällaiset näkymät kauhistuttivat ja inhottivat häntä. Kovin suurella innolla hän ei myöskään halunnut katsella puistojen ja torien joukko-orgioita, joiden osallistujille häveliäisyys näytti olevan täysin tuntematon sana. Ne asukkaat, pääasiassa vanhemmat kaupunkilaiset, jotka eivät itse osallistuneet toimintaan, tai joilla ei ollut paria, jonka kanssa sitä voisi harjoittaa, näyttivät täysin välinpitämättömiltä asian suhteen. He istuskelivat tyyninä puistonpenkillä, vaikka parin metrin päässä raiskattiin avutonta naista.
Muutaman tunnin vaeltelu kaupungilla oli Salomaalle tarpeeksi ja hän palasi asunnolleen. "Jokaisella kulttuurilla on pimeä puolensa", hän ajatteli ja oli kiitollinen siitä, että oli saanut sentään tähänastisen elämänsä elää maa-planeetalla, joka tämänpäiväiseen verrattuna näyttäytyi todellisena siveyden kehtona. Khata ja Khleaa ei ollut näkynyt koko päivänä, ja Salomaa toivoi, ettei hänen tarvitsisi nähdäkään heitä samassa tilassa, missä pääosa kaupunkilaisista oli ollut.
Kun näyttöseinästäkin tuli vain samaa, mitä näki kaupungillakin, Salomaa himmensi huoneensa valot, heittäytyi sängylleen ja vajosi mietteisiinsä. Hän suri sitä, että joutuisi elämään viikkojen ajan eristäytyneenä muista, sillä yksikään planalainen ei nyt ollut mukavaa seuraa. Iltaa kohti yhä villimmäksi käynyt meno kauhistutti häntä siinä määrin, että hän olisi halunnut lukita huoneensa oven. Siinä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lukkoa, joten Salomaa päätteli, että koska lukkoa ei ollut, ei myöskään ollut tarvetta lukolle. Planan asukkaat eivät ilmeisesti koskaan tunkeutuneet luvatta toisten asuntoihin, olivatpa he sitten missä tilassa tahansa.
Salomaa makaili sängyllä ja muisteli elämäänsä maassa. Kuinka erilaista kaikki oli ollutkin. Koti-ikävä valtasi hänet, kun hän ajatteli, ettei hän enää koskaan pääsisi takaisin. Toisaalta Plana voisi olla mukava paikka elää, olivathan hänen tuntemansa planalaiset olleet miellyttäviä. Mutta paljon oli niin erilaista. Kha ja Khlea olivat miellyttäviä ihmisiä ainakin normaalissa tilassaan ja ehkä Kforrinkin aikana. Mutta mitkä olivat heidän elämänarvonsa? Mitkä olivat yleensäkin planalaisten elämänarvot? Lapsia rahasta. Ei perheitä. Ei tunteita - paitsi kerran vuodessa ja silloin aivan liikaa. Minkä vuoksi Planalla kannatti elää? Mihin kannatti pyrkiä? Mikä oli elämän tarkoitus? Vai oliko sitä?
Oven takaa kuului rapinaa, ja Salomaa säpsähti hereille näistä mietteistään. Hän kohotti päätään. Joku avasi ovea. Salomaa katsoi hämmentyneenä ja pelästyneenäkin. Yövalaistuksen loisteessa hän näki oviaukossa ihmishahmon, joka näytti alastomalta. Se oli Kha. Hän ei puhunut mitään. Myöskään hämmentynyt Salomaa ei saanut sanoja suustaan. Kha käveli hitaasti lähemmäksi. Punertava yöpöydän lamppu valaisi hänen päivettynyttä vartaloaan.
- Tulin tervehtimään sinua, hän sanoi ja asteli aivan sängyn viereen.
Salomaa makasi edelleen puoliksi kohottautuneena sängyllään kykenemättä päättämään mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi sanoa tai mitä pitäisi tehdä.
Kha teki päätöksen hänen puolestaan. Hän kumartui Salomaan ylle, tarttui häntä olkapäistä ja hautasi hänen kasvonsa pehmeisiin rintoihinsa.
- Aaaahh.., Salomaa huudahti tukahtuneesti henkeään haukkoen.
Alkujärkytyksestä selvittyään ja henkeä vedettyään Salomaa alkoi riuhtoa itseään irti Khan otteesta. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Khalla tuntui olevan jättiläisen voimat. Hän puristi Salomaata olkapäistä ja kähisi oudolla äänellä jotain, josta ei saanut selvää.
- Mitä ihmettä sinä nyt…, Salomaa ähki ja yritti saada Khata rauhoittumaan. Päästä irti!
Kha ei ollut kuulevinaankaan vaan jatkoi Salomaan puristelua ja ravistelua.
- Minä haluan sinut, Kha mumisi läähättäen. – Olet sopiva minulle. Älä vastusta. Se on turhaa.
Salomaa ei antanut periksi vaan riuhtoi yhä itseään vapaaksi mikä sai Khan entisestään kiihtymään. Khan otteissa alkoi olla jo kiistatonta väkivaltaa. Kun Salomaa onnistui hetkeksi vapauttamaan toisen kätensä Khan alta ja yritti sillä kammeta Khata pois päältään, Kha vastasi raivostuneella lyönnillä. Isku osui Salomaan silmäkulmaan ja melkein vei tajun häneltä.
Salomaan ähkiessä kivusta Kha hellitti otteensa ja alkoi käyttäytyä rauhallisesti. Ehkä isku muukalaisen päähän oli saanut hänet itsensäkin säikähtämään.
- Anteeksi Henrik, Kha sanoi rauhalliselta kuulostavalla äänellä. – En olisi saanut lyödä sinua. En vain ole tottunut siihen, että mies kieltäytyy. Olenko ruma, vai miksi et hyväksy minua?
Salomaa ähki yhä iskun aiheuttamasta kivusta, mutta yritti säilyttää mielenmalttinsa. Hän vilkaisi Khan ruskettunutta vartaloa, jonka silhuetti korostui ikkunasta kajastavassa hämärässä valaistuksessa.
- En ole sanonut, että olisit ruma. Et ole ruma. En ole vain tottunut tällaiseen. Maassa ei toimita näin. Maassa edetään hitaammin.
- Emme ole nyt maassa, yritä muistaa se, Kha vastasi.
Salomaa oli ensimmäisen kerran erottavinaan Khan äänessä käskevän ja närkästyneen sävyn. Aikaisemmin Kha oli aina ollut kohtelias ja viileän asiallinen, suorastaan tunteettoman asiallinen. Salomaan mietti, kokevatko planalaiset ainoastaan kforrin aikana sen, mitä me ihmiset kutsumme tunne-elämäksi.
- Lähde ulos. Etsi joku paikka, jossa olet turvassa. Joku vanha nainen ottaa sinut ehkä luoksesi asumaan ja suojelee sinua, Kha sanoi ivallisesti nauraen. – Et selvästikään ole oikea mies, vaikka hahmosi onkin Drillonin.
Jossakin tilanteessa joku olisi voinut kokea tuollaisen kommentin loukkauksena, mutta tällä hetkellä Salomaata ei kiinnostunut, pitikö mielenvikaiselta vaikuttava Kha häntä oikeana miehenä tai yleensä miehenä lainkaan. Hän halusi vain olla rauhassa ja elää mahdollisimman kaukana Khasta ja muista planalaisista. Epätoivoinen Salomaa suunnitteli piiloutuvansa pariksi viikoksi vaikka metsään, jos muuta turvapaikkaa ei löytyisi.
Salomaa nousi sängystä ja alkoi kerätä vaatteitaan. Puettuaan hätäisesti päälleen hän käveli sanaakaan sanomatta ovelle. Seisoessaan oviaukossa hän kääntyi viimeisen kerran katsomaan huonettaan. Alaston Kha istui yhä hänen sängyllään. Vaikka huone oli hämärä, Salomaa oli näkevinään surullisen ilmeen Khan kasvoilla. Kha herätti tällä hetkellä hänessä lähinnä pelkoa, mutta Salomaa koki hän myös jonkinlaisia säälin tunteita Khata kohtaan. Näyttihän onneton nainen olevan täysin viettiensä riivaama.
Suljettuaan oven Salomaa lähti kävelemään pitkin hämärää käytävää. Hänen jalkansa osuivat epämääräiseen pehmeään myttyyn lattialla. Tähän Kha siis oli riisunut vaatteensa. Vaikka hetki aikaisemmin saadun iskun aiheuttama kipu yhä jomotti Salomaan silmäkulmassa, lievä hymyn väre nousi hänen kasvoilleen. ”Minkäpä tuo kurja Planan nainen tunteilleen voi”, hän ajatteli.
Hapuillessaan kadulle johtavan oven kahvaa Salomaa kuuli ääniä takaansa. Ne kuulostivat siltä kuin joku juoksisi pehmeällä matolla. Kun Salomaa kääntyi katsomaan käytävän suuntaan, hän näki tumman ihmishahmon syöksyvän häntä kohti äänekkäästi karjuen. Salomaa säpsähti ja vetäytyi kohti ovea. Samalla hyökkääjä oli hänen kimpussaan. Se oli Kha.
Rähisten ja ähkien Kha kaatoi Salomaan lattialle ja alkoi repiä ja puristella häntä.
- En päästä sinua maan ihminen, Kha huusi käheällä äänellä. – Jos aiot jäädä tänne asumaan, sinun on aika oppia, mitä on Planan naisen rakkaus. Tämän sanottuaan hän kiepautti Salomaan selälleen, otti häntä jaloista kiinni ja raahasi hänet takaisin huoneeseen. Salomaa yritti rimpuilla vastaan, mutta se oli turhaa.
Kha heitti Salomaan sängylle makaamaan ja sytytti valon pieneen lamppuun, joka oli huoneen takaseinällä. Takaviistosta tuleva valo korosti hänen alastoman vartalonsa kauniita piirteitä. Salomaa oli täysin lamaantunut asioiden saamasta yllättävästä käänteestä. Hän alkoi tajuta vastarinnan turhaksi. Vaikka hän onnistuisi pelastautumaan Khan kynsistä, hän joutuisi todennäköisesti ennen pitkää jonkun muun uhriksi, ja tällöin voisi käydä vieläkin pahemmin. Tuskin ulkoa mitään piilopaikkaa löytyisi.
- No niin, alathan sinä tulla järkiisi, Kha kähisi kiihtyneenä istuessaan Salomaan sängyn laidalla. – Ei tämä niin kauheata ole. Opetan sinulle tosiasioita elämästä ja rakkaudesta. Tämän sanottuaan hän rähähti nauramaan.
Salomaa oli edelleen lamautunut ja pelkäsi mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hän keräsi voimia ja rohkeutta ja kysyi matalalla alistuneella äänellä:
- Mitä sinä haluat minun tekevän?
- Hah, hah, haa, Kha nauroi ilkikurisesti. Sanoinhan minä, ettet ole mikään mies.
Samalla Kha työnsi kätensä Salomaan vyötärölle ja kiskaisi yhdellä vetäisyllä Salomaan housut nilkkoihin. Kha vetäisi taitavasti housut kokonaan Salomaan päältä ja jatkoi riisumista niin, että hetken päästä Salomaa makasi hänen edessään alastomana.
- Mitäkö opetan? Eiköhän se pian selviä, Kha murisi ja tarttui kiinni Salomaan alavatsasta, joka oli siis itse asiassa Drillonin alavatsa, koska Salomaa eli elämäänsä Drillonin kehossa.
Salomaa oli elänyt planalaisen miehen vartalossa vasta muutamia päiviä, joten hän ei ollut vielä täysin perillä vieraan planeetan asukkaiden fysiologian kaikista ominaisuuksista. Pintapuolisesti hän muistutti maan ihmistä, ja osittain kokikin olonsa samanlaiseksi kuin maan ihmiset, mutta jotain eroja kuitenkin oli. Pian hän tulisi näkemään, onko eroja myös planeettojen asukkaiden intiimissä yhteiselämässä – muitakin eroja kuin se, että Planalla näitä asioita harjoitetaan vain kerran vuodessa.
Saatuaan henkisen ja fyysisen yliotteen Salomaasta Kha tuntui rauhoittuvan. Hän silitteli Salomaan vatsaa ja siirsi kättään hitaasti alemmaksi alkaen lopulta haroa hänen häpykarvojaan. Salomaa koki olonsa kiusaantuneeksi. Hänen tunteensa olivat ristiriitaiset. Toisaalta häntä nolotti, kun vieras nainen katseli ja kosketteli hänen intiimejä alueitaan. Toisaalta hän koki olonsa ulkopuoliseksi ja vieraaksi, koska hänen nykyinen kehonsa ei ollut hänen omansa. Hän ei ollut itsekään vielä tarkastellut uuden ruumiinsa intiimejä osia puhumattakaan, että hän olisi vertaillut niitä oman maahan jääneen ruumiinsa vastaaviin. Kun lisäksi vielä planalaisen miehen hormonit ja vietit toivat oman lisänsä Salomaan henkiseen puoleen, tilanne oli monessa mielessä hämmentävä. Jos tällaisessa tilanteessa ei uhkaa identiteettikriisi, se ei uhkaa koskaan.
Kha jatkoi Salomaan hellittelyä. Antamansa ankaran lyönnin ja muun väkivallan vastapainoksi hän osasi olla yllättävän huomaavainen ja toisen tunteet huomioiva.
- No niin, emmeköhän me pääse yhteisymmärrykseen, hän kujersi täysin erilaisella äänellä, millä hän oli puhunut vähän aikaisemmin.
Salomaa makasi rentona sängyllä ja odotti nöyränä mihin suuntaan asiat kehittyisivät. Hän oli alusta alkaen tajunnut, että Kha on kaunis ja viehättävä nainen, tarkasteltiinpa asiaa kumman hänen tuntemansa planeetan mittareilla tahansa. On kuitenkin eri asia todeta jonkun naisen olevan kaunis ja viehättävä kuin tuntea kiintymystä tai rakkautta tai seksuaalista vetovoimaa tuota naista kohtaan. Tällaisia tunteita Salomaalla ei Khata kohtaan ollut.
Mutta Salomaa oli mies, plananaisilla hormoneilla terästetty mies, eikä hormonien vaikutusta pidä aliarvioida. Ja Kha oli nainen, planalainen nainen, joka tiesi miten miehen hormonit saadaan heräämään.
Kha kävi hakemassa huoneen nurkassa olevasta automaatista itselleen ja Salomaalle lasilliset kuumaa maustettua teetä. Sen kirpeän voimakkaat aromit saivat Salomaan tuntemaan olonsa rennoksi. Hän makasi sängyllä ja katseli Khan kaunista ruskettunutta vartaloa, jonka piirteitä hämärä sivulta tuleva valo korosti. Khan pitkät tummat hiukset heilahtelivat hänen täyteläisten rintojensa päällä niiden muotoja korostaen, kun hän istui sängyllä ja joi siroin ottein teetä punaisesta korkeasta lasista. Salomaa joutui taas kerran myöntämään itselleen, että näkymä ei ollut hassumpi.
Planeettansa naisten ikivanhojen perittyjen traditioiden mukaisesti Kha osasi viettelemisen taidot. Vielä hetki sitten Salomaan tunteet Khata kohtaan olivat olleet etäiset ja jäiset. Lähes ainoita tunteita olivat olleet pelko ja kauhu. Salomaa yllättyi itsekin, kuinka helposti Kha sai miehisyyden heräämään hänessä.
- No niin, alkaahan täällä tapahtua, Kha kuiskasi kehräävällä äänellä.
Vaikka Salomaa ei ollut enää siinä omassa kehossaan, josta hän oli lapsesta saakka elänyt, hän tunnisti Drillonin kehon antamat signaalit. Vilkaisu jalkopäätä kohti vahvisti havainnon. ”Uh, miten iso”, Salomaa mietti kauhistuneena nähdessään peniksensä paisuvan ja kohoavan pystyasentoon. Vaikka hän oli ollut maan mieheksi aivan kohtuullisen ”hyvin varusteltu”, Drillonilta peritty varustus oli aivan omaa luokkaansa.
Kha istui puoliksi makaavassa asennossa Salomaan sängyn jalkopäässä ja silitteli hellästi hänen kivikovaksi muuttuneen peniksensä alapintaa. Salomaan mieleen tuli talviunesta heräävä karhu. Ajatus oli niin hassu, että hän hymyili sille itsekin. Salomaan vartalo värähti, kun Khan hellät paksut huulet koskettivat hänen penikseensä ja kulkivat pitkin sen pintaa. Tässä vaiheessa Salomaan miehiset tunteet olivat lopullisesti heränneet, eikä hän enää miettinyt identiteettinsä ristiriitaisuuksia. Hän kohottautui sängyltä ja tarttui vuorostaan kiinni Khan olkapäihin, joista vetämällä hän kiepautti Khan viereensä sängylle.
- Uhhmm, Kha murisi ja kääntyi selälleen.
Nyt oli Salomaan aika tehdä lähempää tuttavuutta Khan vartaloon. Hän suuteli Khan tummia tuuheita hiuksia, näykki huulillaan hänen korvanlehtiään ja antoi suukon hänen poskelleen ja huulilleen. Sen jälkeen hän hivuttautui hitaasti alaspäin pitäen yhä päänsä kiinni Khan iholla. Hän tunnisteli Khan täyteläisiä rintoja huulillaan ja nuoli hänen punoittavia nännejään. Hän oli nyt aivan Khan lumoissa.
Edetessään kohti Khan vatsaa ja alavartaloa Salomaa tunsi kiristävän tunteen alavartalossaan ja huomasi peniksensä pidentyneen ja kovettuneen vielä lisää siitä, mikä se hetki aikaisemmin oli ollut. Vaikka anatomiset kysymykset eivät olleet päällimmäisenä Salomaan mielessä, hän pani merkille sen, että peniksen pituuteen ja muutoksiin liittyvissä asioissa planalaisen miehen vartalo näytti eroavan maan miesten vartaloista. Hän alkoi jo vähän huolestua, mihin kaikki lopulta johtaisi.
Vaikka Kha oli hetki aikaisemmin käyttäytynyt kuin villi-ihminen ja hän oli hurjimmillaan näyttänytkin villi-ihmiseltä, hänen sivistynyt puolensa ei vielä ollut kokonaan kadonnut. Olihan Kha arkielämässä arvostettu ja korkeasti koulutettu tiedenainen. Villi-ihmisestä Khan erotti esimerkiksi se, että hänen ihonsa tuoksui hienostuneen puhtaalta ja miellyttävältä. Salomaa oli havaittavinaan Khan iholla jonkinlainen lievän eksoottisen parfyymin tuoksun, jota hän ei osannut paremmin tunnistaa.
Salomaa vetäytyi sängyllä yhä lähemmäs Khan jalkoja ja antoi kasvojensa hyväillä Khan pehmeää kiinteää vatsaa. Sen jälkeen hän eteni vähitellen kohti Khan tuuheaa tummaa häpykarvoitusta. Tähän pehmeään karvatyynyyn hän hetkeksi hautasi kasvonsa. Kha värähti ja levitti hieman jalkojaan. Salomaa oli hieman epävarma siitä, mitä hänen tässä tilanteessa pitäisi tehdä seuraavaksi. Jatkaksiko hän alaspäin – vai ylöspäin. Salomaa ratkaisi ongelman niin, että hän kohottautui ja veti itsensä makaamaan Khan päälle. Kha levitti jalkansa leveään haara-asentoon, mikä oli selvä viesti minkä planeetan miehelle tahansa.
- Kai tiedät, mitä odotan sinun tekevän, Kha kähisi pehmeällä äänellä ja veti Salomaan lähemmäksi itseään.
Ja tottahan Salomaa arvasi, ettei Kha ainakaan juuri nyt halunnut hänen hakevan heille teetä. Salomaan oli täytettävä miehinen velvollisuutensa perinteisemmällä ja alkukantaisemmalla tavalla. Hän väänsi itseään uuteen asentoon ja tunnusteli peniksensä kärjellä, mistä kohtaa luonnon sille suunnittelema paikka Khan sukupuolielimissä löytyisi. Hetken hapuilun jälkeen hänen peniksensä kärki tunnisti Khan kostean ja kuuman emättimen aukon.
- Anna mennä vain, Kha sanoi samalla kun hänen koko vartalonsa tuntui tärisevän.
Ja Salomaa noudatti neuvoa ja ”antoi mennä”. Khan pehmeä kostea emätin tuntui miellyttävältä puristuessaan tiukasti Salomaan peniksen ympärille. Se oli ehkä lämpimämpi kuin maan naisten vastaava paikka. Ja paljon syvempi, koska Salomaan jättimäinen penis upposi sinne lähes kokonaan. Kha tuntui jännittävän joitakin lihaksiaan, koska puristus lisääntyi. Salomaa alkoi toimia niin kuin hän oli maassa oppinut, ja tyytyväisyyttä huokuvasta muminasta ja ääntelyistä päätellen hänen toimintansa sai Khalta täyden hyväksynnän.
Noin kymmenen minuutin kuluttua Salomaa alkoi kokea alavartalossaan tunteita, jotka viittasivat siihen, että pian lähestyttiin huippukohtaa. Hän kiristi vauhtia ja tunsi kuinka Kha kiemurteli tyytyväisyydestä. Salomaa tunsi, kuinka hermot välittivät tunteita hänen alavartalonsa lihaksilta aivoille ja aivoilta alavartalon lihaksille, ja kuinka siemensyöksyn hetki lähestyi. Hän työnsi vielä muutaman kerran lähes raivon vallassa, kunnes purkautuminen tapahtui. Siemensyöksy tuntui pitemmältä ja rajummalta kuin se, mihin Salomaa oli maassa tottunut. Hän ähisi ja kähisi ja voihkaisi villien tunteiden ravisuttaessa hänen vartaloaan. Lopulta hän jäi makaamaan velttona läähättäen Khan päälle. Hänen otsansa oli hiestä märkä.
Vähään aikaan ei tapahtunut mitään, vaan kumpikin makasi hiljaa ja liikkumatta. Lopulta Kha kiepautti Salomaan päältään ja nousi istumaan sängylle.
- Löytyihän sinusta mies, Kha sanoi ja pyyhki emättimestään valuvaa nestettä kämmenensä selkäpuolelle, josta hän nuoli sen. – Juodaan lasilliset teetä ja otetaan kohta uusiksi, hän lisäsi hymyillen.
”Mitä hullua”, Salomaa mietti itsekseen. ”Enhän minä nyt heti jaksa. En tänään.”
Yllätyksekseen Salomaa tuli kuitenkin pian huomaamaan, että tässä asiassa hän poikkesi maan miehistä. Vaikka hänen mielensä ei vielä täysin asiaa tajunnut, hänen planalainen vartalonsa kyllä jaksaisi ja myös haluaisi. Maassa seksiä harjoitetaan läpi vuoden, mutta Planassa vain muutamana viikkona kerran vuodessa. Pian Salomaalle selviäisi, että yhdyntöjen määrässä ei kuitenkaan ole suurta eroa. Äskeinen kerta oli ollut vasta alkusoittoa sille, mitä seuraavien viikkojen aikana tapahtuisi.
Myöhemmin Salomaa sai tietää myös asian tieteellisen puolen. Planalaisten naisten hedelmöittymiskyky oli rajoittuneempi kuin maan naisten, joten hedelmöittymisen varmistamiseksi heillä piti olla tuore annos siemennestettä kehossaan viikkojen ajan. Näin oli luonto asian järjestänyt ja myös planalaisten miesten fysiologian tätä varten suunnitellut. Planan miesten isommille peniksille ja naisten syvemmille emättimille oli siis selkeä syy. Eikä kiihkeä sukupuoliviettikään ollut sattumaa. Ilman sitä Plana olisi ollut jo pitkään asumaton planeetta.
Seuraavat viikot olivat unohtumatonta aikaa Salomaan elämässä. Kokihan hän nyt ensimmäisen kerran ilmiön nimeltä Kforr kaikkine – tai useimpine – siihen liittyvine asioineen. Eivätkä viikot kuluneet pelkästään Khan kanssa kahdestaan makuuhuoneessa, vaan muutaman kahdestaan vietetyn päivän jälkeen Kha ja Salomaa alkoivat käydä ulkona ravintoloissa ja teattereissa.
Salomaa tuli huomaamaan, että Kforrin aikana lähes kaikki mahdollinen oli valjastettu palvelemaan sitä päämäärä, että mahdollisimman moni Planan nainen tulisi raskaaksi ja synnyttäisi lapsen. Runsaista yhdynnöistä huolimatta naiset eivät synnyttäneet lapsia joka vuosi, ja monet eivät koskaan. Sen vuoksi kaikki mahdollinen oli tehty sen eteen, että erilaiset keinot tulisivat kokeilluiksi. Tämä oli myös yksi syy siihen, ettei perheitä ja vakiintuneita parisuhteita tunnettu. Lisääntymisen kannalta oli parasta, että naisilla ja miehillä oli mahdollisimman monta seksikumppania, sillä tällöin joku yhdistelmistä ehkä tärppäisi ja johtaisi lapsen syntymiseen. Kun elämä perustui satunnaisiin ja vaihteleviin pareihin, syntyvien lasten molempia vanhempia olisi ollut vaikea selvittää. Tämän vuoksi lapset kasvatettiin laitoksissa ja satunnaisten ihmisjoukkojen jäseninä, eikä isästä ja äidistä muodostuvaa käsitettä ”ydinperhe” tunnettu.
Se, että Kforrin aikana kaikki mahdollinen oli valjastettu palvelemaan lisääntymistä, näkyi monella tavalla katukuvassa. Teattereiden esitykset olivat sellaisia, ettei yksikään maan teatteri sellaisia esittäisi. Näyttämöillä harrastettiin yhdyntöjä, ja näytelmien juoni tuntui olevan vain tekosyy niiden esittämiseen. Monesti myös teatteriyleisö riisui vaatteensa ja osallistui ”näytelmään”. Joskus teatterin lavalla oli meneillään suoranainen ryhmäseksikohtaus, johon kuka tahansa pääsi mukaan, jos sopiva pari löytyi.
Baareissa järjestettiin kauniiden naisten tanssiesityksiä, ja monesti naiset esityksen lopussa viittasivat luokseen jonkun mieskatsojan, jonka kanssa he aloittivat muitta mutkitta yhdyntään johtavan flirttailun. Yleisö katseli esitystä ja huuteli kommenttejaan lavalle pyydetyn miehen esitellessä paljasta pystyssä sojottavaa penistään. Miehet tuntuivat olevan ylpeitä alavartalossaan roikkuvista tai pystyssä sojottavista ruumiinjäsenistään. Mitä pitempi se oli, sitä parempi.
Ja naisseuraa oli koko ajan tarjolla myös Salomaalle. Kha suorastaan yllytti Salomaata leikkiin jonkun itseään tyrkyttävän kaunottaren kanssa. Muutaman kerran Salomaa lankesikin kiusaukseen. Kha nautti seuratessaan sivusta Salomaan upottavan peniksensä vieraan voihkivan naisen karvaiseen alavartaloon samalla kun hän piteli käsillään kiinni naisen rinnoista. Myös Kha nappasi silloin tällöin vieraan miehen itselleen ja antoi Salomaan katsoa vierestä lemmenleikkejään. Myöhemmin hän kehui, että kyllä Salomaa on paras kaikista. Oliko arvio totta vai pelkkä kohteliaisuus, sitä Salomaa ei saanut koskaan tietää.
Vaikka Kha ja Salomaa eivät muodostaneet paria samassa mielessä kuin mitä maassa tällä sanalla ymmärretään, olivat he kuitenkin ystäviä keskenään. Heidän ystävyytensä oli alkanut jo ennen Kforria ja se jatkui sen jälkeenkin. Tietyllä tasolla Salomaa oli rakastunut Khahan, jota kauniimpaa naista sai etsiä. Ilmeisesti Drillonilta perimänsä hormonitoiminnan ansiosta Salomaa ei kuitenkaan rakastanut Khata sukupuolikumppanina vaan uskollisena ystävänä.
Ystävyys oli asia, jota Planalla arvostettiin ehkä jopa enemmän kuin maassa. Oli mahdollista, että joskus myöhemmin Kha ja Salomaa eläisivät jonkinlaista parisuhdetta muistuttavaa yhteiselämää, jollainen saattoi olla jäänne aikoja sitten kuihtuneesta perheinstituutiosta. Joka tapauksessa he tulisivat olemaan elinikäiset ystävät keskenään. Tätä ystävyyttä Kforrin aikana tapahtuvat rajut lemmenleikit ja hellät yhteiset hetket olivat vain syventäneet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.