Minä pelkäsin kuolleen miehen latoa.
Se oli romahtanut ja ammotti pimeänä.
Kiersin sen kaukaa.
Se oli romahtanut ja ammotti pimeänä.
Kiersin sen kaukaa.
Mitä pelkäsit pienenä
Näkki
4198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen tuntenut muutamia, epämääräisiä pelkoja. Yksi niistä on
lapsuuskotini rannassa tuntemani pelko. En edes aikuisena ole mielelläni ollut siellä yksin, mutta toissa kesänä olin kuitenkin.
Oli lämmin päivä ja järven keltavalkoinen kukkaloisto keinui tuulessa. Kuulin laineiden liplatuksen laituria vasten. Ylläni oli sininen taivas valkoisine lampaineen. Sieluni ei levännyt. Se oli valpas ja levoton.
Nousin istumaan.
Törmässä, lähellä rantaa on lähde ja sen ympärillä maa on kylmä. Panin kengät jalkaani ja menin lähemmäksi. Haroin puista pudonneet lehdet lähteen pinnalta pois ja join hiukan raikasta, maailman parasta vettä kämmenkupista.
Vanha, paksurunkoinen petäjä, jonka latvapuoli alkaa jo kuivua, heilutti neulatyynyjään tuulessa. Rungossa oli neljä pystysuoraa, karrelle palanutta ja pihkaista ja arpeutunutta haavaa. Ne olivat jo silloin kun olin lapsi. Salama on iskenyt puuhun neljästi. Mietin miksi juuri siihen puuhun, mutta en keksinyt siihen mitään selitystä.
Toinen, tuuheampi ja pitemmäksi kasvanut petäjä piteli oksallaan linnunpesää, jossa mustasilmäiset poikaset äänekkäästi iloitsivat emonsa tuodessa niille syötävää pelloilta.
Tuuli toi järveltä aaltoja, jotka läiskähtelivät rantatörmää vasten, kuluttaen siihen koloja.
- Rantaan ei sua männä! Siellä on vetehinen ja sillä on pyyvykset ihan lähellä ja lapset se viepi heti pohjaan jos kiinni suapi! äiti oli varoittanut.
Vaikka olen jo ikäihminen, lienen ollut laiturilla valpas siksi, ettei VETEHINEN veisi pohjalle.
Pienenä tyttönä, pojat sano mulle, että
pistäppäs silmäs kiinni
sitten ne pisti sen kuolleen rotan
mun uusiin vaatteisiini
pienenä tyttönä, pienenä tyttönä
pienen pienenä tyttönä.
lapsena pelkäsin lentokoneita.
heti
sota ajan jälkeen lensi niin kutsuttu leon lentokone sinne joen jäälle,se haki kananmunia sieltä yhdestä talosta,sitä en tiedä minne se niitä vei.mutta kun vähän aikaa sitten oli lennellyt sotakoneita niin luulin,että sekin on sotakone.menin aina puun juurelle piiloon.siitä vain jäi ilkeä muisto mieleen kesti se jonkun aikaa ennenkuin koneeseen astuin.
pelkoja voi olla vaikea tunnistaa sodasta johtuviksi. Jotkut niistä saattavat olla vanhempiemme pelkoja, joista he eivät ole puhuneet, ovat vain ne jotenkin välittäneet lapsilleen.
Itse en ole koskaan ollut lentokoneessa.
Voi olla, että joskus lähden käymään jossain kun televisio on tehnyt maailman niin kiinnostavaksi. Ja oikeastaan minun pakkokin, sillä lupasin lapsenlapsilleni ukomaanmatkan jos he opiskelevat englantia niín hyvin, että pärjäävät tulkkeina.