Nyt kun poliisiasemalla tapahtunut pahoinpitely on tapetilla, niin mitä olette mieltä, siitä, että pitäisikö Suomeen perustaa jenkkileffoista tuttu "rotta-osasto", sisäinen tutkinta eli poliisien toimia tutkiva poliisiyksikkö?
Vai riittääkö nykyinen malli jossa poliisien tekosia tutkii naapuripiiri?
Vai pitäisikö sen olla kokonaan poliisista erillään oleva organisaatio vaikkapa sisäministeriön tai oikeusministeriön alaisuudessa?
Vai riittääkö nykyinen malli jossa poliisien tekosia tutkii naapuripiiri?
Vai pitäisikö sen olla kokonaan poliisista erillään oleva organisaatio vaikkapa sisäministeriön tai oikeusministeriön alaisuudessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ajatus, tosin ei tälläkään palstalla ihan ennenkuulumaton. Jos vaikka hyväveli tutkintakulttuuri saatais edes hieman vähenemään. Mutta tuskinpa näen aikaa kun suomessa tehokkaasti puututaan simputukseen armeijassa, koulukiusaamiseen/työpaikkakiusaamiseen tai poliisien tekemisiin. Sellainen autoritaarinen maa tää vaan on.
Oikeusministeriön alainen tutkintaelin on hyvin houkutteleva mahdollisuus. Tärkeää olisi juuri se, että tutkinta tehdään kokonaan toisen hallinnonalan toimesta. Ongelmia on kuitenkin ainakin pari:
1) Nyt poliisipiirit suojelevat virkarikosten tutkinnassa toisiaan, koska siitä hyötyy koko poliisikunta. Eli veljet maksavat kiitollisuuden velan takaisin, kun omassa poliisipiirissä mokataan.
Tässä ei tarvita edes lahjontaa, tämä menee hyvä-veli -pohjalta. Samoin tutkinnanjohtaja-syyttäjien osuus. He tekevät poliisien virkarikoksista kädenkäänteessä päätöksen "ei rikosta".
Kun rikosilmoitus tehdään syyttäjästä, poliisi tekee kädenkäänteessä päätöksen "ei rikosta".
Mutta: olisiko pieni tutkintayksikkö altis jopa suoralle lahjonnalle?
2) Poliisirikoksissa on tehtävä esitutkinta. Esitutkinta on poliisien erikoisalaa. Jos OM:öön tuodaan muutama poliisi, niin irroittaako se todella heidät solidaarisuudestaan muita poliiseja kohtaan?
Huomattakoon, että tuon tutkintayksikön poliiseilla ei ole juuri uramahdollisuuksia OM:ssä. Se on vain poliisiorganisaatiossa. Mitä luulette, kuinka mielellään Markku Salmisen byroo nimittää asemiin poliiseja, jotka ovat kunnostautuneet poliisirikosten tutkintaa.
Yksi mahdollisuus on, että OM:n ryhmä kootaan rikosoikeuteen erikoistuneista juristeista, joilla on käyttöä OM:ssä yleensäkin. Heillä puolestaan on valtuudet määrätä poliiseja tekemään käytännön kuulustelut, aivan kuten syyttäjillä nykyään on valta määrätä poliisit tekemään mikä tahansa esitutkinta.
Toisaalta nykyisilläkin laeilla pärjättäisiin, jos niitä noudatettaisiin. Poliisirikosten tutkinnan suurin tulppa valtakunnansyyttäjän virasto, siellä erityisesti apul.vk-sjä Jorma Kalske, joka on erikoistunut poliisirikosten peittelyyn. Toinen keskeinen tekijä on tietysti poliisiylijohto. Homman täydentää, etteivät EOA ja OKV käytännössä koskaan määrää poliisirikoksia tutkittavaksi, vaan siunaavat auliisti poliisien ja syyttäjien peittelytoimet.
Tähän voisi saada muutoksen, jos eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka teoriassa valvoo OKV:tä ja EOA:ta, tarttuisi tähän hys-hys -touhuun. En usko että noista virastoista tarvitsisi panna syytteeseen montakaan tyyppiä, kun lain noudattaminen alkaisi kiinnostaa.
Tietenkin tämä edellyttäisi suursiivousta myös läpeensä korruptoituneessa valtakunnansyyttäjänvirastossa.
taitaa helsingissä jo ollakkin internaaliafääriosasto
Tähän vaiheeseen haluaisin esittää kysymyksen koska en tunne suomen oikeuskäytäntöä tarpeeksi hyvin.
Oletetaan että varatuomari tekee rikoksen ja saa käräjäoikeuden tekemään itselleen myönteisen päätöksen.
Tämän päätöksen siis luulisi olevan pätevä paikallisessa oikeuskäytännössä?
Jos ei niin millä perusteilla voidaan ensimmäinenkään päätös tehdä?
Ja teille jotka kysytte tapauksen yksityiskohtia, niillähän ei ole väliä kun päätöksiä tehdään.
Kumpa edes Sisäasiaministeriön poliisiosasto valvosi poliisipiirejä.
Poliisiosastolla on valvontavastuu.
Itse en pidä ongelmana sitä, että saman koulutuksen saanut poliisimies tutkii samassa ammatissa olevan henkilön epäiltyä rikosta. Tutkinnan asianmukaisuus voidaan taata sillä, että tutkija ja epäilty ovat eri poliisipiireistä. Jos he sattuvat olemaan kavereita, tutkijan asiana on ilmoittaa esteellisyydestä esimiehelleen, joka jäävää tutkijan.
Poliisirikosten tutkinnassa ongelmana on se, että tutkinta kestää liian kauan. Yksinkertaisissakin rikoksissa esitutkinta saattaa kestää kuukausia. Tämä on paitsi raskasta epäillylle myös kallista valtiolle.
Jos epäilty on pidätettynä virantoimituksesta, hänelle maksetaan puolet palkasta, mutta työpanosta ei saada lainkaan. Mikäli asia ei johda tuomioon, epäilty saa vielä toisenkin puolen palkastaan jälkikäteen takautuvasti. Jos epäilty on sairaslomalla, hän saa melko hyvän sairasajan palkan, mutta työpanos jää tässäkin tapauksessa saamatta. Kustannukset kaatuvat veronmaksajille.
Poliisien tekemiksi epäillyt rikokset on tutkittava nopeasti, tehokkaasti ja puolueettomasti.
jouduttaa kivasti hommaa