Tämä varmaan on normaalia, mutta ajattelin silti kysyä muilta.
Siis meidän marraskuussa kolmevuotias poika on aina ollut hyväntuulinen ja rauhallinen tottelevainen lapsi. Nykyään pukeminen on yhtä kiukuttelua. Ei se ihan aina ole, mutta varmaan 5-6kertaa viikosta se on itkua ja vastaanlaittamista. Vaikka olisimme menossa puistoon, kavereille tai mummolaan. Pikkunen nukkuu ihan hyvin, n.12tunnin yöunet.. Tosin silti joskus iltapäivällä 4aikaan saattaa olla jo vähän väsynyt, sillon ymmärrän kiukutellun. Mutta aamupäivästä en ymmärrä. Enkä tiedä miten siinä toimisi, puemme kuitenkin ja lähdemme aina ulos. Aamullakin meni tunti pukemiseen, eikä lapsi olisi halunnut kauppaan ja puistoon. Sanoin että lähden sitten pikkuveljen kanssa ja menin laittamaan vauvaa vaunuihin, niin isovelikin sieltä sitten tuli ja ilmoitti lähtevänsä. En siis tietenkään olisi ilman sitä lähtenytkään, mutta en keksinyt muuta tapaa saada hänet itse haluamaan ulos. Ulkona on aina pirteä eikä kiukuttele tai muistele huonolla.
Poika sanoo aina että haluaa mennä nakuna :). Sisällä yleensä ollaan t-paidassa ja kalsareissa, kun pääsee potalle siten helpommin kun että olisi kokoajan housut jalassa.
Voisiko olla siitä että kun ei osaa itse vielä pukea, niin ei haluaisi että äitikään pukee. Olen kannustanut opettelemaan itse pukemaan, mutta vetää kalsaritkin usein samasta reiästä, joten ne onkuin naruna vyötäröllä. Sitten kehun ja vain korjaan ne oikein..
Muusta meillä ei oikeastaan kiukutella. Käytän "rangaistuksena", jos sellaista tarvii, sitä että joutuu omaan sänkyyn lepäilemään ja miettimään. Sen jälkeen selitän miksi ja miten olisi pitänyt tehdä jne..
Miten teillä muilla?
Siis meidän marraskuussa kolmevuotias poika on aina ollut hyväntuulinen ja rauhallinen tottelevainen lapsi. Nykyään pukeminen on yhtä kiukuttelua. Ei se ihan aina ole, mutta varmaan 5-6kertaa viikosta se on itkua ja vastaanlaittamista. Vaikka olisimme menossa puistoon, kavereille tai mummolaan. Pikkunen nukkuu ihan hyvin, n.12tunnin yöunet.. Tosin silti joskus iltapäivällä 4aikaan saattaa olla jo vähän väsynyt, sillon ymmärrän kiukutellun. Mutta aamupäivästä en ymmärrä. Enkä tiedä miten siinä toimisi, puemme kuitenkin ja lähdemme aina ulos. Aamullakin meni tunti pukemiseen, eikä lapsi olisi halunnut kauppaan ja puistoon. Sanoin että lähden sitten pikkuveljen kanssa ja menin laittamaan vauvaa vaunuihin, niin isovelikin sieltä sitten tuli ja ilmoitti lähtevänsä. En siis tietenkään olisi ilman sitä lähtenytkään, mutta en keksinyt muuta tapaa saada hänet itse haluamaan ulos. Ulkona on aina pirteä eikä kiukuttele tai muistele huonolla.
Poika sanoo aina että haluaa mennä nakuna :). Sisällä yleensä ollaan t-paidassa ja kalsareissa, kun pääsee potalle siten helpommin kun että olisi kokoajan housut jalassa.
Voisiko olla siitä että kun ei osaa itse vielä pukea, niin ei haluaisi että äitikään pukee. Olen kannustanut opettelemaan itse pukemaan, mutta vetää kalsaritkin usein samasta reiästä, joten ne onkuin naruna vyötäröllä. Sitten kehun ja vain korjaan ne oikein..
Muusta meillä ei oikeastaan kiukutella. Käytän "rangaistuksena", jos sellaista tarvii, sitä että joutuu omaan sänkyyn lepäilemään ja miettimään. Sen jälkeen selitän miksi ja miten olisi pitänyt tehdä jne..
Miten teillä muilla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
totesit normaalia vain... ja menee ohi.